Keijunuket

Purenkohan edelleen alahuultani tuolla tapaa keskittyessäni johonkin? Tommi on viime aikoina kirjoittanut useita hyviä tekstejä. Uusin sai minut muistamaan, että pidin lapsena keijunukeista. Esine, jonka päällä nukke kuvassa seisoo, on joustavasta harsosta ja rautalangasta tehty perhonen, luultavasti hyvinkin reilun kaupan tuote. Nuken päässä olevan seppeleen lienen väännellyt tekokukista itse, mekon alkuperästä en osaa sanoa mitään.

Keijunuket olivat paljon barbeja parempia, sillä ne näyttivät lapsilta, mutta eivät pulleilta vauvoilta, ne olivat sopivan pieniä ja ne kävelivät normaalisti eivätkä varpaillaan niin kuin barbit. Nuket olivat periaatteessa tyttöjä, ja samaan lelusarjaan kuuluvat poikanuket olivat tyttöjä pienempiä ja palleroisempia, mikä oli tyhmää. Onneksi koska nuket tosiaan olivat lapsia, yhdestä lyhyttukkaisesta tuli vaatteet vaihtamalla kätevästi poika.

Kävin ensimmäistä kertaa yksin Helsingin keskustassa manguttuani uutta keijunukkea jonkin aikaa. Äitini antoi minulle nukkeen tarvittavat rahat, varmisti että tiesin mistä nuken saa ja lähetti minut ostamaan sen itse. Muistan olleeni yllättynyt äitini ratkaisusta ja iloisen jännittynyt päätyessäni seikkailemaan kaupungille yksin.

Yleensä vanhempani hyväksyivät lelut jotka halusin, ja niitä hankittiin kohtuudella makuni mukaan. Muistan vain yhden poikkeuksen: olisin halunnut violetin ja kruusatun barbin mekon, jonka näin myytävänä torilla. Äitini taisi pitää sitä kammottavan rumana eikä suostunut ostamaan sitä. Muistan mekon edelleen, ja luulen sen jääneen mieleeni juuri siksi, että ostamisesta ei kieltäydytty mistään hyvästä syystä vaan koska minun katsottiin valinneen väärin.

Vaikea tehtävä

Koetin tänään houkutella aikuisia kiinnittämään huomiota siihen, miten ja mitä he normaalisti havaitsevat, ja piirtämään siitä sitten kuvan. Se osoittautui hyvin vaikeaksi. Eikä sen kuitenkaan pitäisi olla vaikeaa, sillä he ovat kaikki osanneet lapsina tehdä niin.

Yllä oleva tuntemattoman lapsen tekemä piirros on Antero Salmisen artikkelien kokoelmasta Pääjalkainen; Kuva ja havainto. Piirros esittää pyöreää pöytää. Se on erittäin havainnollinen ja kertoo tarkasti mitä piirtäjä on pitänyt olennaisena. Pöytä on pyöreä ja siinä on neljä jalkaa, pöydällä on maljakko, jossa on kukka, ja pöydän vieressä tuoli. Kuva on siis hyvin realistinen; se vain ei edusta visuaalista realismia vaan havaintorealismia. Lapsi on piirtänyt selkeän ja informatiivisen kuvan siitä, mitä hän on havainnut ja pitänyt olennaisena.

Tietyssä iässä lapset yleensä luopuvat havaintorealismista. Heissä herää halu piirtää "oikean näköistä", siis halu saada piirustus näyttämään valokuvalta. Koska se on hankalaa, iso osa lapsista pettyy omiin kykyihinsä ja lakkaa tykkänään piirtämästä; monet lopuksi ikäänsä. Muutamat jatkavat sinnikkäästi ja oppivat pikku hiljaa kuinka esineitä pitää katsoa ja omaa havaintoaan jäsentää, jotta paperille saa luotua vaikutelman kolmiulotteisestä esineestä tilassa.

Koetin saada ryhmän graafisen alan opiskelijoita kertomaan kuvalla arkihavainnostaan. Koetin siis saada heidät tekemään saman liikkeen kuin visuaalisen realismin älyävä lapsi, mutta toiseen suuntaan: halusin heidän piirtävän havaintorealistisen kuvan. Tehtävänanto kuului tähän tapaan:

Valitkaa esine, josta ette ole koskaan piirtäneet kuvaa. Miettikää valitsemanne esineen tai roolia ja merkitystä liikkuvassa, elävässä, moniaistisessa kokemuksessanne. Älkää ajatelko sitä kuvana vaan kokonaisvaltaisena havaintona. Sitten – ja tämä voi olla hankalaa – kuvatkaa kokemustanne esineestä teille tutulla ilmaisutavalla, piirtämällä. Unohtakaa kaikenlainen sommittelu sun muu niin hyvin kuin osaatte. Kuvan ei tarvitse näyttää lapsen piirrokselta, sillä te ette ole lapsia. Te luultavasti havaitsette ja pidätte olennaisina eri asioita kuin lapset. Koettakaa kuitenkin tehdä nyt aikuisina kuten lapset yleensä tekevät piirtäessään: koettakaa kertoa arkisista havainnoistanne piirtämällä; siitä miten te havaitsette esineen, ei (karrikoidenkaan) siitä, miltä siitä otettu kuva näyttäisi.

Kylläpä se oli vaikeaa. Vähintään yhtä vaikeaa kuin visuaalisen realismin idean tajuaminen lapselle. Picassokin tiesi kuinka vaikeaa se oli. Katsellessaan lasten piirroksista koottua näyttelyä hän totesi: "Kun olin heidän ikäisensä, piirsin kuin Rafael. Minulta on vienyt koko elämäni ajan oppia piirtämään heidän tavallaan."

"Ihmisoikeusregiimi" ja luovuus

regiimi hallinto(koneisto), hallitus(järjestelmä); hallinta ¶ Esim. "Suharton regiimi" 'Suharton johtama hallinto'. Kansainvälisen yhteistyön kysymyksissä regiimi tarkoittaa (monimerkityksisesti) sopimusten, normien yms. kokonaisuutta tai niiden taustalla olevaa viitekehystä.

Luin juuri Jarmo Papinniemen blogista, että kielenkääntäjän ammattia arvostetaan selvästi enemmän kuin kirjailijan. Kummallista. Sitaatti taas on Pienehköstä sivistyssanakirjasta.

Tämä pimeys on hankalaa, voisin nukkua talviunta. Koetan kuitenkin huvikseni keksiä suomennosta sanahirviölle "ihmisoikeusregiimi". Ongelmana on tietysti sana "regiimi". Tuossa yhdyssanassa se on merkityksessä sopimusten, normien yms. kokonaisuus. Ilmaus on suoraa lainaa englannin ilmauksesta "human rights regime". Sanan "regime" merkitys on tällaisessa käytössä etääntynyt jonkin verran sen arkimerkityksestä, jota NetMOT kuvaa näin:

regime [reɪ'ʒi:m] s (myös régime) 1 hallitus[tapa], hallintojärjestelmä under a totalitarian ~ totalitaarisen hallintojärjestelmän alaisena 2 [vallitseva] järjestelmä, menettely[tapa] We should create a flexible ~ in this issue. Meidän pitäisi kehittää tässä asiassa joustava menettelytapa. 3 ks. regimen.

Älyääkö äidinkielenään englantia puhuva, että merkitysten hallitus[tapa], hallintojärjestelmä, [vallitseva] järjestelmä, menettely[tapa] ja merkityksen sopimusten, normien yms. kokonaisuus tai niiden taustalla oleva viitekehys välillä on yhteys? Voiko jälkimmäisen merkityspuuron tajuta suhteellisen helposti siksi, että tuntee ensimmäisen? Toisin sanoen onko sanan "regime" erityismerkitys kansainvälisen yhteistyön kysymyksissä intuitiivisesti tajuttava sivistyneelle englanninkieliselle lukijalle koska hän tuntee sanan "regime" arkimerkityksen?

Kysymys on kääntäjälle olennainen. Jos sanan "regime" erityismerkitys esimerkiksi ilmauksessa "human rights regime" ei ole intuitiivisesti selvä tai ainakin kohtalaisen helposti arvattavissa, suomeksi voinee puhua "regiimistä" (vaikka se kuulostaakin minusta kammottavalta), sillä termi on englanniksikin niin tekninen, että se täytyy erikseen opetella. Sen sijaan jos englanninkielisen lukijan on kohtalaisen helppo tajuta erityismerkitys, suomentajan täytyy (tämä on määräys) keksiä sanalle hyvä suomenkielinen vastine. On viheliäistä kääntää tekstiä vaikeammaksi kuin mitä alkuteksti on. Tajuttavaa sanaa ei siis tule käännöksessä korvata vierasperäisellä termillä, jonka merkitys on erikseen opeteltava.

Ei tässä kuitenkaan kaikki. Kuvitellaan, että sanan "regime" erikoismerkitys on niin etäällä sen arkimerkityksestä, että sivistynytkin englanninkielinen lukija joutuu opettelemaan erityismerkityksen erikseen. Kuitenkin: kun hän opettelee sen, hän hahmottaa sen yhteyden sanan arkimerkitykseen. Oppiessaan erityismerkityksen hän siis laajentaa kykyään käyttää jo ymmärtämäänsä sanaa. On iso ero siinä, opetteleeko mitäänsanomattoman termin merkityksen vai oppiiko, että jotain tuttua sanaa käytetään sellaisellakin tavalla, josta ei ollut ennen kuullut – etenkin jos oppimisen jälkeen tajuaa, että entuudestaan tuttu merkitys kohtaa uuden merkityksen siellä täällä. Väitän, että tämä ero liittyy mahdollisuuteen käyttää sanoja luovasti.

Voi olla ihmisiä, jotka omaksuvat teknisen termin vikkelästi kuin kärpät ja alkavat välittömästi käyttää sitä oivaltavasti. Väitän kuitenkin, että heitä on harvassa. Me muut käytämme erikseen opeteltua mitäänsanomatonta teknistä termiä pitkään mekaanisesti vain muutamissa yhteyksissä, joihin tiedämme sen sopivan tai "kuuluvan". Tällainen kielenkäyttö johtaa helposti jo monta kertaa toistettujen ajatusten toistamiseen vielä kerran, ei tuoreeseen, luovaan ajatteluun.

Entä jos uuden teknisen termin sijasta opimmekin, että meille jo tutulla sanalla onkin tekninen lisämerkitys, joka sivuaa arkimerkitystä? (Nyt haluaisin antaa esimerkin, mutta marraskuinen mieleni kieltäytyy yhteistyöstä; keksikää siis itse.) Uskon, että tekninen merkitys on tässä tapauksessa opittavissa ja omaksuttavissa aika nopeasti oivaltavaan, luovaankin käyttöön.

Suomenkielisessä tieteessä on palattu 1800-luvulle: iso osa varsinaisesta tutkimuksesta kirjoitetaan suurilla sivistyskielillä, suomeksi julkaistaan yhä useammin vain kansantajuistettuja esityksiä siitä, mikä on ensin julkaistu muilla kielillä. Kansantajuistaminen on tietysti erilaista kuin 1800-luvulla, sillä oletettu yleisö ovat muun muassa alan suomalaiset opiskelijat; ei siis tarvitse kansantajuistaa enää yhtä paljon. Ilmiö on silti selvä. Joillain aloilla se on erityisen selvä, ja opiskelijat siirtyvät nopeasti käyttämään opinnoissaan lähinnä englantia. Koska en ole mikään fennomaani, minulla ei ole mitään tätä vastaan. Se kyllä mietityttää kuinka paljon näillä aloilla kannattaa suomentaa. Jos vaikapa jonkun teknisen alan opiskelijat käyttävät jo alan kansainvälisyydenkin takia englantia jatkuvasti, kannattaako heidän yleisimmillekään termeilleen luoda suomenkielisiä vastineita? Jos opiskelijoistakin suuri enemmistö käyttää englanninkielisiä termejä selvästi luontevammin kuin suomenkielisiä, ei välttämättä kannata. Ei ole mitään pakkoa pyrkiä edistämään tuollaisen alan tiedettä suomen kielellä.

Kaikilla aloilla tilanne ei kuitenkaan ole kuvatunkaltainen. Lisäksi kuvittelen, että kielen rooli vaihtelee aloittain jonkin verran. Kansainvälisen yhteistyön kysymyksiin keskittyvä opiskelija käyttää tietysti opinnoissaan monia kieliä, mutta hän ei kuitenkaan ainakaan vielä ole kokonaan luopunut äidinkielellään kirjoittamisesta. Minusta on melko mielekästä sanoa, että moni suomalainen opiskelija ja tutkija ajattelee asiansa suomeksi. Siitä olen varma, että käsitteellinen ajattelu voi olla luovaa ja hyvää vain niillä käsitteillä, jotka on ymmärretty ja omaksuttu kunnolla.

Pitäisikö sana "regime" siis suomentaa kun puhutaan vaikkapa "human rights regimestä"? Mielestäni pitäisi, sillä "regiimi" on rasittava kivensiru suomalaisen opiskelijan tiellä. Hyvä suomennos nopeuttaisi käsitteen omaksumista. En ole kuitenkaan kuullut yhdestäkään suomennosyrityksestä. Jos jaksoit lukea tämän kokonaan, olisi hauskaa jos kertoisit mitä suomennosvaihtoehtoja tuli mieleen. Erityisen mielelläni kuulisin jo aiemmin esitetyistä suomennosehdotuksista mikäli sellaisia on.

Hugo Simberg: Talonpoika ja kuolema taivaan portilla.

Marras

Pyhäinmiestenpäivän aamuna istuin autossa matkalla Mikkeliin ja sisareni opetti minua rummuttamaan muovimukilla. Näin muutaman hiutaleen, mutta ajoimme lumisateesta poispäin. Saatuani huoltoasemakahvia opin mukikompin. Lauloimme.

Olen miettinyt viime aikoina sitä kuinka universaalia lie, että naisten tanssiliikkeisiin kuuluu lantion keinutus sivuille ja miesten ei. Elviskin keinutti enemmän eteen ja taakse, ja kun sivuille, niin korostetun terävästi. Liittyvätkö keinunta ja sen puuttuminen lantion rakenteeseen, joka saa miehet kävelemäänkin eri tavoin kuin naiset? Voisin kysyä salsaopettajaltani. Lisäksi olen seurannut kuinka fanit kääntyvät fanitettavaa vastaan kun tämä toimii eri tavoin kuin he haluaisivat. Niin, se käy nopeasti.

Join juuri kahvia ja greippimehua. En ole vieläkään selvinnyt eilisen ajomatkan määränpäässä kokemistani henkisistä järkytyksistä. Rummutamme sisareni kanssa mukeilla päivänsankarille, minä vastaoppimaani komppia, sisareni monenlaista monimutkaisempaa. Esitykseemme suhtaudutaan suopeasti; muutenkin ihmiset ovat hyväntahtoisia. Minun on mutkaton kuunnella useimpia heistä vaikka en osaakaan ruuansiunauslaulua enkä ymmärrä miten jokapäiväiset tapahtumat ovat vastauksia herpaantumatta toistettuihin rukouksiin. Kuitenkin kun päivänsankarin juuri ja juuri täysi-ikäiset lapsenlapset ja heidän yhtä nuoret vaimonsa esittävät kitaralla ja laulaen kappaleen, josta muistan sanat "aamen Jeesus hallelujaa", minulle tulee outo olo. Tilanne tuntuu moraalittomalta, mutten tiedä miten suhtautua tuntuuni. Juttelen yhden nuoren vaimon kanssa, hänkin on mukava.

Paluumatkalla on mustaa ja sataa märkää lunta. Luulen liikennemerkkien ylälaitojen olevan kurassa, kestää ennen kuin tajuan, että valkeakin lumi voi näyttää lialta kun se estää liikennemerkkiä heijastamasta auton valoja. Yöllä näen unta, jossa ihmisten puiston on vallannut järjetön määrä jäniksiä. Niitä harventaa maan alla elävä käärme, joka on kuin Waltarin Sinuhessa kuvaama hirviö, mutta elävä. Unessa tämä on kuitenkin houretta: tajuan, etteivät toiset näe pelottavia eläimiä. Heräilen unen harhoista kuuntelemaan unista hengitystä.