Marras

Je passais au bord de la Seine
Un livre ancien sous les bras
Le fleuve est pareil à ma peine
Il s'écoule et ne tarit pas
Quand donc finira la semaine

Apollinairea, Marie. Huvittavasti olin vasta viilaillut tuosta runosta suorasanaista käännöstä ystäväni avuksi kun verkossa tuli vastaan vaatimus ottaa lähin kirja, kääntää sivulle 56 ja kertoa viides virke. Tulkitsin hieman, viides säe, milloin viikko siis loppuu.

Olin viime keväänä kuukauden kokonaan lukematta blogeja ja huomasin sen tekevän hyvää. Sittemmin olen huomannut, etten osaa säädellä verkossaoloaikaani järkevästi: joko ei lainkaan tai etenkin iltaisin väsyneenä helposti liikaa. Etenkin nyt pimetessä.

Marraskuu tekee ihmisille Suomessa joka vuosi jotain outoa. Kasvokkain katsottuna he sulkeutuvat. Verkossa eivät, mutta se mitä monista tulee, aiheuttaa minussa pahoinvointia. Lisäksi se on tarttuvaa. Olen siis nyt ainakin loppuvuoden taas blogeitta, ja tämä blogi on vailla kommentointimahdollisuutta.

Sähköpostiosoitteeni tuossa yllä muuten vaihtui; jos joku on koettanut kirjoittaa vanhaan Luukku-osoitteeseeni eikä ole saanut vastausta, johtuu se siitä, että sinne tuli liikaa roskapostia: olen saattanut poistaa niiden mukana vahingossa muutakin.

Kuinka kaunis lumimyräkkä ulkona.

Tekniikka, kääntäminen ja työstö

Eilisenkin Elävien Runoilijoiden Klubin keskustelu ja musiikki kiertyivät kätevästi yhden teeman ympärille: tekniikan (viimeksihän ironian). (Muistelin hiljaa mielessäni väärin, Pauliinan taannoin muovaama runouden määritelmä ei ollut viisi- vaan nelisanainen.) Keskustelu muistutti tällä kertaa kovasti monologeja, mutta aiheet kiertyivät kuitenkin kuin puolivahingossa tai salaa yhteen. Lau Nau lauloi lopuksi kauniilla äänellään ja kertasi teemaa vempeleillä, tekniikalla, jolla muovattiin erittäin ei-pro -soittimista lähtevistä äänistä maisema.

Puhe kirjoittamisen tekniikoista sai ajatukseni harhailemaan niin, että päädyin miettimään runouden kääntämistä. Voisin piruuttani koettaa kääntää täällä hieman enemmänkin kuin jonkin satunnaisen palan. Maaliskuisen matkan jälkeen olen näet vähän väliä haikaillut Apollinairen eläinrunojen äärellä. Käänsin silloin nopeasti yhden; korjaan käännöstäni sanan verran. Vieläkään se ei tunnu kovin hääviltä:

Méduses, malheureuses têtes
Aux chevelures violettes
Vous vous plaisez dans les tempêtes,
Et je m'y plais comme vous faites.

Meduusat, karvaa sinertäväistä
Kasvaa noista kurjista päistä
Te pidätte rajuista säistä,
Myös minä pidän säistä näistä.

Tavumäärät ovat kohdallaan ja pidän t-kirjaimia säkeiden loppujen lähellä tärkeinä. Mutta mitä vielä? Ehdottakaa? Jos ehdotuksenne innostavat, otan ennen pitkää tänne käännettäväksi seuraavankin eläinrunon.