Tekniikka, kääntäminen ja työstö

Eilisenkin Elävien Runoilijoiden Klubin keskustelu ja musiikki kiertyivät kätevästi yhden teeman ympärille: tekniikan (viimeksihän ironian). (Muistelin hiljaa mielessäni väärin, Pauliinan taannoin muovaama runouden määritelmä ei ollut viisi- vaan nelisanainen.) Keskustelu muistutti tällä kertaa kovasti monologeja, mutta aiheet kiertyivät kuitenkin kuin puolivahingossa tai salaa yhteen. Lau Nau lauloi lopuksi kauniilla äänellään ja kertasi teemaa vempeleillä, tekniikalla, jolla muovattiin erittäin ei-pro -soittimista lähtevistä äänistä maisema.

Puhe kirjoittamisen tekniikoista sai ajatukseni harhailemaan niin, että päädyin miettimään runouden kääntämistä. Voisin piruuttani koettaa kääntää täällä hieman enemmänkin kuin jonkin satunnaisen palan. Maaliskuisen matkan jälkeen olen näet vähän väliä haikaillut Apollinairen eläinrunojen äärellä. Käänsin silloin nopeasti yhden; korjaan käännöstäni sanan verran. Vieläkään se ei tunnu kovin hääviltä:

Méduses, malheureuses têtes
Aux chevelures violettes
Vous vous plaisez dans les tempêtes,
Et je m'y plais comme vous faites.

Meduusat, karvaa sinertäväistä
Kasvaa noista kurjista päistä
Te pidätte rajuista säistä,
Myös minä pidän säistä näistä.

Tavumäärät ovat kohdallaan ja pidän t-kirjaimia säkeiden loppujen lähellä tärkeinä. Mutta mitä vielä? Ehdottakaa? Jos ehdotuksenne innostavat, otan ennen pitkää tänne käännettäväksi seuraavankin eläinrunon.