9.5.07

Insinööritaituruutta

Après avoir pris de l’acide azotique, il le mit en présence de la glycérine, qui avait été préalablement concentrée par évaporation au bain-marie, et il obtint, même sans employer de mélange réfrigérant, plusieurs pintes d’un liquide huileux et jaunâtre.
Cette dernière opération, Cyrus Smith l’avait faite seul, à l’écart, loin des Cheminées, car elle présentait des dangers d’explosion, et, quand il rapporta un flacon de ce liquide à ses amis, il se contenta de leur dire:
"Voilà de la nitro-glycérine!"

Olen viime aikoina iltaisin lukenut Jules Vernen L'Ile mystérieusea. Olin tietysti lapsena Verne-fani ja olen lukenut Salapeäinen saari -sarjan jo 7- tai 8-vuotiaana, mutta nykyään en kuitenkaan jaksa lukea näitä kirjoja suomeksi. Ranskaksi sen sijaan kyllä, kernaasti. En tiedä miksi; ehkä Vernen kirjat on suomennettu lastenkirjammiksi kuin mitä alkutekstit ovat? Joka tapauksessa oih, tämä fasinoi minua.

Viisi ihmistä, miehiä tietysti kaikki kuten Vernen kirjoissa on tapana, haaksirikkoutuu kuumailmapallolla keskelle Tyyntämerta. Mukana on myös koira. Tavaraa ei muuta kuin vaatteet päällänsä, kuumailmapallokin lehahtaa tiehensä (löytyäkseen tosin paljon myöhemmin saaren toiselta puolelta). Tästä ei mitään -tilanteesta he päätyvät näppärästi ennen pitkää muun muassa valmistamaan nitroglyseriiniä. Tarkoitus on räjäyttää kallioseinämä, laskea näin erään järven pintaa ja saattaa kuivaksi luola, jonka läpi järven vesi virtaa. Räjäytys onnistuu ja saarelaiset saavat luolan asunnokseen.

Ennen nitroglyseriiniä on tietysti valmistettu mm. jousia ja nuolia, savipyttyjä ja tiiliä, hylkeennahkaiset palkeet, rautaa ja terästä sekä niistä työkaluja. Mitenkö kun alussa ei ollut mitään? No, koska mukana on insinööri!

Cyrus Smith on on tiedoiltaan ja toteutuskyvyltään monta kertaa jotain ihmemies McGyveriä tehokkaampi, ja lisäksi hän on tyypillinen verneläinen sankari, aina kohtelias ja hillitty. Räjäytystyön onnistuminenkaan ei saa häntä menettämään viileäänsä: "suivant son habitude, sans témoigner aucune satisfaction, les lèvres serrées, le regard fixe, il restait immobile". Hän ei ainoastaan ole ekspertti kaikilla aikansa insinööritaidon aloilla, vaan hän tuntee myös niihin liittyvää kulttuurihistoriaa ja -maantiedettä. Näin hän tietää karuissakin oloissa parhaat työtavat – ja luonto taipuu insinööritaituruuden edessä.

Kuinka modernia, kuinka hurmaavaa, kuinka romanttista, kuin hienoimmat höyrykoneet. Huomattavan suuri osa kirjasta käytetään erilaisten insinöörityön vaiheiden varsin pikkutarkkaan kuvaamiseen. Kirja uhkuu vilpitöntä uskoa, että tämä kaikki on vain ja kaikin tavoin hyväksi. (Lisäksi loppupuolella kohdataan vielä kapteeni Nemokin, joten miten voisin muuta kuin lempiä tätä tarinaa?)

Tunnisteet: , ,

5 Comments:

Blogger Tulta syöksevä lintu said...

Ilmeisesti iloinen joukko on vain tyytyväinen päästessään eroon vastakkaisesta sukupuolesta. Äijäporukassa eivät ylimääräiset huolet paina ja tarmon voi suunnata nikkarointiin; tulee mieleeni My Fair Lady'n professori 'enry 'iggins.

Kiinnostavaa, kuinka amerikkalaiset kuvataan teoksessa ilmeisen hillityiksi ja kohteliaiksi, kun ainakin brittiläiseen säätymaisemaan sattunutta jenkkiä pidettiin jo 1800-luvulla moukkamaisen karkeana, äänekkäänä ja ahneena olentona.

9.5.07  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Verne suhtautui amerikkalaisiin ystävällisesti, koska nämä olivat edistyksellisiä. Lisäksi on todennäköistä, että hänen jenkkinsä eivät ole jenkkejä vaan etelän aristokraatteja, jotka käyttäytyivät sivistyneesti.

Näin diplomi-insinöörinä kaipaan entisaikaa, jolloin tehtaiden musta savu merkitsi uutta, valoisampaa tulevaisuutta ja vesivoimalaitosten jylhät piirteet saivat lehtimiehet liikuttumaan. Tekniikka oli silloin selkeämpää kuin nykyisin. Vaikka olen fyysikko enkä koneinsinööri, voin selittää ongelmitta morsiamelleni, miten muistomerkkinä olevan höyryveturin voimansiirto ja tehonsäätö toimivat. Sen sijaan nykyaikaisen sähköveturin tehonsäätö perustuu tehoelektroniikkaan eikä siitä ota selvää kuin veturin suunnittelija.

Tekniikan monimutkaistuminen on toisaalta se syy, minkä vuoksi brittiläisiä ja amerikkalaisia itseoppineita insinöörejä ei enää ole. Tekniikan hallitseminen vaatii todellista teoreettista tietoa, mikä takaa minulle ja ammattikunnalleni leivän. Parempi siis näin.

10.5.07  
Blogger Eufemia said...

Kyllä Vernen jenkit ovat nimen omaan jenkkejä. Tarina saa näet alkunsa sisällissodan aikaan kun viisi etelävaltiolaisten vankina olevaa jenkkiä varastaa kuumailmapallon ja pakenee sillä, mutta myrsky viekin pallon ja miehet merelle.

Ranskalaiset käsittääkseni näkivät yhdysvaltalaiset 1800-luvulla hyvin eri tapaan kuin britit. Onhan se ymmärrettävää: briteille jenkit olivat moukkia, jotka olivat tahtoneet itsenäistyä, ranskalaisille taas moderneja ihmisiä, jotka ihannoivat vapautta (liberté). Sisällissodan aikaan monien ranskalaisten sympatiat olivat selvästi pohjoisvaltioiden puolella, taistelivathan nämä orjuutta vastaan (egalité, fraternité). Yksi Vernen haaksirikkoisista onkin insinööri Smithin vapaa mutta uskollinen neekeripalvelija.

Lintu, heh. Siltä tosiaan vaikuttaa, ainakaan kirjan ensimmäisillä 400 sivulla ei taideta mainita yhtään naista kertaakaan, ei edes joukon nuorimman, vain noin 15-vuotiaan Harbertin äitiä. Vernen sankarit eivät kuitenkaan muuten erityisemmin muistuta prof. Higginsiä, sillä he ovat mallikelpoisen kohteliaita kaikille.

10.5.07  
Blogger Punainen Nörtti said...

Kieltämättä ajassa, jolloin ihmiset vielä jaksoivat uskoa johonkin on oma hohtonsa.

Minäkin luin lapsena edistysoptimismista seikkailukirjallisuutta. Sitten lukiossa oli melkoinen järkytys huomata, että edistysoptimismi olikin vanhentunutta ajattelua.

10.5.07  
Anonymous Veloena said...

Hmm, ei minusta edistysoptimismi ole vanhentunutta. On vain edistystä ja edistystä... ;)

Tuo on hyvä kirja, heti palautui mieleen jännityksen sirpaleita. Jostakin syystä rakastan tee-se-itse -oppaita ja tuollaisia kirjoja, joissa kuvataan tarkasti erilaisia VALMISTAMISIA.

10.5.07  

Lähetä kommentti

<< Home