3.5.07

Verrattu rakas

You are too beautiful, my dear, to be true
And I am a fool for beauty
Fooled by a feeling that because I have found you
I could have bound you too
You are too beautiful for one man alone
For one lucky fool to be with
When there are other men
With eyes of their own to see with

Love does not stand sharing
Not if one cares
Have you been comparing
My every kiss with theirs
If, on the other hand, I’m faithful to you
It’s not through a sense of duty
You are too beautiful
And I am a fool for beauty

You are too beautiful
And I am a fool for beauty

On mukava soittaa jazz-standardeja pianolla. Vanhassa Real Bookissani on sanatkin, mutta kaikkien laulujen laulaminen ei tunnu hyvältä. Esimerkiksi Rogersin & Hartin kappaleen You Are Too Beautiful sanat tympäisevät ja jotenkin kiusaannuttavat. Päädyin keskustelemaan tuosta kiusaannuksesta Tulta syöksevän linnun blogissa hänen kirjoitettuaan rakkauden mitallisuudesta. Muokkaan sinne kirjoittamaani tänne.

Olen ajatellut aika paljon vertaamista, korvaamista ja oletusta, että koska yksi kokemus on erilainen kuin joku toinen kokemus, olisi se epätäydellinen ja riittämätön. Mitä ihminen pelkää pelätessään, että suudelmia on verrattu suudelmiin jonkun toisen kanssa? Että suudelmat olisivat erilaisia vai samanlaisia? Millä asteikolla mitattuna? Vertaamiseenhan tarvitaan mitta-asteikko. Suudelmia voi tietysti verrata monellakin mitta-asteikolla, ja vertailusta voi joskus jopa koitua hupia. Laulussa ei kuitenkaan lauleta mistä hyvänsä arbitraarisesti tai huvin vuoksi valitusta mitta-asteikosta, vaan sellaisesta, jolla määritellään riittämättömyys.

Miksi kukaan kiusaa itseään luomalla tällaisen mitta-asteikon?

Tulta syöksevä lintu huomautti, että rakkauden vertailuasteikkoa käytetään myös omien, asteikolta ehkä syrjään sattuvien kokemusten tuhoamiseen. Kerran koettu tai kuviteltu elämys, jonkin tilanteen tulema, asetetaan tavoitteeksi, "esteeksi niin paljolle mahdollisesti yhtä merkittävälle ja olennaisesti 'puhtaalle'". Määrätystä poikkeavalle kokemukselle ei anneta mahdollisuutta tulla omanlaisekseen.

Jotta kokemusten erilaisuus voisi merkitä jonkin puuttumista, tarvitaan taas olennainen mitta-asteikko; luultavasti se sama, josta Rogersin & Hartin kappaleessa lauletaan.

Luulisi, että jos kutsuu mahdollisimman monenlaisia kokemuksia rakkaudeksi, tulee huomanneeksi, ettei ehkä ole mielekästä ymmärtää erilaisuutta rakkaudessa riittämättömyydeksi. Näin ei kuitenkaan ole. Englanniksi one can love almost anything, ja siis varmasti monin tavoin, mutta siitä ei näy seuraavan mitään yleistä oivallusta.

Tunnisteet: ,

10 Comments:

Blogger Tulta syöksevä lintu said...

Lisäksi pakotetaan se potentiaalinen itsenäinen aika ja maailma, jonka jokainen ihminen elämänprojektissaan rakentaa, suhteeseen 'toisen' ajan kanssa. Millä ehdoilla meillä voi olla vain yksi ensirakkaus, joka on sitä olennaisemmin kuin rakastuminen ensi kertaa keneen hyvänsä? Tämä on kiperä kysymys, enkä ole varma uskonko itsekään sen täyteen ylitysmahdollisuuteen. Tahdon kuitenkin haastaa yhtenäisen ajan antamalla ihmisten kaikessa epätäydellisyydessään luoda sen sisälle omia poimujaan.

4.5.07  
Blogger Eufemia said...

Kappas, minulle kysymys ensirakkaudesta ei ole lainkaan kiperä. Ensirakkauteni ei ole ensirakkautta olennaisemmin kuin rakastuminen ensi kertaa keneen hyvänsä, sillä en muista aikaa, jolloin "rakastuin" ensirakkauteeni, lapsuudenystävääni. Minä vain lapsena rakastin häntä itsestäänselvästi. Myöhemmät rakastumiset ovat olleet niin erilaisia kokemuksia kuin lapsuudenrakkauteni, ettei mieleeni ole juolahtanutkaan vertailla.

Oikeastaan en hahmota harvoja rakastumisen kokemuksiani aikajärjestyksessä. Pikemminkin ne ovat eri-ikäisen minun kokemuksia. Olisihan mieletöntä verrata esimerkiksi 6-vuotiaan lapsen kokemusta 26-vuotiaan nuoren naisen kokemukseen. Toisaalta nuo kokemukset kuitenkin elävät minussa yhtä aikaa nytkin, ne ovat muovanneet minua.

4.5.07  
Blogger incredible said...

miksi ihmistä voi loukata?

4.5.07  
Blogger Tom Nokkeli said...

Koska ihminen on heikko.

Kuitenkin ainutkertaisina hetki hetkeltä tulevina tulemina ...

4.5.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Mitä ihmettä te oppineet naiset taas höpäjätte?!

Tässä laulutekstissä mies kiemurtelee oman hullaantumisensa aiheuttaman mustasukkaisuuden melankolisessa epätoivossa, koska tietää, että rakastettu on kauneudessaan ja viehättävyydessään monen muunkin haluama.

Rakastuminen on aina enemmän tai vähemmän 1) omistushaluinen 2) sadomasokistinen ja jopa lähes 3) psykoottinen tila, jossa luonnollisen narsismimme ylläpitämiä minuudentunteen rajoja koetellaan ja vahvasti.

(Kyllä - juuri sitä se on, eikä tässä ole kyse nyt vain minun 'mielenterveyspisteistäni' ja niiden määrästä tai laadusta. Jos arvon ladyt kokevat toisin, he eivät liene 'oikeaa' rakkautta vielä kokeneetkaan.)

Tuon sadomaskismin vallassa oleva mies kyselee, onko rakastettu jo ehtinyt verrata hänen suudelmiaan muiden vastaaviin ja vaipuu mustasukkaisuuksissaan eräänlaiseen platonisen toivon ja ja epätoivon 'askeesiin', jossa voi säilyttää paitsi rakkauden myös uskollisuuden.

Se on fantisoitu tila/maailma, jossa saavuttamattomaksi koettu rakkaus kyetään ikäänkuin säilyttämään kuvitteellisesti oman uskollisuuden kautta.

Sillä tavoin myös pyritään äärimmäisellä tavalla vetoamaan rakastettuun osoittamalla, miten 'pyhä' ja korvaamaton tästä on rakastavalle tullut.

Myös edellä sanottu lienee tuttua rakastavaisille kaikkein hullaantuneimmilla hetkillä: 'ma iäti sua raaakastan, vaik hylkäisitkin mut noitten toisten takia.'

Tässä mitään arbitraarisia kvantiteetteja tai määrällisiä erotteluja tarvita runon selitykseksi.
Silloin mennään pseudointellektuelismin suohon niin syvälle, että sukat kastuu, vaikkois saappaat jalassa tai jotain siihen suuntaan (oli ehkä hieman ontuva vertaus...).

*
Tai okei - olkoon sitten. Minä olen mies ja teen väistämättä miehen tulkintoja rakkaudesta, mutta luulenpa, ettei moni mies tekisi tuosta runosta tulkintoja lainkaan.

Ei se välttämättä osaa, eikä se monestikaan kykene kohtaamaan omia tunteitaan verbaalilla tasolla.
Minun ajatusmaailmani on toisenlainen.

Kuten William Blake kirjoitti (tämä voisi olla suoraan Nietzschen kynästä): 'He who desires but acts not breeds pestilence.'

'Act' on tässä ymmärrettävä myös verbaalin ilmaisun 'aktiksi' - 'sanan ja sanojen teoksi'.

*
(Väänsin tästä päreen omaan blogiini otsikolla 'Erään rakkausrunon ei-kvantitatiivinen selitys')

Labels: kommentointi, runon selitys, runous, William Blake

5.5.07  
Blogger Tulta syöksevä lintu said...

Kaikki tähänastinen tuntuu tunnistettavalta. Ei se ole erityisen pieni psykologinen[/-patologinen] (jos kerran tuota tropeeta on pakko käyttää) hirviö, joka tekisi mieleni haastaa. Ihminen ei vain toilaile, vaan myös rakentaa omia ehtojaan purkaa itseä miellyttämättömiä. Vaikka Eufemioillehan, kaikille useammalle tekstille, kommentti taisi olla suunnattu.

5.5.07  
Blogger Eufemia said...

Rauno, mistä tuo monikko? "Oppineet naiset" ja "ladyt"? Tulta syöksevä lintu on sanonut olevansa mies, Tom Nokkelilla on miehen nimi eikä Incredibilen sukupuolta oikein voi päätellä. Minä kyllä olen nainen; aateliton, joten ladyksi ei tarvitse kutsua.

Totta kai tuossa pöhkössä laulussa kuvattu kokemus on minulle ymmärrettävä. Minä vain en huoli sitä. Olen huomannut, että "minä en huoli sitä" on myös käytännössä sekä mahdollista että palkitsevaa.

5.5.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

eufemia

Olkoon 'tulintu' 'fiktiivinen feminiini', kun kerran piiloutuu anonymiteetin taakse.

Pidän periaatteena, että jos anonyymit voivat nimimerkkinsä takaa olla mitä ja ketä haluavat sekä sanoa miltei mitä haluavat, sama pätee anonyymin kanssa kommuninoivaan: myös hän voi pitää anonyymia ihan minä tahansa.

*
Noo...eihän sitä kokemusta tarvitse huolia. Ja ehkä on parempikin niin.
Se ei ole pitemmän päälle 'terveellinen' tila.

Ollaan siis rauhallisemmin ja pidetään järjen lippu vähän korkeammalla.
(Sanon tämän lähinnä itselleni, vaikka tiedän, ettei se tule minun kohdallani pitemmän päälle onnistumaan...)

5.5.07  
Anonymous incredible wo man said...

tarkoitan että mitä kohtaa me ihmisessä loukkaamme kun häätä loukkaamme?

7.5.07  
Blogger Eufemia said...

Kas, en tiedä. Riippunee ihmisestä? Loukkaamista ja loukkaantumista ei toki pidä sekoittaa toisiinsa; loukkaantua voi vaikkei kukaan olisi halunnut loukata, ja toisaalta joku voi koettaa loukata onnistumatta siinä.

7.5.07  

Lähetä kommentti

<< Home