22.4.07

Tilitän tyttöydestä

Seminaarihuoneessa on kuuma, ja me kaikki hymistelemme niin, ettei kenellekään jää epäselväksi, että me olemme suuria tutkimuksentekijöitä, me tyttöhumanistit. Pilkuttamisesta voi narista, mutta asiasisältöön ei ole soveliasta puuttua. Se on varattu miehille, jotka loistavat ryhmässämme kuin sivistyksen soihdut. Kun valmistumme, ei liene epäselvää, keille laitoksen tutkijapaikat on lopulta varattu.

Koetan lukea aivan muuta, mutta olen tänään tehoton eikä Mozartkaan tunnu auttavan. Eksyin lukemaan Sudet tulevat -blogista Sirenin kirjoitusta We'll see how brave you are. Tuttua. Täysin sietämättömän, raivostuttavan, riipivän tuttua. Ei kuitenkaan siksi, että juurikaan itse toimisin noin, päinvastoin. Olen toki välillä passiivinen, mutta silloin silkkaa laiskuuttani. Useimmiten olen se rasittava, joka saattaa saada puhujan hermostumaan kärkkäillä kysymyksillään. En välttämättä suurissa luentosaleissa, sillä niissä kommentoinnissa on turhan usein kyse vain mieltymyksestä omaan ääneen; pienemmässä, keskustelulle otollisessa seminaariryhmässä sen sijaan lähes järjestään. Olen saanut useamman kuin yhden kanssani samaan seminaariin osallistuneen ihmisen hermostumaan täysin. Opponointi on iloni. Joudun pikemminkin hillitsemään kuin patistamaan itseäni.

Tämä puoli minusta ei kai tule useimmissa arjen tilanteissa erityisemmin esille. Kuitenkin muistan kuinka jo noin 7-vuotiaana nousin asuinalueellani järjestetyssä keskustelutilaisuudessa seisomaan ja kerroin kaupungin katu- ja puisto-osaston edustajalle näkemykseni suunnitelmasta avohakata metsä kotimme takana ja istuttaa kaadettujen tilalle uusia puita. (Huomautin, että leikin metsässä paljon, enkä leikkisi taimikossa ollenkaan yhtä mielelläni. Lisäksi kerroin arvelevani, että kun uudet puut noin 20 vuoden päästä olisivat täysimittaisia, haluni leikkiä metsässä olisi huomattavasti vähäisempi. (Metsää ei hakattu.))

Kyse ei ole siitä, etteikö minua hieman pelottaisi väittää julkisesti ja yksin vastaan, puuttua epäjohdonmukaisuuksiin, napista ja huomautella. Pelko vain ei ole minusta olennainen asia, siihen ei ole syytä kiinnittää huomiota. Enimmilläänkin se vain lisää puheenvuoroon hieman adrenaliinia. En siis oikein osaa samastua niiden kokemuksiin, jotka pitävät julkisesti puhumista jotenkin kauhistuttavana. Tämä eläytymiskyvyn puute yhdistettynä valistushenkisiin emansipaatiotoiveisiini saa minut välillä turhautumaan. En tiedä mitä voisin tehdä kun näen naisten istuvan vaiti vaikka heillä olisi sanottavaa.

En ole mielelläni kiintiönainen. Minua ottaa päähän tulla pyydetyksi jonnekin esiintymään tai kirjoittamaan sukupuoleni takia. Silti käytännössä olen tavan takaa kiintiönainen. Olen kuullut yllättävien ja yllättävän monien ihmisten tilityksiä siitä, kuinka vaikeaa naisia on saada osallistumaan tilaisuuksiin, joissa pitäisi puhua ja keskustella jonkinlaisena asiantuntijana. Jos kieltäydyn kun minua pyydetään johonkin, vahvistan tuota valituksen aihetta. Jos myönnyn, myönnynkö kiintiönaiseksi, siis olenko mukana vain tai edes merkittävästi sukupuoleni vuoksi? Jos ne seminaarien hiljaiset tytöt opettelisivat avaamaan suunsa, minun ei tarvitsisi miettiä tätä, sillä en enää saisi mitään etuja sen vuoksi, että olen nuorehko nainen ja silti halukas puhumaan.

Tunnisteet: , ,

25 Comments:

Blogger Rauno Rasanen said...

Vaikenemisesta tai puhumisesta esimerkiksi seminaaritilanteissa ei tulisi ongelmaa, mikäli naiset eivät toimisi 'vaistojensa' mukaisesti.

Jos/kun kyseesä on 'perinteisesti' miesten pelikenttä, siellä nainen vaikenee, kun taas seuraelämässä ja kotona hän useinkin hallitsee kommunikaatiota.

(Paitsi Heta Gylling, ent. Häyry ja eräät muut, jotka hallitsevat joka paikassa minne menevätkin ;~).

Miesten pelikentälle tunkeutuva nainen nimittäin menettää yleensä aina miesten silmissä eroottisen viehätyksensä eli 'kelpoisuuden' naisena.

Kuka nainen haluaisi olla uhka miehiselle potenssille ja samalla vaarassa menettää arvonsa (haluttavana) naisena miesten silmissä?

Nämä ovat hyvin hyvin atavistisia piirteitä sukupuolten välisesssä 'sodassa'.

Mikään tasa-arvolaki ei pysty näitä käyttäytymistaipumuksia täysin muuttamaan tai jopa poistamaan, koska ne ovat tavallaan moraalin 'tuolla puolen'.

Feministien väite siitä, että kyse on miesten sorrosta osoittautuu siten virhepäätelmäksi, jonka mukaan sukupuoli ja sukupuolinen jännite on moraalin piiriin kuuluva ominaisuus/affekti.

Sitä se ole, koska moraali on aina enemmän tai vähemmän keinotekoinen rakennelma, kun taas biologinen sukupuoli on 'fundamentaali' - myös tranvestiitilla tai hermafrodiitilla.

Feministien perustelut pätevät vain, jos sukupuoli ymmärretään genreksi, mutta genrehöpinä on minun mielestäni pelkkää konstruktivistista kikkailua, jolla ei ole juurikaan tekemistä biologian kanssa.

22.4.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Sorry - piti tietysti olla: 'Feministien perustelut pätevät vain, jos sukupuoli ymmärretään gender-käsitteen avulla, mutta gender-höpinä on minun mielestäni pelkkää konstruktivistista kikkailua, jolla ei ole juurikaan tekemistä biologian kanssa.'

23.4.07  
Blogger Eufemia said...

Rauno, ihme fatalismia.

Tyttö voi siis olla kiinnostunut "miesten pelikentistä", suunnata sinne määrätietoisesti, lukea, tunkea "miesten pelikentille" vaikkapa filosofian laitoksen seminaariin - ilmiselvästi tyttö voi tehdä näin, tyttöjä on "miesten pelikentillä" yliopistoissa aika tavalla. Mutta sitten kun siellä pitäisi vielä avata suu, juuri sillä hetkellä myyttiseksi korotettu biologia tuleekin arbitraarisesti estämään äänentuotannon?

Ei tule. Askel ei ole sen mahdottomampi kuin aiemmatkaan. Lisäksi ihan oikeiden ja elävien miesten reaktioista päätellen väitteesi, että järkeviä ääneen puhuva nainen olisi "uhka miehiselle potenssille" on silkkaa kukkua. Toki moneen kertaan toisteltua kukkua, mutta kukkua silti.

23.4.07  
Anonymous Anonyymi said...

Germaine Greer kehotti naisia ottamaan nuorista ja salskeista miehistä/pojista kaiken irti ja nauttimaan itsestään. Pannevatko pojat pahakseen ja kokenevatko röyhkeän huomion uhaksi potenssilleen...

Greerin kuitenkin päihitti eräissäkin rehtorin viran opiskelijavaaleissa Sir Freud, Sigmudin veljenpoika ja chauvinistinen koomikko.

23.4.07  
Anonymous Anonyymi said...

Hoh, vähättelin! Sir Clement'hän oli pojanpoika tietenkin ja Lucianin veli.

23.4.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Nonniin.

Sain täysin odotetun vastauksen - siinäkin mielessä, että sinä ei ollut perusteluja.

Timo Airaksinen vinoili aikoinaan (ei ihan näin suoraan, mutta ajatus on sama), että filosofian laitoksen naisopiskelijat pyrkivät niin kovasti emansipoitumaan, mutta tutkivat nykyään lähes kaikki ranskalaisia miesfilosofeja, joista on tullut heille ajatuksellinen auktoriteetti.

'Törkeä' miesvalta se siis vain jatkuu, vaikka oltaisiin miten emansipoituneita...

23.4.07  
Blogger Eufemia said...

Oli siinä perusteluja.

Esinnäkin kyseenalaistin mallisi, jossa biologia ei estä tyttöjä kiinnostumasta "miesten pelikentistä" ja tahtomasta niille, mutta estää puhumisen. Väitin kohtaa, johon vedit biologisen determinaation rajan, täysin arbitraarisesti valituksi.

Toiseksi vetosin empiriaan ja sen varassa väitin, että täysin perustelematon väitteesi "Miesten pelikentälle tunkeutuva nainen nimittäin menettää yleensä aina miesten silmissä eroottisen viehätyksensä eli 'kelpoisuuden' naisena" ei ole tosi. (Väitteeseesi sisältyvä mieskuva on muuten aika herjaava. Mitä Robert Crumbkin sanoisi?)

Ajatukselliset auktoriteetit ovat kyllä jänniä. Olen taipuvainen uskomaan, että monille tie kohti minkäänlaista omaehtoisehkoa kriittistä ajattelua kulkee auktoriteettiluottamuksen ja -pettymyksen läpi.

23.4.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Me puhumme nyt hieman eri asioista.

Sinä otit minun argumenttini kirjaimellisesti ja yleistit yksittäisestä, provosoivasta (ehkä huonosti valitusta - myönnettäköön) esimerkistäni kokonaisen vasta-argumentin, vaikka minä tarkoitin sen nimenomaan yksittäiseksi esimerkiksi siitä, miten sukupuolten välinen roolitus pelaa.

Parempiakin esimerkkejä löytyy. Esimerkiksi se, miksi naiset eivät hakeudu johtotehtäviin niin usein kuin heidän koulutuksensa mahdollistaisi.

Äitiys ja patriarkaalinen 'hyvä veli'-johtajaperinne eivät riitä nyt vasta-argumenteiksi, koska on todellakin fakta, että huippujohtajista suurin osa on miehiä, vaikka heidän koulutuksensa jää monesti vastaavan alan naisten jälkeen.

Naiset eivät yksinkertaisesti hakeudu johtotehtäviin niin usein kuin miehet ja se on biologisen 'roolituksen' määräämä käytäntö.

Ajatteles esimerkiksi sairaanhoitajia ja Tehyä.
Jos se olisi miesvaltainen ala ja siellä vallitsisi miesjohtajuus, niin olen täysin varma, että palkkausongelmat olisi ratkaistu ajat sitten.

Sama pätee osaltaan myös opettajiin, joista suurin osa on naisia, vaikka ylimpänä pomona toimiikin mies.

*
Myönnän kyllä, että palvelualojen ja sivistystoimen työntekijöiden on vaikea saada ääntään kuuluviin palkkaneuvotteluissa, koska kumpikaan ei ole niin sanottu 'tuottava ala'.

Eihän naisten työtä kotona lapsia ja taloutta hoitamassa ole koskaan arvostettu niin paljon kuin miesten 'tulosvastuullisia' hommia.

Mikä on tietysti täysin väärin tasa-arvon kannalta.

*
Toisaalta luulisi, että nimenomaan hoito ja opetus ovat yhteiskunnan perusrakenteita, eli jos ne pettävät, pettää se hemmetin innovaatiovouhakkeitten tuotantomyllykin (Nokiat sun muut), jota niin kovin mainostetaan yhteiskuntamme vaurauden ylläpitäjänä.

Mutta anyway - naisilla on kuin onkin tässä niin sanotusti oma lehmä ojassa.

Jos he todella olisivat valmiita taistelemaan oikeuksiensa puolesta muutenkin kuin ajautumalla puolifasistisiin äärifeministiliikkeisiin, joiden johtajat vaikuttavat liian usein pikemminkin patologisilta persoonallisuuksilta kuin selväjärkisiltä poliitikoilta (joita on tosin kovin vähän), he saisivat tahtonsa läpi.

Mutta naiset eivät 'taistele' yhdessä rintamassa vaan odottavat, että miehet hoitavat heidän puolestaan 'sotimisen', tehden keskenään huonoja 'rauhansopimuksia' edustamiensa naisten kannalta.

Naiset puolestaan hoitavat miehet, lapset ja vanhukset, mikä tietysti sinänsä merkitsee, että naisilla on lopultakin 'kulissien takana' valtaa, jollaista mies ei kykene koskaan saavuttamaan, koska hän
luulee, että opetus ja hoiva tulevat kuin 'manulle illallinen' - ilman, että niihin nyt pitäisi niin erityisesti satsata.

Tässä mielessä biologia 'huijaa' moraalia minkä ehtii, ja juuri siksi nämä asiat ovat moraalin 'ulkopuolella'.

Ne eivät siis ole - läheskään siinä määrin kuin naiset uskottelevat itselleen tai väittävät miehille - vapaan tahdon ja autonomisen järjen määriteltävissä olevia asenteita vaan biologisen perimämme ylläpitämiä viettejä ja vaistoja.

Toisaalta - edellä olleeseen viitaten - miesten pitää yhtä lailla tunnustaa myös käytännössä, että jos kerran on sovittu tasa-arvoperiaatteista, niin onhan toki ehdottoman väärin maksaa surkeita palkkoja sivistystoimen tai hoitoalan työntekijöille, aiheuttaa siten työvoimapulaa ja vaarantaa näitten alojen laadun taso.

*
En ole törmännyt moraalisesti mihinkään niin valheelliseen kuin 1990-luvun puolessa välissä muotiin tulleet hoitoalojen laadunparannus-konsultoinnit, joiden tarkoitus oli 'rationalisoida, ulkoistaa, ottaa tyhjät pois' ja siten kiristää yksittäisen työntekijän työtaakkaa vetoamalla hänen eettisyyteensä ja omaantuntoonsa hyvänä työntekijänä ja kaiken lisäksi ilman, että työtaakan kiristyminen millään tavalla olisi näkynyt palkkojen nousuna.

Kyseessä oli siis täydellinen yhteiskuntapoliittinen huijaus, johon suurin osa hoitoalan työntekijöistä retkahti ainakin muutamaksi vuodeksi.

Nyt tilanne alkaa muuttua, kun ei enää yksinkertaisesti jakseta juosta huijarikonsultoijien (käytännössä tulosvastuu-poliitikkojen) oravanpyörässä.

Odotankin mielenkiinnolla, miten Kokoomus täyttää lupauksensa hoitoalojen palkkojen nostosta - 'tasa-arvoerä' vai mikä se nyt on..?

23.4.07  
Blogger Eufemia said...

Tuo oli varmaan "ironiaa".

24.4.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Kuten haluatte...

24.4.07  
Blogger Eufemia said...

Noh, olen sanonut jo aiemmin kaiken mitä tuosta dikotomisointiselittämisestä jaksan. Nykyään puhun muista asioista.

24.4.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Rehellisesti sanoen minä en esitä argumentteja, jotka olisivat a) muodollisesti päteviä sen vuoksi että b) en usko, että sellaisia ikinä tullaan löytämään kuin äärimmäisen strukturoidussa tutkimuksissa, jolloin tutkimus itse asiassa on ollut turha, koska se todistaa itse itsensä - tekemättäkin.

Kyseessä voi olla hyväkin teoria maailmasta, mutta me emme sitä voi tietää, koska emme hallitse todellisuutta siten kuin kuvittelemme hallitsevamme - jostain hemmetin Arkhimedeen pisteestä tai Jumalan näkökulmasta käsin.

On argumentiväsääjien ja hypoteesintekijöiden hybristä puolustaa näkemyksiään, joista löytyy nämä kaksi heikkoutta: 1) manipuloitu lopputulos ja 2) pyrkimys pelkästään koherentismiin, jonka ei tarvitse välttämättä olla vastaavuussuhteessa empiiriseen todellisuuteen - ainoastaan toimivassa suhteessa muihin teorioihin.

Väitänkin, että edustan itse varsin induktiivista - suorastaan ääriempiristisen induktiivista 'mutkat suoriksi' positivismia, joka 'pahimmillaan/parhaimmillaan' lähestyy jopa metafyysista realismia, jossa luonto otetaan annettuna ja jossa tehdään aivan häpeilemättömiä induktiivisia yleistyksiä (kuten tässä aiemmin olen tehnyt).

Panen peliin itseni kaikkine ennakkoluuloineni (mitä tapaa fiksut? filosofian laitoksen 'argumenttirobotit' on opetettu halveksimaan) ja muine 'karvoineni' tietäen, että kukaan ei voi kumota minua niin kauan kuin vain itse uskon omaan perspektiiviini.

Jos silti lopultakin olen ja myönnän olevani väärässä - ei huolta, koska ns. tieteellisistä teorioista ja väitteitä 90% heitetään roskikseen sen vuoksi, että ne ovat joko vääriä tai antavat vain ehkä 0,001%:n verran lisätietoa tutkittavasta asiasta.

Sitäpaitsi minulle on yks hailee meninkö pieleen vai ei - aina voin muotoilla ja kehitellä väitettäni sen mukaan, mitä kritiikkiä saan.

Tämä häikäilemätöntä jornalistista opportunismia, joka tosin löytää kyllä lopulta päätepisteensä, jolloin sanon lopullisesti: NÄIN MINÄ AJATTELEN. JA PISTE.

Eikä silloin ole siis väliä, vaikka minut naurettaisiin ulos campukselta - ei todellakaan, koska en pelaa samaa peliä kuin varsinkin nämä teoreettisen filosofian formaalin 'todistekielipelin' liturgiaa mantranaan hokevat.

Vapaus - nimenomaan jopa tietoinen 'väärin tekeminen' on minulle arvokkaampaa kuin toimia pelkkänä pianonkoskettimena todistekielipelin kaanonin vartijoitten - 'professori-inkvisiittorien' tulosvastuubusineksessä.

Olen tehnyt itsestäni naurettavan, jopa säälittävän ja halveksittavan 'tieteellisesti' asennoituvien silmissä.

Mutta vielä kerran - minä olen vapaa - täysin ja kertakaikkisen vapaa sanomaan ihan, mitä haluan, eikä se vapaus ole myytävänä, vaikka 'paholainen' tarjoaisi minulle suunnatonta yhteiskunnallista valtaa luxuselintasoineen kaikkineen.

Omaisuus ja valta ovat lopultakin kahle, sillä kuten ikivanha - olisko ollut buddhalainen - sanalasku sanoo: se, joka omistaa, se omistetaan.

25.4.07  
Blogger Eufemia said...

Tästä tekstistäsi taas pidin, jopa ilahduin. Ilmaisun- ja ajattelunvapautta voisi testata useamminkin tuohon tapaan käytännössä. Se voi tosiaan olla sosiaalisesti hankalaa, mutta varmasti - heh - emansipoivaa (latinan sana "emancipatio" tarkoittaa pojan julistamista täysivaltaiseksi kansalaiseksi, vapauttamista isän holhouksesta).

25.4.07  
Anonymous Anonyymi said...

Helsingin yliopiston historian laitoksella ainakin naiset ovat seminaarissa äänessä. Eikä muuallakaan ole ollut havaittavissa hiljaisuutta tai kiintiönaiseutta.

En tiedä sitten. Ehkä olen väärässä.

Semmoista epäsuoraa itsekehua tämä postinki.

25.4.07  
Anonymous Anonyymi said...

puhujan on oltava miellyttävä

25.4.07  
Blogger Eufemia said...

S. Liuhto, voi olla noin. Ehkä kokemukseni johtuvat paljolti siitä, että olen päätynyt sille humanistisen tiedekunnan laitokselle, jolla opiskelijoistakin enemmistö on edelleen miespuolisia. Sirenin kuvaus kuitenkin tuntui kovin tutulta.

Epäsuoraa itsekehuako? Ihan suoraksi sanoisin. Toki pyrkimys oli, että muutakin.

25.4.07  
Blogger Scribe of Salmacis said...

On hyvä olla moderni. Kuinka ihmiset ikinä kykenisivät väheksymään tiukkaa henkilökohtaisen koherenssin projektia mikäli robotiikkaa ei olisi kehitetty. Luojan kiitos, että Kopernikus ja Vesalius inspiroituivat kellopeleistä ja muut pitivät huolen tämän jollakin konstilla vempeleistä ammentavan emergenssifantasian hivuttamisesta yhteiskunnan ja lopulta jopa yksilön terveydentilan benchmark'iksi.

Kuinka empirismin kautta muuten voi päätyä 'metafyysiseen realismiin'? En sano etteikö voi, koska selvästikin voi (empirismiä), mutta mietin vain että kuinka. Liittyykö tämä siihen, että ääriempirismillä voi yleistää?

25.4.07  
Blogger सारी said...

Ensimmäistä kertaa tulen ajatelleeksi, että joku voisi olla hiljaa jossain tilaisuudessa sen vuoksi että on nainen.

Tulee vaan tietysti mieleen, että miehetkin kai sitten vastaavasti aukaisevat suutaan tietyissä tilanteissa parantaakseen suvunjatkamispotenssiaan.Siis iänkuista feromonien levittelyä kaikki tyynni. Kaikki pariutumaan!

(En nyt voinut vastustaa kiusausta, kun tuo rasasen raunon eka kommentti oli niin mehevä.)

25.4.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Lyhyesti.

Tulta syöksevä lintu

Metafyysinen realismi on 'maagista' empirismiä.
Se lähestyy empiriassa annettua 'totuutta' manipuloidun aistihavainnon ja loogisten 'riittien' avulla.
(vrt. truthlikeness-teoria)

Sari

Kaikki alle 30 vuotiaat miehet ajattelevat naisen - mieluummin miellyttävän naisen nähdessään pelkästään naimista.

Ja kaikki alle 30 vuotiaat naiset kyllä vaistoavat tämän, vaikkeivät sitä välttämättä 'suostu' tiedostamaan...Hence...

(Parit hymiöt 'kaupan' päälle)

26.4.07  
Blogger Scribe of Salmacis said...

Hyvä Rauno, koska vältän sekoittamasta salatieteiden ja tieteen vaihteleviakin eetoksia keskenään ja koska uskon että tiedettä voi tehdä ilman shamanistista metodiakin, pitäydyn suurin piirtein normatiivisessa koherenssianalyysissä ja metodologisessa deskriptiivisessä empirismissä. Tästä näkökulmasta luen keskusteluasi ja tieteenfilosofista mielipiteenmuodostustasi mielenkiinnolla.

Omasta puolestani voin vielä oikeutetusti kumota (myös hymyillen) väitteesi siitä, että "[k]aikki alle 30 vuotiaat miehet ajattelevat naisen - mieluummin miellyttävän naisen nähdessään pelkästään naimista." Ei lainkaan pelkästään ja äärimmäisen harvoin edes ensisijaisesti. Välillä sitä erehtyy luulemaan, että 'sukupuolten välistä sotaa' käyvät henkilöt ovat taruolentoja. Eikä tämäkään ole kylliksi: kuulin äskettäin ystävältäni blogosfäärissä käytävän keskustelua sellaisin termein kuin ATM, KTM, YTM, ATN, KTN ja YTN. Ei tarvitse kauas lähteä jos tahtoo tyydyttää eksotismiviettinsä.

26.4.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

'tulilintu'

Ai että miten niin tulit kumonneeksi ja mitä?

ATM, KTM jne. meni vähän ohi. Onx tää jokin jako maskuliiniseen ja feminiiniseen?

Faktahomma: Sukupuolten välinen sota on todellisuutta, jonka naiset kieltävät, koska he olettavat jo voittaneensa sen (mikä oletus ei liene ihan tuulesta temmattu... + hymiö), mikä kyllä kertoo aika paljon heidän luonteenlaadustaan ihmisolioina.

26.4.07  
Blogger Scribe of Salmacis said...

'rape'

Jaa, miten sitten kumonneeksi? Kai sentään tiedän mitä itse vastakkaisesta sukupuolesta ajattelen?

Lyhenteistä olen ymmärtänyt seuraavaa:

T=-tasoinen, M=mies, N=nainen, A=alempi-, K=keski-, Y=ylempi-. Näistä muodostettuja yhdistelmiä sitten sovelletaan niin toisten tukasta repimisessä kuin itsesäälissäkin keskusteltaessa pariutumisesta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puitteissa.

26.4.07  
Blogger Scribe of Salmacis said...

Sanan "itsesäälissäkin" sijaan oli tarkoitus kirjoittaa "itsesäälissä rypemisessäkin".

26.4.07  
Blogger Tom Nokkeli said...

On hyvä olla moderni.

Niin olisikin. Moderni vaan on se, mikä katosi maailmanpalossa.

27.4.07  
Anonymous Anonyymi said...

Minusta taas naiset puhuvat liikaa ja liian aggressiivisesti. Nopeasti ja sekavia. Hyppivät asiasta toiseen että kun toinen saa suunvuoron, hän ei enää muista tai osaa sanoa mihin edellisen puhujan kymmenistä väitteistä piti vastata.

Tai sitten mököttävät hiljaa siinä toivossa, että joku puhujista munaisi itsensä. En tarkalleen tiedä mikä heitä riivaa. Heille tyypillinen huumorintajuttomuuskin on vain tapa yrittää kampittaa toisia. En usko, että sillä olisi mitään suoraa aivokemiallista perustaa.

Itse olen sitä mieltä, että puhuminen on huono tapa välittää informaatiota. Jos on oikeaa asiaa, siitä voi aina piirtää kaavion kotisivulle luettavaksi tms. Useimmat arkijuttelut voi hoitaa osoittamalla esineitä sormella ja ilmeillä.

Olenkin sitä mieltä, että ihmisiltä pitäisi poistaa äänijänteet. Puhuminen on turhaa ja se häiritsee minua kun yritän keskittyä lukemiseen tai surffailuun.

28.4.07  

Lähetä kommentti

<< Home