Kyky lukea

Suurin osa (91 %) ala-asteikäisistä lapsista kokee humalaisen ihmisen negatiivisena. Valtaosa lapsista määrittelee humalassa olevan sekavaksi, hulluksi tai sellaiseksi, joka ei tajua tekojaan (80 %) ja kömpelöksi, horjuvaksi tai sellaiseksi, joka ei pysy pystyssä, (74 %).

Eksyin silkkaa ärtyneisyyttäni lukemaan Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Mieti missä seurassa humallut -kampanjan verkkosivuja. Ärtymys johtui siitä, miten Hesarin keskustelupalstalla reagoitiin uutiseen, joka oli otsikoitu "Tutkimus: Lapset eivät pidä humalaisista". Siellä näet alkoi tietysti heti älämölö "nollatutkimuksesta" ja "humanistien" hölmöydestä kun tutkivat itsestäänselvyyksiä.

En identifioidu erityisemmin "humanistiksi" eikä tutkimusaiheeni ole saanut ketään puhumaan nollatutkimuksesta. Noin tyhmä reaktio sai minut silti sisuuntumaan niin, että kirjoitin palstalle muutaman kommentin itsekin. Kyllä, reaktio oli kiistattomasti tyhmä. Uutisessa näet luki, että tutkimus on "Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton tilaama".

Tutkimuksia tilataan monenlaisiin tarkoituksiin. Olennaista on, että niitä tosiaan tilataan tarkoituksiin. Tarkoitus voi tietysti olla hölmö, mutta se on maksavan tilaajan ongelma, ei tilatusta aiheesta maksettua tutkimustyötä tekevien tutkijoiden. Ja vaikka tarkoitus olisi hölmö, tilaustutkimuksen väittäminen nollatutkimukseksi on absurdia. Nollatutkimushan on sellaista, jolla ei tee mitään, siis sellaista, jota ei voi käyttää mihinkään tarkoitukseen. Toisin sanoen johonkin tarkoitukseen tilattu tutkimus ei mitenkään voi olla nollatutkimusta.

Mikään muu ei kai voi selittää noin hölmöä reaktiota kuin se, etteivät keskustelupalstareagoijat lukeneet tekstiä, jota kommentoivat. Reaktio syntyi sellaisten ennakko-oletusten varassa, jotka eivät karisseet vaikka uutisteksti oli niiden kanssa ristiriidassa. Ennakko-oletuksiin kuului selvästi oletus, että kaikki tutkimus, ainakin kaikki ei-teknologinen tutkimus, tehdään julkisin varoin jollain yliopistolla. Lisäksi ennakko-oletuksiin kuului myyttisen "humanistin" hahmo. Kaikki "nollatutkimus" on ennakko-oletuksen mukaisesti "humanistien" tekemää.

Sisuunnuin, joten tiedän nyt, että:

• Ray rahoittaa Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliittoa.
• Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto on käynnistänyt Mieti missä seurassa humallut -kampanjan.
• Kampanjaansa varten liitto teetti pienen tutkimuksen siitä, mitä lapset ajattelevat humalaisista aikuisista.
• Tutkimus tilattiin Kuulas Research Agencylta, joka on Taivas -ryhmään kuuluva yritys (samaan ryhmään kuuluvat mm. Igglo Oy ja mainostoimisto Ego Oy). Osa aineistonkeruusta teetettiin Taloustutkimuksella.
• Kuulas Research Agencyn tutkijat ovat erikoistuneet markkinointitutkimukseen. En saa yrityksen verkkosivuilta selville onko kukaan heistä opiskellut humanistisia aineita. Taloustieteilijöitä on monta.
  

Lisäksi arvaan, että kaikissa näissä lafkoissa on ihmisiä, jotka osaavat markkinoida. Niinpä tutkimus osattiin julkistaa näkyvästi ja saatiin Hesari kirjoittamaan siitä. Artikkelin otsikko oli ärsyttävä, joten saatiin ihmiset jopa reagoimaan, mikä taas lisää sen todennäköisyyttä, että he muistavat artikkelin viestin: lapset eivät pidä humalaisista aikuisista. Mieti missä seurassa humallut -kampanjalla on tarkoitus saada aikuiset juomaan vähemmän lasten seurassa. Tutkimuksen avulla saavutettu julkisuus lisäsi selvästi kampanjan näkyvyyttä ja vei sen viestiä perille. Tutkimuksen tilaajan tavoite on siis saavutettu.

Sedis kirjoitti vastikään ansiokkaasti rikkinäinen puhelin -tyyppisestä uutisesta, joka ei Suomeen rantauduttuaan enää juurikaan muistuttanut kertomusta siitä, mitä oikeasti tapahtui. Sediksen raportoimassa tapauksessa on kuitenkin ymmärrettävää, että ihmiset menivät halpaan, lehdet näet ovat oikeasti kirjoittaneet kukkua, ja ihmisten taipumus uskoa mitä lehdessä lukee on siksi normaali asia, ettei sitä voine ihmetellä. Syyllistyn moiseen hyväuskoisuuteen itsekin tavan takaa.

Helsingin Sanomain uutisen nostattamat reaktiot ovat hämmentävämpi asia kuin se, että ihmiset uskovat kun lehdet kirjoittavat höpöjä. Luin taannoin tunnetusta lähteestä eli "jostain", että merkittävä osuus yhdysvaltalaisista osaa lukea niin huonosti, että yksinkertaisestikin tiedettä popularisoivat lehitartikkelit ovat heille käsittämättömiä. En ihmettelisi vaikka olisi totta. Jos lukutaidolla tarkoitetaan kykyä lukea yksinkertainen teksti ja ymmärtää sen sisältö, suomalaisistakin yllättävän suuri osa lienee liki lukutaidottomia. En tiedä onko todellisuudessa kyse kyvyttömyydestä vai haluttomuudesta, mutta seurausten kannalta se saattaa olla samantekevää.