Pois sysiminen
En nyt löydä sitä pätkää, jonka tahtoisin Nietzscheltä siteerata tähän. Jakke Holvas luki sen Tutkijaliiton kesäkoulussa, jossa vietin viikonlopun. Muistin katkelman hyvin, Nietzsche puhuu siinä ystävien työntämisestä mahdollisimman kauas itsestä taivaan tuuliin, ei pitämisestä lähellä: miten heistä muuten saisi tähtiä? Pidän tuosta ajatuksesta.
Tilan antaminen toisille luo omaa tilaa, jota voi käyttää vapaasti. Tilan antaminen ymmärretään väärin jos oletetaan, että annettu tila on omasta pois. Oletus on epäoikeudenmukainen muita kohtaan. Ei kunnioitus ole sitä, että vaikenen ja kuuntelen toista, vaan että kuuntelen, ja puhun jos minullakin on sanottavaa. Vaikenemalla vaikka minulla olisi sanottavaa teen toisesta tyrannin tahtomattaan. Entä jos hän mielihyvin antaisi minulle tilaa, mutta en ota sitä? Silloin tunkeudun liian lähelle, vien oman tilani antamalla sen toisen tilaksi.
Otin tilaa, mutta samalla hetkittäin kihisin. Miksi joukossa, jossa jokainen on varmasti naistutkimuksensa sun muun potentiaalisesti emansipoivan lukenut, nuoret naiset, joilla olisi sanottavaa, istuvat hiljaa ja antavat vain muiden puhua. On turha väittää, ettei heidän/meidän annettaisi puhua tai ei otettaisi vakavasti jos suun avaa. Keskustelu kai kiinnosti, paikallehan tultiin. Miksi siis linnoittautua hiljaisuuden turviin? No, ehkä teen vääryyttä, menin monia muita aiemmin nukkumaan, aamuyön tuntien hämärä saattoi liittää muulloin hiljaiset keskusteluun mukaan. Päivien keskusteluissa sukupuoli- ja ikäroolitus kuitenkin häkellytti.
Jätin herjaamatta vaikka harmitti, olisi ehkä pitänyt provosoida. Olen siinä vielä aika huono. Koetan opetella.
Tilan antaminen toisille luo omaa tilaa, jota voi käyttää vapaasti. Tilan antaminen ymmärretään väärin jos oletetaan, että annettu tila on omasta pois. Oletus on epäoikeudenmukainen muita kohtaan. Ei kunnioitus ole sitä, että vaikenen ja kuuntelen toista, vaan että kuuntelen, ja puhun jos minullakin on sanottavaa. Vaikenemalla vaikka minulla olisi sanottavaa teen toisesta tyrannin tahtomattaan. Entä jos hän mielihyvin antaisi minulle tilaa, mutta en ota sitä? Silloin tunkeudun liian lähelle, vien oman tilani antamalla sen toisen tilaksi.
Otin tilaa, mutta samalla hetkittäin kihisin. Miksi joukossa, jossa jokainen on varmasti naistutkimuksensa sun muun potentiaalisesti emansipoivan lukenut, nuoret naiset, joilla olisi sanottavaa, istuvat hiljaa ja antavat vain muiden puhua. On turha väittää, ettei heidän/meidän annettaisi puhua tai ei otettaisi vakavasti jos suun avaa. Keskustelu kai kiinnosti, paikallehan tultiin. Miksi siis linnoittautua hiljaisuuden turviin? No, ehkä teen vääryyttä, menin monia muita aiemmin nukkumaan, aamuyön tuntien hämärä saattoi liittää muulloin hiljaiset keskusteluun mukaan. Päivien keskusteluissa sukupuoli- ja ikäroolitus kuitenkin häkellytti.
Jätin herjaamatta vaikka harmitti, olisi ehkä pitänyt provosoida. Olen siinä vielä aika huono. Koetan opetella.
4 Comments:
Tila?
Sitä on tietenkin sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja yleensä ne kulkevat lomittain. Metaforittain.
Muistan aika hyvin yhden pitkän Mah Yongg-session, jossa oli mukana yksi kiinalainen pelaaja, vastikään Shanghaista tullut. Olin hämmentynyt siitä, että hän istui niin lähellä minua. Kyseessä ei ollut erityinen ystävyyden/vierauden/lähentymisen tai jonkun osoitus, vaan se tuli pojalle luontojaan. Hän istahti lähelle muitakin.
Kuusi tuntia pelattiin. Ja puhuttiin välillä. Sitten taas pelattiin.
Tulin ajatelleeksi että kun kiinalaisia on miljardi 200 miljoonaa, niin tilan käsitys voi olla aivan eri kuin meillä.
Mitä tulee taas rooleihin, vaikenemiseen joukoissa, niin muistan jostakin lukeneeni että naiset ovat joukossa kahvinkeittäjinä, rasti ruutuun. Muita vaihtoehtoja ei annettu.
Mikään ei ikinä muutu?
Terv.
Ripsa
Loistoajatus tuo N:n. Arvioin itse monesti vaikutustani ympäristöön. Eniten pelkään johtavani harhaan ihmisiä joihin minulla on hetkellinen tai pidempiaikainen vaikutus. Jos heidän täytyykin kulkea tietä josta minä en voi ymmärtää tai tietää mitään (sellaisia teitähän täytyy olla ääretön määrä, eiväthän ihmiset muuten olisi kyenneet tekemään niin paljon sellaista mikä hätkähdyttää ja ihmetyttää minua jatkuvasti) ja jota olemassaoloni vain häiritsee.
Luulenpa tietäväni, mistä katkelmasta puhut, mutten juuri nyt ole varma, missä nimenomaisessa kohdassa Nietzsche näin kirjoittaa.
Joka tapauksessa Nietzschen periaate - Wagnerin ja Schopenhauerin "hylänneenä" (lainausmerkit, koska hylkääminen on tässä aivan liian vahva termi) - kuuluu, että jokaisen on kehittyäkseen ravistettava varhaisten auktoriteettien painolasti olkapäiltään.
Muutoin ihminen jää niiden vangiksi.
Jossain Nietzsche (joko suoraan itseään tarkoittaen tai Zarathustran suulla) taitaa jopa sanoa jotenkin näin, että vasta kun te olette hylänneet minut, te edistytte.
Verratakaas tätä Jeesuksen kommentteihin opetuslapsilleen. Vasta kieltämisen jälkeen - varsinkin Pietari - tajusi oman vastuullisuutensa "yhteisen asian" - ilosanoman eli evankeliumin julistamisessa.
No - ehkä tämä sivujuonne ei ihan natsannut Nietzscen intentioitten kanssa, mutta olipahan vain eräs assosiaatio.
Ripsa, kylläpäs muitakin rooleja kuin kahvinkeitto on tarjolla. Tiedät sen omasta kokemuksestasi varmasti ainakin yhtä hyvin kuin minä.
Sven, olemassaololla häiritseminen ei kai voi olla sinun vastuullasi. Jos et pyri olemaan esteenä vaan koetat antaa tilaa ja olla kuin muut antaisivat sinulle tilaa, loppu lienee kiusaantuvan vastuulla. Muuten jäljelle ei jää kuin itseannihilaatio varmuuden vuoksi.
Rauno, Nietzschehän vertaa itseään Jeesukseen. (Ei, en muista missä.) Vertaa tosin aika moniin muihinkin. Zarathustra taitaa puhua siitä, että oppilaan paras kiitos opettajalleen on opettajan kieltäminen; kirjoitin tästä joskus:
http://tinyurl.com/8htnd
Lähetä kommentti
<< Home