8.8.05

Tietämättömyydestä ja epäpoliittisuudesta

Lähdin taipaleelle. Samana päivänä oli oltava Palojoella. Tulostani Palojoelle oli seuraus että tupa lämmitettiin ja paikalle saapu kymmenkunta tyttöä ja saman verran poikia jotka alko tanssia huuliharpun säestyksellä. No olimar siellä sentän kaksi vanhempaakin henkilöä ja ne lupasivatkin ninkun miehet huolehtia paikallisesta vaalikiihotus työstä.

Sitaatti on muurari Aleksander Kauppisen kertomuksesta agitaatiomatkastaan joulukuussa 1910, minä lainasin sen tähän Risto Alapuron teoksesta Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1935. Kuten Alapuro toteaa, kun maailman makuuasentoa ei enää pidettykään itsestäänselvyytenä, tieto omasta puutteenalaisesta tilasta täyttyi epäoikeudenmukaisuuden kokemuksella ja poliittista aktivoitumista väritti "moraalinen katkeruus ja vimma".

Olen lukenut uteliaana Sediksen kirjoituksia kansan tietämättömyydestä. Hyvä että Sedis ehti jo painottaa puhuvansa tietämättömyydestä, ei tyhmyydestä. Tietämättömyys on hyvin helppoa eikä se tee ihmisestä tyhmää eikä pahaa. Vastaavasti tieto ei takaa automaattisesti viisautta ja hyvyyttä. Tietämättömyys ei ole merkki välttämättä juuri mistään, ehkä enintään tavanomaisesta annoksesta laiskuutta, mutta se on mahdollisesti vaarallista. Se on vaarallista sekä ihmiselle itselleen että muille ihmisille, sillä tietämätön ihminen on altis hahmottamaan väärin yksittäisen, jostain syystä tietoon tulleen asian merkityksen. Jos kokonaisuudesta tietää vain yhden osan, on vaikea tietää tuon osan merkittävyys sen kokonaisuuden kannalta, joka kuitenkin määrittää osaansa. Yksittäisten ja yhteyksistään irrotettujen tiedonsirpaleiden varaan rakentuva närä voi johtaa ja on johtanut lähes mihin tahansa.

Vaaliagitaatiotilaisuuden kunniaksi tanssimaan ryhtyneet nuoret tosiaan politisoituivat muutamaa vuotta myöhemmin. Syy oli heidän tapauksessaan selvä ja politisoituminen on minun mielestäni aina kannatettavaa, mutta verenhimo on vaikeampi asia. Vastapuoli ei pitänyt heidän politisoitumisestaan ja osoitti jo tiedetyn, eli etteivät keskimäärin enemmät tiedot vähennä verenhimoisuutta. Miksi puhun tietämättömyydestä poliittisesti vaarallisena asiana kun paljonkin tietävä ihminen voi käyttäytyä miten tahansa muita kohtaan?

On helppoa olla tietämätön ja rentoa käyttää vapaa-aikansa Sediksen kuvaamaan täysin turhanpäiväiseen toimintaan, vaikkapa television katseluun. Vain elämällä ilman televisiota osaan olla antamatta aikaani sille, ja vain pakottamalla itseni erilaisiin haastaviin muutoksiin saan mitään tehtyä ja saan lisättyä niiden asioiden määrää, joista tiedän edes jotain tai joiden osalta osaan edes jotain. Lähes kaikki tieto tuo tietoa siitä, kuinka olen erilaisten järjestelmien osa ja kuinka vähäisessä määrin kykenen vaikuttamaan näihin järjestelmiin. Tietämättömyys on paljon mukavampaa, ja olenkin onnettoman/onnellisen tietämätön monista sellaisista asioista, joista minun mielestäni tulisi tietää, siis jos tietäisin mitä ne ovat.

Tietämättömyydellä on väliä, sillä vain sellaiset elämääni vaikuttavat asiat, joista tiedän, ovat edes mahdollisesti hallittavissani. Tietämätön ei ota vastuuta poliittisista teoistaan, sillä hän ei tiedä mille perustaa ne. Täydellinen epäpoliittisuus ei ole mahdollista, liki jokainen arjen tekomme on poliittisesti merkittävä. Saamaton on aina vallitsevan tilan tukena ja tietämätön on houkuteltavissa tukemaan sellaista, jota hän ei ehkä tukisi jos tietäisi enemmän. Vain tietoa haalimalla ja tietämäänsä ajattelemalla voi saada selville mitä pitää itse sellaisena tietomääränä, jonka varaan uskaltaa laskea omat poliittiset päätöksensä.

Tunnisteet:

5 Comments:

Blogger Veloena said...

"Lähes kaikki tieto tuo tietoa siitä, kuinka olen erilaisten järjestelmien osa ja kuinka vähäisessä määrin kykenen vaikuttamaan näihin järjestelmiin."

Kyllä, näin. Berleant kutsuu tuota kokemusta nimellä "negatiivinen ylevä" ja esittää sen olevan yleisimpiä nykyisiä esteettisiä kokemuksia. Törmätessäni negatiiviseen ylevään pompin lähestulkoon tasajalkaa; siihen asti olin kuvitellut olevani yksin.

Onneksi vähäinen määrä on eri asia kuin ei ollenkaan.

8.8.05  
Anonymous Anonyymi said...

aika uuvuttavalta minusta silti kuulostaa, että kaiken aikaa olisi jokainen liikenevä ajanrahtu käytettävä hyödyllisesti ja valloitettava äärettömältä vaikuttavaa tietämättömyyden mannerta uupumatta.

Ymmärrän hyvin ja olen samaa mieltä, että on velvollisuuskin ottaa asioista selvää, koska myös passiivisuus on poliittista ja edistää joidenkin asiaa, mutta siitä huolimatta puolustan myös pienen ihmisen oikeutta välillä levätä ja käyttää ainutkertaista elämäänsä myös kaikkeen pinnalta katsoen hyödyttömään.

Ja muuten, se mikä ulkopuolisesta näyttää täysin hyödyttömältä ja pinnalliselta voi kuitenkin palvella sen ihmisen kohdalla jotain syvällistä tarkoitusta. Mistä me voimme sen aina tietää? Mehän katselemme muita aina ulkopuolelta. Tiedämme mitä televisionkatselu tekee meille, mutta tekeekö se samaa muille. Ovatko muut täysin samassa asemassa kuin me?

9.8.05  
Blogger Eufemia said...

Veloena, ei oikeastaan koskaan kannata kuvitella tekevänsä tai ajattelevansa jotain yksin. Joku muukin kuitenkin aina löytyy, mikä on mukavaa.

Kirsti, viimeinen virkkeeni kuului näin: "Vain tietoa haalimalla ja tietämäänsä ajattelemalla voi saada selville mitä pitää itse sellaisena tietomääränä, jonka varaan uskaltaa laskea omat poliittiset päätöksensä." En tahdo velvoittaa muita mihinkään, mutta olen iloinen jos muut velvoittavat itse itsensä. Näin juuri siksi, etten voi tietää mitä mikäkin asia muille merkitsee ja mitä kukakin kokee arvokkaana.

En vastusta näennäistä enkä aitoakaan hyödyttömyyttä, suhtaudun siihen oikeastaan aika neutraalisti. "Pinnallinen" taas on minusta niin ongelmallinen käsite, että jätän sen väliin. Lepo ja ilo ovat minusta tärkeitä asioita, en suinkaan tahtoisi maailmaa jossa ne olisi syyllisyydentunnon nimissä kielletty. Minä vain muistutan siitä, että teoillamme voi olla vaikutuksia, joita emme ole aikoneet emmekä ajatelleet. Sen ajatteleminen on mielestäni tärkeää.

9.8.05  
Blogger Tris said...

Hei Eufemia.

Aika ongelmallinen juttu tuo tieto kuitenkin on. Tiedon lisääntyminen ei läheskään aina tarkoita ymmärryksen lisääntymistä. Varmaan kaikki tunnemme "informaationkeräilijöitä" joilla on hirveä määrä faktaa hallussaan mutta joille tieto toimii samanlaisena mahdollisuutena oikeuttaa henkinen laiskuus kuin jollekin tietämättömyys.

Kun tiedetään kuinka asia oikeasti on niin sitä ei tarvitse enää miettiä. Tiedon puute opettaa käyttämään intuitiota ja päättelemään itse asioita. Siis parhaimmassa tapauksessa.

Kuitenkin loppujenlopuksi suuri osa niistä asioista mitä pidetään yleisesti ottaen tietona on jotenkin värittynyttä propagandaa ja jopa täysin paikkansapitämätöntä. Pelkästään altistumalla loputtomalle informaatiovirralle ja keräämällä kirjoista ja uutisista mahdollisimman paljon erilaista "tietoa" ei opita niitä tärkeämpiä asioita eli ymmärrystä ja päättelykykyä.

Liian tiedon uhri voi olla yhtä harhaanjohdettu kuin tietämätön mutta vain vähän eritavalla.

11.8.05  
Blogger Eufemia said...

Hei Tristan.

Totta, tiedon lisääntyminen ei takaa mitään. Se kuitenkin voi antaa mahdollisuuden johonkin, eli kuten sanon, tietämätön on houkuteltavissa tukemaan sellaista, jota hän ei ehkä tukisi jos tietäisi enemmän.

Halu tietää saattaa (minusta parhaimmillaan) johtaa haluun tietää aina lisää, ei siis siihen kuvitelmaan, että tietää kuinka jokin asia on. Itse asiassa ahkera tiedonkeruu usein rapistaa kuvitelmia, että voisi kovin helposti tietää kuinka jokin asia todella on. Monet sellaiset ihmiset, jotka eivät tiedä jostain asiasta paljoakaan, mutta käyttävät intuitiotaan ja päättelevät asioita, taitavat myös haalia tietoa heitä kiinnostavista aiheista aika tarmokkaasti. Tietämättömyys on uteliaan ihmisen kohdalla usein nopeasti muuttuva tila.

Ymmärrys ja päättelykyky ilman uteliaisuutta ja työtä tiedon kartuttamiseksi jäävät mielestäni valitettavan usein tehottomiksi. Mitä iloa on siitä, jos tiedän periaatteessa kykeneväni johonkin, jota pidän arvossa, mutta jätän kykyni hyödyntämättä koska en ole valmis näkemään vaivaa? Niin käy pelottavan helposti. Siksi puhun tiedon keräämisen arvosta.

11.8.05  

Lähetä kommentti

<< Home