Tietämättömyydestä ja epäpoliittisuudesta

Lähdin taipaleelle. Samana päivänä oli oltava Palojoella. Tulostani Palojoelle oli seuraus että tupa lämmitettiin ja paikalle saapu kymmenkunta tyttöä ja saman verran poikia jotka alko tanssia huuliharpun säestyksellä. No olimar siellä sentän kaksi vanhempaakin henkilöä ja ne lupasivatkin ninkun miehet huolehtia paikallisesta vaalikiihotus työstä.

Sitaatti on muurari Aleksander Kauppisen kertomuksesta agitaatiomatkastaan joulukuussa 1910, minä lainasin sen tähän Risto Alapuron teoksesta Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1935. Kuten Alapuro toteaa, kun maailman makuuasentoa ei enää pidettykään itsestäänselvyytenä, tieto omasta puutteenalaisesta tilasta täyttyi epäoikeudenmukaisuuden kokemuksella ja poliittista aktivoitumista väritti "moraalinen katkeruus ja vimma".

Olen lukenut uteliaana Sediksen kirjoituksia kansan tietämättömyydestä. Hyvä että Sedis ehti jo painottaa puhuvansa tietämättömyydestä, ei tyhmyydestä. Tietämättömyys on hyvin helppoa eikä se tee ihmisestä tyhmää eikä pahaa. Vastaavasti tieto ei takaa automaattisesti viisautta ja hyvyyttä. Tietämättömyys ei ole merkki välttämättä juuri mistään, ehkä enintään tavanomaisesta annoksesta laiskuutta, mutta se on mahdollisesti vaarallista. Se on vaarallista sekä ihmiselle itselleen että muille ihmisille, sillä tietämätön ihminen on altis hahmottamaan väärin yksittäisen, jostain syystä tietoon tulleen asian merkityksen. Jos kokonaisuudesta tietää vain yhden osan, on vaikea tietää tuon osan merkittävyys sen kokonaisuuden kannalta, joka kuitenkin määrittää osaansa. Yksittäisten ja yhteyksistään irrotettujen tiedonsirpaleiden varaan rakentuva närä voi johtaa ja on johtanut lähes mihin tahansa.

Vaaliagitaatiotilaisuuden kunniaksi tanssimaan ryhtyneet nuoret tosiaan politisoituivat muutamaa vuotta myöhemmin. Syy oli heidän tapauksessaan selvä ja politisoituminen on minun mielestäni aina kannatettavaa, mutta verenhimo on vaikeampi asia. Vastapuoli ei pitänyt heidän politisoitumisestaan ja osoitti jo tiedetyn, eli etteivät keskimäärin enemmät tiedot vähennä verenhimoisuutta. Miksi puhun tietämättömyydestä poliittisesti vaarallisena asiana kun paljonkin tietävä ihminen voi käyttäytyä miten tahansa muita kohtaan?

On helppoa olla tietämätön ja rentoa käyttää vapaa-aikansa Sediksen kuvaamaan täysin turhanpäiväiseen toimintaan, vaikkapa television katseluun. Vain elämällä ilman televisiota osaan olla antamatta aikaani sille, ja vain pakottamalla itseni erilaisiin haastaviin muutoksiin saan mitään tehtyä ja saan lisättyä niiden asioiden määrää, joista tiedän edes jotain tai joiden osalta osaan edes jotain. Lähes kaikki tieto tuo tietoa siitä, kuinka olen erilaisten järjestelmien osa ja kuinka vähäisessä määrin kykenen vaikuttamaan näihin järjestelmiin. Tietämättömyys on paljon mukavampaa, ja olenkin onnettoman/onnellisen tietämätön monista sellaisista asioista, joista minun mielestäni tulisi tietää, siis jos tietäisin mitä ne ovat.

Tietämättömyydellä on väliä, sillä vain sellaiset elämääni vaikuttavat asiat, joista tiedän, ovat edes mahdollisesti hallittavissani. Tietämätön ei ota vastuuta poliittisista teoistaan, sillä hän ei tiedä mille perustaa ne. Täydellinen epäpoliittisuus ei ole mahdollista, liki jokainen arjen tekomme on poliittisesti merkittävä. Saamaton on aina vallitsevan tilan tukena ja tietämätön on houkuteltavissa tukemaan sellaista, jota hän ei ehkä tukisi jos tietäisi enemmän. Vain tietoa haalimalla ja tietämäänsä ajattelemalla voi saada selville mitä pitää itse sellaisena tietomääränä, jonka varaan uskaltaa laskea omat poliittiset päätöksensä.