29.6.05

Kommentoinnin mahdollisuus

Whereas it is possible to argue that metaphors appear, for instance, in scientific knowledge practices and their epistemologies (Salmond 1982: 66, see also Hacking 2001), the underlying dichotomies of literal/non-literal, concrete/abstract, real/appearance cause a problem when they enforce an ontological division into true and false externally determined by the etnographer. This assumption is supported by Salmond (1985:245) herself when she writes that:
Many of these words used here can be read on several levels at once, [...] and it is extremely difficult to sort out literal from figurative meanings in what they say.

Salmond bases the metaphoricity of the sub-sets of the root metaphor (cf. Bird-David 1990: 190) of "knowledge is a landscape" on little evidence other than mere assertion of their status as metaphors. Salmond does not leave us many options to think about knowledge literally. She seems to loose the adaptable cognitivist discussion on metaphor and fails to define what she means by the concept. The above-like dualistic statement of abstract/concrete would make it necessary to define the 'actual' physical reality that can be perceived, and to separate it from non-causal, linguistic abstraction that lacks a location in space and time.

Luen pinkallista hyvän ystäväni kirjoittamia esseitä. On hauskaa löytää tekstistä viimeisteltyjä versioita väitteistä, joita on tullut ruodittua yhdessä. Tässä tekstissä abstraktin ja konkreettisen välisen erottelun kummallisuus yhdistyy kysymykseen ajattelun paikallisuudesta tavalla, jonka yleisempää kiinnostavuutta olen kai jäävi arvioimaan. Joskus aiemmat keskustelut saavat jonkin yksittäisen maininnankin tuntumaan sisältörikkaalta; kuinka käykään kun liitetään toisiinsa kaksi kiivaasti puhuttanutta aihetta.

Luentani ystäväni esseestä keskittyy kysymykseen erottelun abstrakti/konkreettinen kyseenalaisuudesta, erityisesti jos pidetään edes jotenkin kiinni ajattelun paikallisuuden väitteestä. Jos sanotaan, että metaforassa abstraktista asiasta väitetään jotain rinnastamalla se konkreettiseen, väitetään samalla jotain abstraktin ja konkreettisen välisestä erosta. Jos väitettä tieto on maisema kutsutaan metaforaksi, kielletään sellainen tulkinta, jossa tieto ihan kirjaimellisesti eikä kuvaannollisesti ymmärretään maisemaksi. Samalla väitetään tietoa maisemaa abstraktimmaksi asiaksi.

Väite ei välttämättä ole aina ongelmallinen. Voidaan väittää, että abstraktin ja konkreettisen välinen ero on määriteltävissä tavalla tai toisella, ja johtaa valitusta määritelmästä, että tieto on jotain abstraktimpaa kuin maisema. Tehtävä voi kuitenkin olla hieman hankala ja ennen kaikkea turhanpäiväisen tuntuinen. Niinpä voidaan ratkaista asia sanomalla, että ainakin Suomessa tehdyissä kyselyissä valtava enemmistö ihmisistä pitäisi tietoa abstraktimpana asiana kuin maisemaa, joten selvästikin kielessämme (ja ajattelussamme) "tieto", "maisema" ja "abstrakti" ovat merkityksiltään sellaisia, että tieto on maisemaa abstraktimpi asia.

Tällainen määrittelytapa on kuitenkin altis muutoksille. Voihan olla, että viidenkymmenen vuoden päästä abstraktin ja konkreettisen välinen ero ymmärretään Suomessa aivan toisin, ja voi olla, ettei kaikissa kielissä ja mielissä tehdä koko eroa. Kyselymääritelmät jättävät siis tilaa väitteelle, että ajattelu on paikallista. Tässä väitteessä oletetaan, että eri kielissä ilmaistaan erilaisia tulkintoja maailmasta ja järjestä. Jos haluaa tavoitella jotain paikallista ajattelua, ei tule korvata sen käsite-erotteluja vieraan kulttuurin erotteluilla. Ero abstraktin ja konkreettisen välillä ei ole itsestäänselvä edes kaikille vaikkapa suomea äidinkielenään puhuville (ei ainakaan minulle), joten ei ole syytä olettaa sen löytyvän kaikista kielistä. Sama koskee kirjaimellisen ja kuvaannollisen välistä eroa. Siksi vaikkapa maoreista puhuttaessa on kyseenalaista sanoa, että "it is extremely difficult to sort out literal from figurative meanings in what they say": ensin pitäisi kysyä onko erotteluyritys kyseisessä kielessä mitenkään mielekäs.

En ole varma olenko koskaan lukenut antropologista, historiallista tms. tutkimusta, jossa katsottaisiin, että ajattelu tulisi aina käsittää paikalliseksi, ja pidettäisiin tästä lähtökohdasta johdonmukaisesti kiinni. Se ei luultavasti ole edes mahdollista. Aika pitkälle päästäisiin jos tutkija toisi työssään herpaantumatta esille oman paikkansa suhteessa tutkittavaan aiheeseen. Luultavasti näin voitaisiin saada aikaan varsin hyvä kuvaus siitä, kuinka tutkija koettaa lähestyä tutkittavaansa ja huomaa aina uusia erotteluja, joita hänen tulee hienosäätää tai romautella kokonaan.

Ongelma on kuitenkin muuallakin kuin itsestäänselvyyksien kyseenalaistamisen vaikeudessa. Tutkijan täytyisi suhteuttaa lähtöoletuksensa itseensä. Jos väitetään ajattelun olevan olennaisesti paikallista, tai jos väitetään edes, että ajattelua tulisi tutkia mahdollisesti paikallisena, tulisi myös miettiä ovatko nämä väitteet paikallisia, ja jos ovat, miten ja mitä se tarkoittaa. Muuten tulee sovitettua tutkimusaihe ainakin kehikkoon paikallinen/universaali ikään kuin tämä erottelu olisi itsestäänselvyys tai jotain universaalisti pätevää. Tekee mieli horjuttaa rakennelmaa, mutten tiedä mihin suuntaan se lähtee kaatumaan.

1 Comments:

Anonymous qualia said...

im the subjekt of a mental state with a very distinctive subjektive character

29.3.07  

Lähetä kommentti

<< Home