28.5.05

Szymborska: Viinilasin ääressä

Hän katsoi minua, antaen minulle kauneuden,
ja minä otin sen kuin omani.
Onnellisena, nielaisin tähden.

Annoin itselleni oikeuden kuvitella
itseni peilikuvana
hänen silmissään. Tanssin, tanssin
äkillisesti tiivistyneiden siipieni varassa.

Pöytä on pöytä, viini viiniä
lasissa joka on lasi
ja joka seisoo pöydällä.
Mutta minä olen kuvitteellinen,
uskomattoman kuvitteellinen,
niin kuvitteellinen, että se kirvelee.

Kerron hänelle, mitä hän haluaa: muurahaisista
jotka kuolevat rakkaudesta
taivaankannen alla.
Vannon, että valkoinen ruusu
johon on pirskoteltu viiniä, laulaa.

Nauran, kallistan päätäni
varovasti kuin tarkistaen
keksintöni. Tanssin, tanssin,
hämmästyneessä nahkassani,
syleilyssä joka luo minut.

Eeva kylkiluusta, Veenus vaahdosta.
Minerva Jovisin päästä,
olivat paljon todellisempia.

Kun hän ei katso minua,
etsin varjokuvaani
seinältä. Ja näen vain
naulan, jonka päältä taulu on poistettu.

Suomentaja Martti Puukko on tainnut harhautua pahasti, Jovis on suomeksi Jupiter. Voi minua kun tartun tuollaiseen. Kaunis runo ja iltakin on kaunis. Harmaanvihertävän hartiahuivini reuna pitäisi saada hapsutettua valmiiksi, mutta olen saamaton ja siirtyn tekemisestä toiseen. En ole juuri lukenut, vain oikolukenut, ja vehreyden hurmaavan uuvuttamana kuljeskellut ulkona. Pian pitäisi alkaa taas kirjoittaa artikkeleita, väitöskirjasuunnitelmaa, pyydettyä esseetä, niitä kirjeitä joita himoitsen saada kirjoittaa ja niitä, jotka tahdon vähemmälläkin innolla kirjoittaa.

Pitäisin karkeana loukkauksena kirjoittaa henkilökohtaisia kirjeitä velvollisuudentunnosta. Miksi kukaan haluaisi minulta muuta kuin halusta annettua aikaa, sanoja, seuraa tai hyväilyjä? Jos en löydä itsestäni halua lähelle, en vain pidä yhteyttä. Toisaalta jos huomaan olevani ehkä iloksi, minussa usein herää tahto olla läsnä. Pysyvästi minussa on halu olla läsnä jos voin auttaa ja auttaa muita auttamaan itseään. Olen ajoittain hyvin sosiaalinen erakko.

Viinilasin ääressä löytyy kauneus ehkä kun salainen nimi tiedetään ja lausutaan ääneen, tai kun sen oivaltaa sanomattakin. Kiitollisuus ja riemu siitä, että on toisen silmissä kaunis saa tanssimaan, voi katsoa ja hymyillä ja toivoa, että toinen on onnellinen ollessaan minun silmissäni kaunis. Mutta on tärkeää kantaa vastuu siitä, että antaa itselleen oikeuden kuvitella itsensä peilikuvana toisen silmissä. On riemukasta ja maailma on keveä jos uskaltaa antaa itselleen tuon oikeuden, mutta keveys katoaa jos unohtaa, että oikeuden on tosiaan antanut itse. En halua antaa sen johtaa vaatimukseen ja peiliini takertumiseen.

Jos omistushaluaan ei halua hallita, se voi tulla painavaksi. Pahimmillaan paino tulee sen kannettavaksi, jonka katse ensin ilahdutti. Se on huono kiitos. En halua toista yksityiseksi peilikseni enkä halua vaatia toisen ihmisen hymyjä vain omaan käyttööni. Hymyt ovat lahjoja, joihin toivon voivani vastata hymyillä. Vastalahjan ihanuus katoaa, jos siitä tulee lahjan sijasta vaadittu maksu. Kauna, kosto, hallinnan halu, kyräily ja martyrismi ovat huonoja harrasteita, en lukuisista esimerkeistä huolimatta tai ehkä esimerkeistä johtuen halua käyttää niihin aikaani. Arkuuden ja epäluottamuksen puuskien voittamisessakin on tarpeeksi työtä, se saa luvan riittää kärsimisharrastuksekseni.

Vasta kun olin ajatellut tämän tarkasti saatoin antaa itselleni oikeuden kuvitella itseni peilikuvana toisen silmissä. Epäilin pitkään itseäni, koettelin, ja uskallan antaa itseni oman lupani haltuun ja iloita, toivon olevani niin vahva, että voin heittäytyä heikoksikin ja silti olla huutamatta ollessani yksin. Haluan tuon riemun vain jos voin luottaa riippumattomuuteeni, sillä olen nähnyt kuinka riippuvaiseksitulo johtaa huutoon, riitelyyn, lyönteihin, hiuksista repimiseen, itkuun, määräilyyn, raivoon alistumattomuuden edessä, ruikutukseen, tuskaan käpertymiseen ja väkivallan uhkaan muitakin ihmisiä kohtaan. En halua käyttää toista huumeenani. Jos joku koettaa tehdä minusta huumeensa, kavahdan, sillä en tahdo mahdollistaa sellaista. Jotkut katsovat minun liioittelevan. Toisaalta, olen aika onnellinen.

Tunnisteet:

11 Comments:

Blogger KK said...

Yllättävä, kaunis, koskettava.

29.5.05  
Anonymous Anonyymi said...

Miten voi olla aika onnellinen?

-sb

29.5.05  
Blogger Eufemia said...

Jännää ja hyvä jos kosketti, mutta miksi yllättävä?

Muistan olleeni säteilevämmin onnellinen kuin olen juuri nyt, ja arvatenkin tulen kohtaamaan räiskyvämpiä onnenhetkiä kuin tämä leppeyteni. Olen kuitenkin ollut pitkään onnetonkin, joten älyän itse rakentamani onnellisuuden arvon. Tunnustelen oloani ja liioittelematta, varovasti, voin sanoa ainakin olevani aika onnellinen.

29.5.05  
Blogger KK said...

Yllättävä, koska niin henkilökohtainen ja tunteikas, yleensä olet varautuneempi, pysyt asiassa (vaikka aiheesi ovatkin runollisia). En oikein löydä sanoja, mutta jonkun eron olen aistivinani, äänenpainossa tai jossain. Ikään kuin työtakki olisi vaihtunut hetkeksi kotitakkiin. Jotakin on tapahtunut.

30.5.05  
Blogger Eufemia said...

Ehkä, ainakin verrattuna muutaman viime kuukauden keskittymispakkoon. Toisaalta en tee selvää eroa työn ja muun elämän välille enkä välttämättä hahmota mikä vaikuttaa muiden lukemana henkilökohtaiselta ja mikä ei. Monet hyvin asialliset kirjoitukseni ovat erittäin henkilökohtaisia. Mutta kaipa tuossa joku ero oli, kesäinen keveys kuului.

30.5.05  
Anonymous Ripsa said...

Velevet Undergroundin Banaani -älppärissä Nico laulaa:

I'll be your mirror, if you don't know what beauty you are.

30.5.05  
Anonymous Ripsa said...

Anteeksi kirjoitusvirhe: siis Velvet Undergroud, se jonka kannessa oli Andy Warholin kuorittava banaani.

Ostin sen Tukholmassa 1967, juuri kun se oli ilmestynyt, vaikka en muusikko olekaan.

Suosittelen kuunneltavaksi edelleen, varsinkin biisiä European Son.

30.5.05  
Blogger Eufemia said...

Jep Ripsa, eri hieno levy. Kuuntelin sitä paljon kymmenisen vuotta sitten, mutta nyt minulla ei ole sitä hyllyssäni. Pitäisikin hankkia.

30.5.05  
Blogger Panu said...

Kyllä, Joviksen pitäisi olla Juppiter. Jopa planeetta Jupiterin puolankielinen nimi on Jowisz.

31.5.05  
Blogger Eufemia said...

Niinhän sen pitäisi ja virhe on kummallinen. Minusta on yllättävää huomata, että löytyy runoutta suomentava ihminen, joka ei tiedä Minervan/Pallas Athenen syntyneen Juppiterin/Zeuksen päästä. (Kiitos kirjoitusasun korjauksesta.)

1.6.05  
Blogger Panu said...

Minua se valitettavasti ei ihmetytä ollenkaan. Sitä paitsi se tieto voi olla niin syvällä varaston pohjalla, ettei se tule mieleen ennen kuin käännös on painossa, ja itse kääntämisen hetkellä tulee rutiineissaan käyttäneeksi tuollaista hätäratkaisua.

Valitettavasti kaikkia runokäännöksiä ei tehdä eläytymyksen (onkohan tuollaista sanaa) vallassa. Esimerkiksi Vainosen(ko?) käännös Heaneyn runosta "Digging" on piinallisen huono (se "kotoisa kuin ase" on sekopääparadoksi, kun taas "snug as a gun" on eufonisempi ja tarkoittaa paljon tolkullisempaa asiaa eli sitä, että kynänpätkä sopii käteen yhtä hyvin kuin pyssy - siis seinällä kodikkaasti roikkuva vaarin vanha haulipyssy, ei "ase"!)

15.6.05  

Lähetä kommentti

<< Home