Uni ja Bertillon

Unessa oli ainakin leopardi ja valas. Leopardi oli liki pentu, mutta tappoi jonkun ison eläimen seurattuaan sitä matalaan rantaveteen; kuitenkin se säikähti minua kun tömistin jakaani maahan. Valas taas tuli järven toiselta puolelta sarjakuvaolentona, aiheutti valtavan aallon ja ratsasti sen harjalla kuin kuumailmapallo tai katamaraani, joksi se sitten muuttuikin. Ihmettelin kuinka purjehtijat olivat päässeet järvelle suurella veneellään, sillä tunnen aiemmista unistani sen sokkeloisen vesireitin, jota juuri pääsee kulkemaan soutuveneellä. Paikalle pääsee myös pienellä junalla. Juna jättää aika kauas, on rämmittävä mutaista ja nurmeentunutta tietä, yleensä aamukasteessa tai iltahämyssä. Unipaikkani toistuvat, mutta korvaantuvat aina uusilla. En ole enää vuosiin päässyt unessa suosikkisaarelleni, jolla on tarkoituksettomia rakennelmia.

Uni muistui mieleeni kun tutkin Santeri Tuorin teosta Vallan kuva ja törmäsin kuvaan Alphonse Bertillonin valmistamasta taulusta korvien luokittelemiseksi. En tiedä miksi. Bertillonista tuli mieleeni myös isoisäni, joka on mitannut ihmisten kalloja Pohjois-Suomessa.