24.4.05

Täky

Lähdin alunperinkin liikkeelle ilman täsmällistä suunnitelmaa. Halusin poimia esiin lauseita, jotka tavalla tai toisella pysäyttävät minut, lukijansa. En etsi ajatuksia. En suosi mielipiteitä. En kerää aforistiikkaa. Riittää kun lauseessa on se jokin. Blogin luonne, siis se että teksti kulkee ikään kuin väärässä tai ainakin lineaarisesta poikkeavassa järjestyksessä, kuului jutun juoneen. Halusin nähdä mitä tapahtuu kun toisistaan tietämättömät lauseet joutuvat lukijan toimesta tekemisiin toistensa kanssa, mutta myös sen, mitä tämä päinvastainen kirjoitustapa saa aikaan.

Karri Kokko kirjoittaa kommenttilaatikossaan Uusista lauseista, jota ei kohta enää voi kutsua lempilapseksi. Tällä seudulla ollaan nopeasti aikuisia ja pian pikkuisia instituutioita. Jos verkkoloki ei kätkytkuole, sitä pidetään täysikasvuisena, Nestorit ovat sitten erikseen.

Olen hieman kateellinen mahdollisuudesta upota virkkeiden kuunteluun. Vielä viikon verran viilaan viiteapparaattiani ja alaotsikoitani kohdalleen, vasta sitten saan muuta. Muka näin, oikeasti karkailen tavan takaa. Onko suomessa vastinetta sanalle "escapade"? Sanakirjani tarjoavat karkaamista, livistämistä ja pinnaamista, mutta olen eri mieltä. Kyseessä on pieni pakoretki ilkikurisella ilmeellä ja riettauden pilkahduksella, joka ei kuitenkaan aidosti uhkaa projektinhallintaa.

Eilisen työvuoron aikana karkasin metriikkaan. Sain työtoverini sekä ystävän, jonka kanssa keskustelin verkossa, kiinnostumaan kanssani spondeen ja trokeen välisestä erosta; tai ainakin puhumaan. Unto Kupiainen määrittelee spondeen kahden pitkän tavun muodostamaksi laskevaksi runojalaksi. Määritelmä ei riitä täysin erottamaan sitä trokeesta. Wikipediassa puhutaan tavujen pituudesta muttei laskevuudesta, pikemminkin vihjataan, että spondeen tavut olisivat yhtä painokkaat. Pitkä tavu on sitä paitsi suomessa eri juttu kuin englannissa. Määritelmien outoudet liittynevät siihen, että kreikan- ja latinankielisessä runoudessa tavujen pituudella oli ratkaiseva merkitys, nykyään painotetaan painoa.

Vieraan kielen virkkeitä jää joskus maistelemaan eri tavalla kuin omiaan. Olen ennenkin kai siteerannut täällä tämän, Melvilleä: "Within are shabby shelves, ranged round with old decanters, bottles, flasks; and in those jaws of swift destruction, like another cursed Jonah (by which name indeed they called him), bustles a little withered old man, who, for their money, dearly sells the sailors deliriums and death."

3 Comments:

Blogger KK said...

Kummallisia asioita tapahtuu. Luin uusimman tekstisi ensimmäisen lauseen ja ensimmäinen ajatukseni oli: tuohan on sopivaa kamaa Uusiin lauseisiin. Seuraavasta jo tajusin. Omasta kommenttisi tarkoituksesta en ole aivan varma, mutta päättelen, että aavistelet tulevaa. Muitakin merkkejä on ollut ilmassa siitä, että kaikki eivät ole aivan innoissaan siitä mitä olen tekemässä. Kriisin aineksia on ilmassa. Yritän vielä selittää, puolustella. Lähietäisyydeltä tarkasteltuna Uusia lauseita on tottakai mitä törkeintä ryöstöviljelyä. Siteeraan toisten kirjoittamaa (myös itseäni) lähdettä mainitsematta. Tarkoitukseni, tämän kokeen tarkoitus toteutuu kuitenkin vasta sitten kun otamme muutaman askeleen taakse ja alamme tarkastella (kehkeytyvää) lopputulosta ikään kuin freskoetäisyydeltä. Siinä vaiheessa yksittäisten lauseitten sisältö katoaa ja uusi kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa, alkaa hahmottua. Voin toki olla karkeasti väärässä, mutta tämä on työhypoteesini, ja toivon saavani sen suhteen ymmärrystä. Sanottakoon se nyt selvästi tässä. Jos ja kun Uusia lauseita joskus "valmistuu", syntyneen "teoksen" krediiteissä mainittakon kokoajana allekirjoittanut, mutta tekijöinä koko Suomessa ja suomeksi julkaistu bloggareiden joukko (ehdottomasti myös ne, jotka ovat tulleet raakatuksi). Toivon hartaasti, että tämä sopii kaikille. Minusta jo tähän menessä kertyneen tekstin sisältö ja laatu ansaistisi sen.

24.4.05  
Blogger Eufemia said...

Heiheihei! Minähän olen fanisi. Kannatan "ryöstöviljelyäsi" niin täysin, että otin tekstiäsi käyttööni aivan muuta miettiäkseni, ja eksyäkseni sitten eri ajatuksiin. Mietin vain sitä, että hyvät ja tiheään päivittyvät blogit ovat nopeasti osa blogimaailman vakiintuneita ilmiöitä - luultavasti saisit kimppuusi joukon valittavia bloggaajia jos päättäisitkin yhtäkkiä lopettaa uusien lauseiden keräämisen. Nyt kuvittelen tilannetta, jossa äkäillään siitä kuka jatkaa projektia kun oletkin kyllästynyt siihen, ja sitten kiistellään taas toimitussäännöistä ja siitä kuka ne saa päättää.

Kirjoitin taannoi tekijänoikeuksista:
http://eufemia.blogspot.com/2005/02/tekijnoikeudesta.html
http://eufemia.blogspot.com/2005/01/kuvia-voi-siteerata.html

24.4.05  
Blogger KK said...

Mielenkiintoinen ajatus. Toisaalta itsestään selvä ja oman ajatukseni sisään rakennettu. Jos tämä on kollektiivin teos, jonka aineistoon kuuluvat myös raakatut tekstit, on kai luonnollista että joku muu jatkaisi työtä jos itse päättäisin siitä luopua. Jonkinlaisia parodioita ja muita mukaelmia on näkynyt siellä täällä. Ajatuksenihan ei ole mullistava tai ennenkuulumaton, mutta olen ollut havaitsevinani myös pientä kateutta ilmassa: kaikkein nuivimmin Uusiin ovat suhtautuneet 1) ne jotka olisivat itse halunneet keksiä saman idean tai 2) ne joitden lauseita en ole ottanut mukaan. Moni on kaivannut lähteitä näkyviin, mutta kukaan ei ole kehottanut poistamaan lausettaan. Katellaan, kuinks käy. Vappua!

30.4.05  

Lähetä kommentti

<< Home