Sumuinen lauantai / Sade

Oi, onnellisin laulu,
jonka tavoitin —
edes puoliksi en tiennyt,
vain puoliksi ymmärsin.
Se oli hiljainen, vakaa,
se saapui tyhjyyden takaa,
läpi sumuisten ilmojen,
ja kun se saapui, kuulin
myös taivaiden kirkkauden,
sillä taivaiden kirkkaus kuullaan
kuin laulu heleä,
vaan sitä ei tyhmä tiedä,
ei viisas ymmärrä.

Se onnellisin laulu
soi yksinään.
En ymmärtänyt sitä
aluksi ensinkään —
vaan eihän se ollut laulu,
ehkä kaipaus vain,
tai ehkä sumujen halki
sinut luokseni sain,
ja silloin ehkä tiesin
jo kaiken puolittain,
tai ehkä en mitään tiennyt;
vain sade pisaroi,
ja kun sade putosi maahan,
soi, soi.

Lauantai-iltapäivisin luen suomalaista runoutta. Päivät täällä ovat pitkiä kuin intialaisen paimenpojan Kiplingin mukaan, aurinko vain ei paahda. Viidennessä kerroksessa on hylly, jossa on pieni valikoima hiljaisiin lauantaipäiviin sopivaa luettavaa. P. Mustapäätä, "Sade".

Gradu uhkaa valmistua.