Oman löytämisen kaava

Cette tension est visée sous les catégories du propre et de l'impropre, du "nationel" (natal ou natif, ce qui est l'interprétation la plus rigoureuse du Naïf schillérien) et de l'étranger. Mais une loi ferme — un destin — la régit: toute culture (toute nation ou peuple, c'est-à-dire toute communauté de langue et de mémoire) ne peut s'approprier comme telle, revenir à soi — ou plutôt venir à soi, s'atteindre et s'installer — qu'à la condition d'avoir fait auparavant l'épreuve de son altérité et de son étrangeté. Qu'à la condition de s'être initialement dépropriée. Cela veut bien dire que la dépropriation (la différence) est originelle, et l'appropriation, comme dira Hegel — et si elle peut avoir lieu —, son "résultat".

Luin Philippe Lacoue-Labarthen artikkelin "Hölderlin et les Grecs". Hölderlin väitti että kansakunta tai aikakausi (vaikkapa saksalaiset tai Moderni) voi ymmärtää oman olemuksensa ja toteuttaa aidosti omaa olemustaan vasta kohdattuaan toisen. Kirjoitin taannoin tätä sivuten. Aito oma ei siis ole ensin, ensin on vieras. Kulttuurin on aina vaikeinta käyttää omaa olemustaan vapaasti, tuo taito tulee viimeisenä jos koskaan.

Voiko yksilö nykyisen mielenmedikalisaatiokoneiston mukaan koskaan olla aikuinen, terapoimaton, terve ja itsensä ymmärtävä? Kaikki nämä yhtä aikaa? Onko eheytysprosessi välttämätön jotta voisi mieltää oman luontevansa ja käyttää sitä vapaasti? Vaadittava tai tarpeellinen prosessi voi olla hyvin erilainen kuin kansakunnasta puhuttaessa, mutta yhteistä on ajatus jokaisesta löytyvästä luontevasta, omasta, aidosta, joka voidaan saavuttaa tietyn kaavan mukaisesti. Vaikka omat ja luontevat ovat erilaisia, kaikilla on sellainen ja se voidaan löytää tietyllä tavalla. Lisäksi sen löytäminen on suotavaa.

Kuka voi havaita kaikkien ihmisten olevan yksilösubjekteja, joita hallitsevat samat perussäännöt? Se sama joku tarvitaan havaitsemaan, että ihmiset jakaantuvat kansoihin ja kansakuntiin, jopa kansakuntasubjekteihin, joita hallitsevat samat perussäännöt. Kolmikon välttämätön kolmas jäsen on nimeltään absoluuttinen subjekti, eivätkä muut tule sitä ilman toimeen.