Salaperäinen museo

Kivikauden kaupasta kertovat kaukaisilta seuduilta peräisin olevat esineet ja raaka-aineet. Äänisen viheriäliusketta ja punaista Köliliusketta ei esiinny luonnonvaraisesti Suomessa, mutta näistä kivilajeista valmistettuja esineitä tavataan melko runsaasti maastamme. Piitä on Suomessa luonnonvaraisena niin vähän, että sitä oli tuotettava tänne. Sideaineena saviastioiden valmistuksessa käytettyä asbestia kuljetettiin eri puolille Suomea Savosta, jossa on runsaita asbestiesiintymiä. Koruihin käytettyä meripihkaa tuotettiin maahan Itämeren kaakkoisrannikolta.

Soitin lopulta Kansallismuseoon kysyäkseni eivätkö he todellakaan ole julkaisseet pysyvistä näyttelyistään minkäänlaista opaskirjaa yllä siteeraamani vuonna 1971 ilmestyneen läpyskän jälkeen. Eivät ole. Läpyskä ei ole enää ajan tasalla; kysyin kyllä. Museon kokoelmista ei ole myöskään juuri mitään tietoa verkossa. Ehdotin virtuaalimuseon luomista museon kotisivujen yhteyteen, puhelimeen vastannut ystävällinen henkilö lupasi välittää ehdotuksen eteenpäin.

Lapsena mökillä sukelsin järven pohajsta jotain, jota yksi loputtoman monista sukulaisistani sanoi järvimalmiksi. Ajattelin että joskus joku oli koonnut sitä samassa paikassa käyttääkseen, hyötyäkseen. Ajatus oli liki pelottava, tuo joku kuvitteellinen aivan vieras oli ollut samassa paikassa jossa itse olin. Historia ei konkretisoidu pelkästään Veronassa tai Leptis Magnassa tai kun juo goalaista portviiniä tai kuuntelee Curaçaolla kreolikieltä ja jo 13-vuotiaana tunnistaa siitä ainakin neljän valtakielen piirteitä. Minnekään kauas ei tarvitse mennä. Riensin lapsena muita nopeammin pitkän luontopolun päästäkseni näkemään Astuvansalmen kalliomaalaukset ensin yksin. Muut hidastelivat sen verran, että onnistuin.