Uniperhe

Pepillä oli aikoinaan ollut isä, josta hän oli pitänyt tavattomasti. Niin, oli hänellä ollut äitikin, mutta siitä oli jo niin kauan, ettei Peppi muistanut häntä yhtään. Äiti oli näet kuollut, kun Peppi oli pienen pieni pahanen, joka makasi kehdossa ja parkui niin kauheasti, ettei kukaan voinut olla lähistöllä. Peppi uskoi, että hänen äitinsä istui nyt taivaassa ja tähysteli sieltä tytärtään pienestä reiästä, ja Peppi vilkutti usein hänelle sinne ja sanoi:
- Älä ole huolissasi! Kyllä minä aina selviän!

Selaan minulle tärkeitä lastenkirjoja miettiessäni käsikirjoitusta, jonka olen luvannut sisarelleni. Sen pitäisi olla valmis lähipäivinä. Samalla hajotan ajatuksiani yhteen esseeseen, yhteen artikkeliin ja gradun erääseen alalukuun. Tehokas ja miellyttävä työskentelyn muoto, jonka lomaan sopii blogikirjoittaminenkin. Joskus kuvittelen, että he, joiden ei ole mukava tehdä useaa asiaa yhtäaikaa, ovat jotenkin parkoja. Toisaalta en osaa tehdä juuri mitään jos aikaa on vain muutama tunti, tarvitsen koko päivän ja ehkä yön saadakseni aikaan.

Näin yllättävää ja hyvin onnellista unta. Yllättävää oli se, että aiheesta huolimatta uni oli onnellinen: olin näet unessa kahden lapsen äiti, ja olin jopa luomassa jonkinlaista läheistä luottavaa ja lämmintä ihmissuhdetta lasten isän kanssa. Tietysti oli niin, että lapset olivat kouluikäisiä, eikä heidän isänsä tiennyt heidän olemassaolostaan, eivätkä lapset isästään. Tämä kuulostaa luontevalta asetelmalta unissani, kaikki muu oli hämmästyttävää.

Ensinnäkin unessa äitiys ei estänyt minulta mitään eikä tuntunut ahdistavalta. Unilapset olivat tottuneet siihen, että muutimme silloin tällöin taas uuteen maahan, ja minä sain rauhassa tehdä töitäni sillä innolla, joka kulloinkin tuntui hyvältä. Silti lapset olivat tyytyväisen ja viisaan oloisia, ja tietysti terveen itsenäisiä. Lisäksi unilasten uni-isä, jonka unessa kai tapasin ensi kertaa vuosikausiin, ja joka jotenkin onnistui olemaan tietämättä kummastakaan lapsesta, tuntui läheiseltä ja mukavalta. En muista koskaan nähneeni mistään mahdollisesta itse luodusta perheestä muunlaista unta kuin painajaista.

Lastenkirjoissa on paljon orpoja. Orvot saavat elää mielensä mukaan. Tommi ja Annikka voivat aina joskus kokeilla jotain jännittävää, mutta palaavat sitten kotiin perheen luo.