28.1.05

Kuvia voi siteerata

"Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa." Näin säädetään tekijäL 22 §:ssä. Aikaisemmin säännös oli lain 14 §:n 1 momentissa.
Siteeraus- eli lainausoikeus on vanhastaan tunnustettu tekijän yksinoikeuden rajoitus. Etenkin tieteellisessä kirjallisuudessa on tapana vedota aikaisempiin esityksiin ja käydä näin tieteellistä keskustelua. Sillä, jonka työtä käytetään tällä tavalla hyväksi, ei yleensä ole mitään lainaamista vastaan, kunhan se tapahtuu korrektisti.
Lainauksia aikaisemmista teoksista voidaan TekijäL 22 §:n mukaan periaatteessa käyttää kaikenlaatuisissa teoksissa. Käytännössä selvästi yleisimpiä ovat kirjallisuussitaatit. Sävellysteoksissa sitaatteja myös esiintyy. Harvinaisempia ne ovat taideteoksissa.
Lainaamisen tulee TekijäL 22 §:n mukaan tapahtua "hyvän tavan mukaisesti". Tällä tarkoitetaan ennen muuta sitä, että lainaamisen tulee toteuttaa ns. vetoamisfunktio. Niin kuin Kivimäki toteaa, siteerauksen tulee, ollakseen oikeutettu, olla apuna henkisessä luomistyössä (Kivimäki (1966) s. 84). lainauksella tulee välttämättä olla asiallinen yhteys siteeraajan teokseen. Pelkästään sitaateista koostuva työ ei vetoamisfunktiota täytä. Oikeuskirjallisuudessa hyväksyttävinä tarkoituksina on pidetty omien ajatusten ja näkemysten perustelemisen lisäksi myös mm. asian havainnollistamista ja selkeyttämistä. Niin ikään lainaaminen tulee kysymykseen kritisoitaessa toisen tekijän näkemyksiä.


Luen Pirkko-Liisa Haarmannin teosta Tekijänoikeus & lähioikeudet. Toivottavasti siteeraan yllä korrektisti ja hyvän tavan mukaisesti. Vai toivonkohan juuri nyt tuota oikeasti?

Kuvitellaan tilanne, jossa 1980-luvulla julkaistuun kirjaan ("tieteellistä kirjallisuutta") on piirrätetty jollakulla anonyymiksi jäävällä piirtäjällä tarkkojen ohjeiden mukaisia havainnollistavia, varsin teknisiä kuvia. Myöhemmin toinen kirjoittaja, toisessa maassa, toisella kielellä, kirjoittaa samasta aiheesta, ja siteeraa noita kuvia, eli ottaa muutaman niistä havainnollistamaan tekstiään, toki lähteen mainiten. Vierähtää viitisentoista vuotta, ja jälkimmäinen teksti halutaan julkaista uudestaan. Toimittaja joutuu selvittämään täytyykö kuvien käyttöön hankkia lupa, ja jos täytyy, keneltä. Kustantaja, joka 80-luvulla julkaisi kirjan josta kuvia joko tahdotaan siteerata tai josta löytyvien kuvien käyttöön halutaan lupa, ei vastaa sähköposteihin.

Lakitekstejä selittävissä teksteissä on vanhastaan tunnustettuna tapana vedota tapoihin ja siihen, että joku on vanhastaan tunnustettua. Lakiteksti ja sitä selittävät tekstit ovat niitä, joiden puoleen käännytään kun tahdotaan tehdä jotain joutumatta pulaan, eikä tiedetä miten asia on tapana tehdä. Lakitekstiä selittävä teksti initioi epätietoisen senoloisiin käytäntöihin, jotka toisenkaltaisissa yhteyksissä on opittava kokemuksen kautta.

Pian pitäisi kirjoittaa tekijänoikeuksista. Kirjoittaa ajatellen, ei vain koettaen selvittää mikä on korrektia. Koen huoraavani kun teen tällaista.

Tunnisteet:

1 Comments:

Anonymous Pro said...

Siteeraamisoikeus ei koske valokuvia, jotka ylittävät itsenäisen teoksen kynnyksen! Eli käytännössä kaikkia muita paitsi suoria kopioita.

17.1.08  

Lähetä kommentti

<< Home