Haave

Olimme merellä neljättäkymmenettäviidettä päivää ja ehtineet 78. pituusasteelta 108:nnelle, siis jokseenkin tarkalleen puoliväliin matkaa ensimmäisille edessämme oleville saarille. Taaksemme oli jäänyt 4 000 kilometrin taival. Lähimmät kiinteät kohdat olivat Galapagos saaret itäkoillisessa ja Pääsiäissaari suoraan etelässä. Molemmat olivat tuhannen kilometrin päässä. Ainoatakaan laivaa emme olleet nähneet, eikä myöhemminkään sellaista tullut näkyviin, sillä olimme kaukana kaikilta tavanmukaisilta laivareiteiltä.
Mutta mitään varsinaista tunnetta tai käsitystä näistä tavattomista välimatkoista ei meillä ollut, sillä taivaanranta liukui mukanamme eteenpäin aivan huomaamatta, ja meidän oma kelluva maailmamme pysyi koko ajan samana. Lautta oli kaiken olevaisen keskuksena ja samat tähdet kiersivät yläpuolellamme yötä päivää.

Lapsena tahdoin tutkimusmatkailijaksi. Thor Heyerdahlin kertomus lauttamatkasta yli Tyynenmeren teki valtavan vaikutuksen, samoin isoisäni nuoruudessaan tekemän Etelä-Amerikanretken kuvat. Kapteeni Nemo sai myös haaveilemaan. Jospa olisin elänyt aikaan, jolloin oli oikeita tutkimusretkiä ja välimatkat merkitsivät. Olisi tietysti pitänyt olla eurooppalainen riittävän yläluokkainen mies, jotta olisi voinut johtaa retkikuntaa tai edes päästä mukaan.