Vapaakeihästäjä

Il met un jouet dans la baignoire ...
puis un autre, et encore un autre ...
finalement, il les met tous ...

Koska en edelleenkään ehdi lukea juuri muuta kuin työtekstejäni, päätin Anita Konkan esimerkin (13.1.) innoittamana ja alun perin khiloun toiveesta kertoa millainen oli likimaisteroituneen akateemisen sekatyöläisen työpäivä tänään 17.1.2005.

Nukuin melko pitkään, olen sotkenut vuorokausirytmini taas. Herätin itseni kahvilla, jonka join vuoteessani, peiton alla. Tietokoneen käynnistyessä pesin hampaani, kello läheni yhtätoista. Luin sähköpostini ja kirjoitin pari: patistin yhtä ihmistä ja kyselin toiselta milloin saisin dioja, joita hän oli luvannut tuoda minulle jotta voisin käydä ne läpi. Oletan löytäväni niiden joukosta kuvia, joita tarvitaan erään kirjan kuvitukseen, ja joita on vaikea löytää muualta.

Kävin suihkussa, söin aamiaista verkossa harhaillen. Avasin tiedoston, jossa ovat raakakäännökseni muutamasta pikkulastenkirjasta. Yllä sitaatti eräästä alkuteoksista. Väänsin raakakäännöksiä riimeiksi säilyttäen rivit sen pituisina, että ne mahtuvat niille kirjoissa varattuun tilaan. Tämä on tärkeää, sillä tällaiset työt painatetaan aina monikielisinä yhteispainatuksina, yleensä Kaukoidässä, joten kirjojen on tekstejä lukuun ottamatta oltava täsmälleen samanlaisia. Taistelin perfektionismiani vastaan ja päätin, ettei minun tarvitse olla mitan suhteen sen tiukempi kuin alkuteosten kirjoittaja on ollut. Koetin pitää mielessäni, että sanojen täytyy olla ymmärrettäviä 2-4 -vuotiaille.

Välillä eksyin verkkoseuduille, ja ilokseni sain sähköpostini taas lukiessani tietää, että saisin kaipaamani diat illalla. Vastatessani koetin usuttaa erästä ihmistä erään toivottavasti syntyvän näyttelyn organisointityöhön. Ihminen tuntui usuttuvalta, mukavaa.

Kello läheni neljää, joten lähdin töihin. Yksi säännöllinen osa-aikatyö on hyvä olemassa kun muu rahantulo on kovin epäsäännöllistä. Istuin siis tiskin taakse verkko-oleilemaan, valmiina vastaamaan kummallisiinkin kysymyksiin. Joskus ne ovat hyvin kummallisia, tiski antanee takanaistujalle oraakkelimaista auraa. Pääsin puhumaan ranskaa soman vasta Suomeen tulleen opiskelijapojan kanssa. Opetin hänelle kuinka suomea osaamaton selviää erästä vain osin englanninnettua tietokantaa käyttäessään. Asiakkaat ovat lähinnä opiskelijoita ja yliopistoväkeä, illat ovat rauhallisia ja interiööri ylväs; mukava työ huonosta palkasta huolimatta.

Tulin suoraan kotiin, sillä diat oli luvattu tuoda minulle ennen yhdeksää. Sähköpostiin oli ilmaantunut tieto siitä, että aamupäiväinen patistukseni oli tehonnut. Eräs toinenkin homma on kuulemma valmis, mikä merkitsee sitä, että huomenna tai ylihuomenna käyn hakemassa siihen liittyvän cd:n sekä kansiollisen kuvia. Odotellessani pohdin mitä kuvia täytyy hankkia Kuvaston kautta ja mitä saadaan muuten. Päätin oikolukea jo editoimani ja oikolukemani artikkelit huomenna vielä kertaalleen ja koota kuvateksteistä erillisen tiedoston, se on avuksi kun mietin mitä kuvia kirjaan lopulta tulee.

Vähän yhdeksän jälkeen sain 18 kasetillista dioja. Diat eivät ole erityisen järjestyksessä, mutta on selvää, että niiltä löydän liki kaikki niistä tarpeellisista kuvista, joita ei saa Kuvaston kautta. Juttelin hetken diojentuojan kanssa, mukava tapaus. Näyttelyn järjestäminen kuulostaa hyvinkin mahdolliselta; kirja kannattaisi ehkä julkaista näyttelynavajaisten aikaan. Lupasin lähettää oikoluetut artikkelit hänelle huomenna.

Laitoin ruokaa ja sukelsin verkkomereen. Nälän kaikottua soitin eräälle ihmiselle ja kerroin artikkelien sekä kuvituksen tämänhetkisestä tilanteesta. Hän haluaa myös nähdä diat, katsonemme ne yhdessä lauantaina.

Tuumin josko vielä keksisin jonkun riimin niihin lastenkirjoihin, mutta se taitaa jäädä huomisaamuun. Äsken kaadoin itselleni pienen lasillisen portviiniä ja istuuduin kirjoittamaan tätä. Ensi kuussa kirjoitan graduni viimeisen luvun, silloin nämä pari työprojektia ovat osaltani seisahduksissa tai ohi. Voisin lukea vähän Baudelairea ennen unta.