Taiteilijalajeista

On syksyinen pimeä yö. Olet matkustanut tapaamaan kirjailijaa tämän autiokansakoululle. Tuuli vinkuu hämärissä nurkissa, hämärissä siksi että kunta on katkaissut sähköt kirjailijalta. Hänellä on avioero päällä, apurahoja ei ole tippunut viime vuosina.
Kirjailija on ensin vahvasti humalassa. Sitten hän selviää äkkiä, katsoo sinua tyynesti ja rauhallisesti. Hiljaisella äänellä hän ilmoittaa tekevänsä sen nyt, tai jos estät, heti nukahdettuasi. Kaikki on valmiina ulkorakennuksen ylisillä.
Ja siinähän sinä istut, ei taida työsuojeluvaltuutetusta tai toimitusjohtajasta olla nyt apua. Jos noin sillanpääläisesti katsoo sinua lintuperspektiivistä, kyyhöttämässä hetekan reunalla asiakirjasalkku polvien välissä, rypistetty kukkapaperi takintaskua pullottaen, eipä voi muuta sanoa kuin että siinähän on ihminen työnsä ääressä. Ja aivan yksin.

Näin kirjoittaa Juhani Salokannel opettavaisessa tekstissään "Kotimaisen kirjailijan hankinta ja huolto", Kustannustoimittajan kirjassa. Hänkin toki toteaa, että kirjailijoita on monenlaisia: "Kirjansa toimittamisella tämä kirjailija tarkoittaa kirjasintyypin valitsemista, tuo toinen taas sitä että käsikirjoitusta tiivistetään 25% ja pannaan d-kirjaimet paikalleen." Silti kansakoulun asukki on arkkityyppi. Hän voisi hyvin olla myös kuvataiteilija, ehkä juuri ja juuri jonkinlainen muusikkokin, tai säveltäjä. Hän ei voisi olla erakkoarkkitehti, ja näyttelijän olisi vaikea sulkeutua muiden ulottumattomiin kansakouluunsa kovin pitkiksi ajoiksi. Muuten hahmo voisi kyllä olla teatteriväkeä. Pohdintaa voi jatkaa.

Kustannustoimittaja taas on muuttunut venäläisen tarinan tällä kertaa hyvää tarkoittavaksi pikkuvirkamieheksi. Kansakoulun paksut hirret natisevat, tarina voisi päättyä siihen että ne tuhoutuvat tulipalossa. Kustannustoimittaja selviäisi mutta jäisi seisomaan hankeen sukkasillaan.

Vahvistetaanko tämän tarinan hahmoja edelleen? Tai lähinnä, vahvistetaanko kirjailijaa, vai ollaanko häntä syrjätyttämässä? Kuinka iänikuinen hän on, onko joku uusi hahmo siirtämässä hänet pikemmkinkin menneisyyden kuin tämän hetken henkilöksi? Ei välttämättä ainakaan vielä, siltä ainakin tuntui eräissä juhlissa joissa muutama päivä sitten katselin pientä otosta maamme nuoria toivoja. Mutta jos kansakoulun asukin rinnalle edes on syntymässä joku uusi henkilö, millainen hän on, ja onko hän yhtään tätä tuoreempi? Kiisteleeköhän rappion vimmalla luovan taiteilijan kanssa joku puhdistettu ja jalostettu hahmo, jollaisia on jo jonkin aikaa poliittisista syistä karsastettu? Palaako kirkassieluinen ja askeettinen ilmoittaja, jonka lähellä tarkkanenäinen saattaa huomata monenlaisten puhdistusten tuoksun?