Yöpöytälukeminen
Kaikkein hämmästyttävimmäksi ja runollisimmaksi meedioksi osoittautui kuitenkin runoilija Robert Desnos. Desnos'n vaivuttua ensimmästä kertaa transsiin hän alkoi raapia pöytää kouristuksenomaisesti. Tämä oli Crevelin mukaan merkki halusta kirjoittaa, ja niinpä seuraavalla kerralla päätettiin antaa Desnos'lle kynä. Näin saatin vastaanotettua myös kirjallisia ja piirrettyjä "viestejä". Desnos tuotti transsissa sujuvasti jäljitelmiä Marcel Duchampin kirjoittamista sanaleikeistä, joita tämä oli julkaissut salanimellä Rrose Sélavy (joka sekin on homofoniaan perustuva sanaleikki lauseesta "Eros c'est la vie", "Eros, se on elämä").
Oikeasti minulla ei ole yöpöytää, onpahan tuoli jolla on kasoja ja tuolin alla lisää kasoja. Paperi ja kirjat kasautuvat. Timo Kaitaron Runous, raivo, rakkaus; Johdatus surrealismiin on minulla silti yöpöytälukemisena.
En millään saa muistettua ketä on moitittu siitä, että hänen kirjansa löytyy naisten yöpöydiltä ympäri Euroopan. Olisiko tuo nykyään mahdollinen moite?
Vasta-avatusta kahvipaketista nousee ihastuttava tuoksu.
9 Comments:
Kyllä minusta esim. Tommy Tabermannia on useinkin lyöty joillakin tuontapaisilla luonnehdinnoilla. Yleensäkin tietyissä piireissä kirjailijan suosiota pidetään osoituksena siitä että hän on kyseenalainen. Kiiltomadon tapaisilla keskustelupalstoilla tämä asetelma on noussut säännönmukaisesti esiin niiden runsaan neljän vuoden aikana kun olen palstaa seurannut.
k.ellilä
Kaipa se on edelleen mahdollinen moite. Moitteen kärki on muuttunut ehkä hivenen sukupuolineutraalimmaksi, mutta vain hivenen. Ajatus kirjasta yöpöydällä miehen vuoteen vierellä rikkoo yhä kaavaa.
Blaise Cendrarsin Kultaa (Gummerus 1972) yritettiin hieman oudosti markkinoida suomalaisille luonnehtimalla sitä takakannessa kirjaksi, "jota Stalin piti yöpöydällään ja jota Henry Miller ylistää". (Miksei 70-luvun stalinismivaikutuksesta Suomessa sivumennen sanoen koskaan muisteta tämänkaltaisia asioita?)
Jostain syystä Cendrarsia ei sitten ole onnistuttu erityisen hyvin markkinoimaan suomalaisille. Heti tämän sanottuani huomaan Fennicasta, että Kullasta on otettu 2004 uusintapainos Gummeruksen sarjassa Menestysklassikko. Ehkä olen väärässä enkä vain tiedä, että suomalaiset oikeasti ovatkin innostuneet Cendrarsista.
Ajatus Stalinin yöpöydästä on intiimiydessään huimaava.
Oletko muuten tosiaan lakimies, joka huolehti Punaisen Tonion perinnön toimeksipanosta?
Niin, jotenkin ajatus siitä, että Stalinillakin olisi ollut vain tuoli (minun tapauksessani valkea pinnatuoli, jonka selkäpinnat ovat KATKENNEET Kissan leikittyä tuolin kanssa) jonka päällä ja alla olisi ollut kasoja.
Kasat. Miksei sisustuslehdissä ole koskaan juttuja meistä kasaajista? Kasojen estetiikka odottaa näemmä edelleen lanseeraajaansa. Vai onkohan se intersubjektiivisesti liian abjekti aihe, olematta kuitenkaan shokeeraava veren ja sen semmoisen tavalla?
Piti siis sanomani, että on vaikeaa kuvitella, että Stalin olisi ollut tuolille ja tuolin alle kasaaja. Äh.
Olen -- suunnilleen samassa mielessä kuin sinä olet Eufemia.
Muistelisin että tuo yöpöytälukeminen olisi ollut joko Hegel tai Kant, mahdollisesti Kant.
Kuulostaa uskottavalta, siis että se oli Kant.
Lähetä kommentti
<< Home