Hulikaanit

Huligaanien keskinäiset kahakat Työmies kuvasi typerysten, keskimääräistä vähemmin järjenlahjoin varustettujen nuorukaisten tekosiksi:
"Ankaraa mölyä pitivät muutamat merimiehiksi itseään kutsuvat, otsatukalla varustetut miehenalut viime yönä Sörnäisissä lähellä Vaasankatua. Kun ei huutamalla ja kiroamalla päästy yksimielisyyteen, alettiin tapella. Tottuneella tavalla suoritettiin sekä lyönnit että väistöt, paremmin sentään edelliset, koskapa ainakin kolmelta urholta vuoti vettä sakeampaa. Moiset hulikaanijoukot ovat Sörnäisissä oikeana maanvaivana."

Hain käsiini Kari Koskelan kirjan Huligaanit, Katuelämää Sörkassa suurlakosta sisällissotaan ja olen lueskellut sitä nyt runsaan tunnin. Kirjan nimi houkutti eilisen jälkeen. Vietin ison osan päivästä Helsingin käräjäoikeudessa, ensin odotellen kauan aulassa, sitten salissa vastaamassa lyhyesti kysymyksiin.

Lokakuisena perjantai-iltana yhdentoista jälkeen kävelin Helsinginkatua selvinpäin. (Nyt tuli mieleen, että kävelinhän vastikään pitkin Malcolm X Boulevardiakin valkoihoisena. Tällä kommentilla pidän yllä legendaa Kalliosta.) Kuten eilen salissa kerroin, kuljin pohjoisenpuoleista jalkakäytävää pitkin länteen, kun yleisestä melusta poikkeava tapahtuva sai siirtämään huomioni mietteistäni ympäristöön. Sain nähdä kuinka nuorukainen potki toista päähän ja ylävartaloon "useita kymmeniä kertoja", kuten eilen kysyttäessä täsmensin. Potkittu oli pystyssäpysymättömässä humalassa. Hän mellasti kovasti ja olisi halunnut kostaa päästyään taas jaloilleen, mutta onnistui vain kompuroimaan huitoessaan ja potkiessaan ilmaa. Naamasta valui verta.

Asian käsittely alkoi eilen monta tuntia myöhässä, joten sain katsella kuinka potkittu ja potkija kyräilivät toisiaan aulassa. Kuuntelin myös ympärillä odottelevien muiden ihmisten puheita. Sain sanalle "hyppyritukka" merkityksen katsellessani salskeaa ja kovin nuorta hymyilevää poikua, joka puheista päätellen oli syytettynä ajokortitta ajamisesta. Aulassa maleksivat juristit puhuivat talousrikosoikeudenkäynneistä.

Potkijalla oli sotilaspuku. Asianajaja pysyi tiukasti hänen seuranaan, he menivät yhtä aikaa kahvillekin; potkittu seurasi pian perässä. Salissa sotilaspukuinen kalpea nuorukainen katsoi minua epäuskoisen näköisenä kun puhuin.