29.5.05

Nadia ja toinen

Oikoluku-urakkaan työlääntyneenä aloin etsiä tietoa henkilöstä, joka tunnetaan nimellä Nadia. Tämä kuva on hänen piirtämänsä. Hän piirsi ainoastaan kuulakärkikynällä, muut välineet jättivät hänet kylmäksi. Hän työskenteli huomattavalla nopeudella, kuvat syntyivät hetkessä, mutta jälki on vauhdista huolimatta hyvin tarkkaa. Piirtäessään linkin takaa löytyvän kuvan Nadia oli viiden vanha eikä osannut puhua kuin muutaman sanan.

Tapauskertomukset ovat aina uteloittaneet, kuten kai monia muitakin. Ne ovat kuitenkin nykyään eri tavalla eläviä kuin silloin, kun lapsena luin äitini psykologiankirjoja. Olen lukenut muiden muassa Nadiasta ja muista autistisista yhden asian taitajista (savant) jo melko nuorena. Nadia kuului silloin samaan maailmaan kuin kirjojen henkilöt yleensäkin. Outojen piirteiden yhdistelmä tuntui satunnaiselta ja sadunomaiselta. Sittemmin olen huomannut monasti kuinka epätavallinen kyvykkyys muutamassa asiassa ja vaikeudet julkilausumattomien sosiaalisten koodistojen kanssa yhdistyvät samassa ihmisessä. Kesti kauan oppia edes hieman hahmottamaan kuinka runsaasti on omastani paljon poikkeavia tapoja hahmottaa ihmissuhdeverkostoja ympärillämme. Muutamien ihmisten kohdalla olen kysellyt ääneenkin onko puheessa sairaudesta mitään mieltä, ja jos on, millaisesta sairaudesta pitäisi puhua.

Monen mielen sairauden kuvauksesta löytyy taidokkuuden yhdistyminen sosiaalisen ympäristön hahmottamiseen todella toisin. Minun on vaikea kuvitella mitään yksiselitteistä rajaa, joka erottaisi terveen toisinhahmottamisen sairaasta tai sellaisesta, jota voisi pitää vammana. Liukuma on lavea. Loukkausten kuvitteleminen on tietysti niin tavallista, ettei siitä ylläty, mutta joidenkin siihen liittyvien ajattelutapojen kohtaaminen on hätkähdyttänyt. Ensi sijassa se, ettei toisen hahmottaminen toisena näy luonnistuvan:
Ei tehdä selvää eroa tahallisen ja tahattoman satuttaneen sanomisen tai tekemisen välillä, vaan kumpikin ymmärretään yhtä pahaksi loukkaukseksi. Se, ettei tekijä tiennyt tekonsa olevan loukkaantuvan mielestä loukkaava, ei ole lieventävä asianhaara. Olisi pitänyt tietää.
Ei tehdä eroa toiveiden toteutumatta jättämisen ja aktiivisen pahanteon välillä. Ei siis myönnetä toiselle vapautta päättää itse, vaan suututaan siitä, että toinen seuraa omaa arvostelukykyään. Tämä on minusta erityisen outoa, sillä en osaa toivoa, että joku hautaisi oman ajattelunsa ja toiveensa noudattaakseen minun ajatuksiani.
Ei tehdä eroa oman pahan mielen puuskien ja moraalisen tuomitsemisen välillä. jos jostakusta toisen teosta tulee paha mieli, se on väärin tehty. Tällöin paha mieli on loukkaamaton, sen perusteita ei kyseenalaisteta. Sairauden merkiksi tämä kai yleensä hahmotetaan siinä vaiheessa, kun paha mieli saa toiset ihmiset osiksi sellaista, mitä kutsutaan harhoiksi.

Kuvassa Nadia näyttää olevan uppoutunut omiin ajatuksiinsa. Häntä kuvataan ajattelutoiminnoiltaan jäykäksi ja joustamattomaksi. Autismi on seurausta neurologisesta poikkeavuudesta, eikä sitä voida parantaa, vaikka kuntoutuksesta varmasti voi olla iloa. Nadiakin päätyi lähemmäs muita ihmisiä, tai ehkä etäämmäs, hahmottamaan heidät erillisinä toisina. Samalla hänen piirustuksensa alkoivat muistuttaa enemmän muiden hänen ikäistensä piirroksia.

Paha olo saattaa saada uppoutumaan maailmaan, jossa on jotain autistisen oloista. Minusta on pelottavaa seurata kun ihminen, joka kyllä hahmottaa eron itsen ja toisten välillä, näyttää unohtavan kykynsä. Unohtaminen ei näytä rajoittavan taitoja muissa asioissa, se saattaa jopa lisätä keskittymiskykyä.

Tunnisteet:

3 Comments:

Blogger Veloena said...

Uskotko sinä, että itsen ja toisen välille voi lopulta vetää jonkinlaisen rajan muutakin kuin hypoteettisesti? Tätä jäin miettimään kovasti - minuun tarttuvat ainakin tunteet eikä sille oikein mitään voi. Ja jos joku loukkaa, kuinka piirtää raja, jota mikään kommentti ei voi ylittää, mihin vetäytyä pelkäämään?

Ovatkohan ongelmat kommunikaatiossa isolta osin sitä, että toisilla on kyky vetäytyä jonnekin toisten ulottumattomiin, toisilla ei?

Kiitos. Kirjoituksesi pistää varmasti taas isoja ajatusmassoja liikkeeseen.

30.5.05  
Blogger Eufemia said...

Tiedän toimivani joissain ihmissuhteisiin liittyvissä asioissa epätavallisilla tavoilla. Se johtuu siitä, että minusta on tullut hyvin tarkka sen suhteen, että annan toiselle (ja itselleni) mahdollisuuden ottaa oma tilansa. Se ei merkitse epäaloitteellisuutta, vaan sitä, että koetan kertoa ihmisille ympärilläni, että tahdon antaa rauhan päättää toisin kuin ehkä toivoisin. Vahvin toiveeni toisten suhteen kun on, etteivät he tee mitään vastentahtoisesti minun toiveideni vuoksi.

Ilman muuta tunteet tarttuvat. Koetan kuitenkin olla kaatamatta omia reaktioitani toisten kannettaviksi, ja jos joskus uskallan tuettavaksi, en pidä tukea itsestäänselvyytenä. Joistain tähän liittyvistä ajatuksistani kirjoitin edellisessä eufemiatuksessani. Aina ero toiseen ei tunnu selkeältä, mutta sitä voi ajattelemalla selventää silloin kun arvelee selventämisen olevan oikein joko toista tai itseä tai kumpaakin kohtaan.

Vetäytyä toisten ulottumattomiin? Kykenen turhankin hyvin vetäytymään toisten ulottumattomiin. Hyvin harvalla ihmisellä on mahdollisuus loukata minua pahasti, ja heilläkin vain jos tosiaan haluavat loukata. Hermostun paljon enemmän siitä, jos jotakuta läheistäni loukataan kuin jos minua koetetaan loukata. Joudun suitsimaan tätä kykyäni, sillä muuten saatan ajautua tilanteisiin, joissa kannettavakseni tulee kohtuuttomuuksia. Se ei johda vihaan tai loukkaantumiseen, enintään saatan kiristyä. Pidemmän päälle se kuitenkin uuvuttaa ja voi lopulta sairastuttaa.

Hyvä jos kirjoituksistani on iloa.

30.5.05  
Anonymous Nimetön said...

akjdfh akjshf iowejhr vkaoi car ksaokjd h joku loukkaa yoi kittos lakjda noiuea niner jaokdfja kodjnwok

1.6.05  

Lähetä kommentti

<< Home