Salaseura

Golden Dawn perustui järjestelmään, johon sisältyi 10 maagisen tietämyksen tasoa. Niistä ensimmäinen oli Neophyte, josta lopuksi edettiin Ipsissimus-tasolle. Järjestelmä perustui kabbalan 10:een sfääriin eli hepreaksi sefiraan, toisiinsa lomittuviin "jumaluuden vuodatuksiin". Jäsenet pyrkivät "jatkamaan Suurta Työtä eli saavuttamaan luonnon ja [oman] olentonsa hallinnan" ja etenivät tasolta toiselle opiskelemalla ja suorittamalla vapaamuurareilta omaksuttuja rituaaleja erityisesti tätä takoitusta varten rakennetuissa temppeleissä, jotka oli nimetty Egyptin jumalien mukaan.

Luin Michael Bradleyn hassun pikku kirjasen Salaseurojen käsikirja. Salaseurat ovat ulossulkemisen mestareita. Salaisuuksista kerrotaan siksi paljon, että niiden tiedetään olevan salaisuuksia ja ne kiihottavat uteliaisuutta, sitten vihjaillaan todellisista salaisuuksista, jotka ovat ulkopuolisten saavuttamattomissa. Monissa tapauksissa salaisuudet eivät ole edes ymmärrettävissä kuin pitkällisen perehdyttämisen kautta. Initioitava liitetään osaksi kokonaisuutta, joka on olemassa salaisuuden varassa.

Olen vuosia satunnaisesti haaveillut omasta salaseurasta. En tietenkään kerro olenko perustanutkin sellaisen. Toisaalta, jos nyt perustaisin salaseuran, pyrkisin jotenkin rikkomaan salaseuran perustavaa ulossulkemisen periaatetta. Salaisuuden voisi vaikkapa kertoa kaikille joiden kanssa päätyy puhumaan, mutta hiljaa ja salailevan oloisesti, ja korostaen salaisuuden salaisuutta sekä vaitiolon velvoitetta. Tuttavapiirini olisi pian täynnä ihmisiä, jotka salailevat toisiltaan salaseurani salaisuuksia. Kauankohan kestäisi ennen kuin juoni paljastuisi? Älkää nyt kertoko tästä ajatuksesta kellekään.

Helle ihastuttaa. Huomasin eilen, että jos tahtoo tuntemattomien poiken/miesten tulevan juttelemaan, kannattaa mennä julkiselle paikalle virkkaamaan.