20.8.05

Keskinkertaista mutta hauskaa

Es winkt und neigt sich seltsam
am Fenster die Rebe rot
und kündet mir mitleidig
der heißen Liehe Tod.
Die wilde Weinesranke,
so rot wie helles Blut,
neigt sich wie mein Gedanke
sich wiegt in stiller Flut.

Hoch auf und wieder nieder
sie wie im Traume nickt.
Ob sie in meinem Auge
wohl eine Trän' erblickt?
Du wilde Weinesranke,
zerflatternd Blatt um Blatt,
du sagst mir, daß die Liebe
ein schmerzlich Ende hat.

Harmi, että ainoa varmasti Nietzschen sekä sanoittamaksi että säveltämäksi tiedetty laulu Junge Fischerin on niin pitkä ja paikoin hankala, että tuskin tulen koskaan soittamaan sitä. Tämä runo lienee joko Sándor Petőfin tai Nietzschen kirjoittama, ja ainakin Nietzsche on säveltänyt sen. Laulun voi kuulla täällä. Minusta se kuulostaa joululaululta. Enpä toisaalta olettanutkaan, että Nietzsche olisi merkittävä säveltäjä.

Löysin Sibeliusakatemian kirjastosta Nietzschen sävellysten nuotteja etsiessäni hurmaavan opuksen Der musikalische Nachlass; kopioin siitä muutaman pianokappaleen ja laulun, jotka eivät näyttäneet liian vaikeilta. Laulun Es winkt und neigt sich lisäksi olen tapaillut eilen ja tänään huimat 21 tahtia pitkää pianosävelmää, joka kulkee nimellä Das "Fragment an sich". Sen lopussa soittajaa opastetaan "da capo con malinconia".

5 Comments:

Blogger Rauno Rasanen said...

Lisää aiheesta Googlesta: "Nietzsche and Music" ja "The Nietzsche Channel: Nietzsche's Music". (ajoittain odotettava pääsyä linkkiin).

Kts. em. Channelista mm. "Compositions of his Childhood and Youth" sekä "Friedrich Nietzsche, Volume II: Compositions of his Mature Years ..."

Siinähän kävi niin, että N. antoi joskus 1872 - hänen Wagner-ystävyytensä ollessa ylimmillään - Hans von Bülowille, Wagnerin hovikapellimestarille (jolta Wagner muuten "kaappasi" tämä vaimon - Cosiman!) arvioitavaksi omia sävellyksiään.

Bülow runttasi työt - ei vihamielisesti mutta rehellisesti.
Sen sijaan Bülow oli aivan otettu N:n samana vuonna ilmestyneestä esikoisteoksesta "Tragedian synty" ja kuljetti sitä mukanaan kaikkialle.

Episodi löytyy seuraavasta linkistä saksaksi ja englanniksi - "Nietzsche als Komponist." Kts. myös "Nietzsche Chronicle: 1872".

***
Nietzsche oli erinomainen amatööripianisti.
Hänellä oli kyky improvisaatioon, muttei ilmeisesti laajempiin kokonaisuuksiin, vaikka sävelsikin tietääkseni ainakin yhden sinfonian.

Tämä improvisatorinen piire on jotenkin analoginen myös N:n kirjoittamismetodin, ajattelun ja filosofian kanssa.

Ja jos saksa luonnistuu hyvin (minulla tökkii (huono sanavarasto), vaikkei uskoisi Nietzsche-harrastukseni perusteella), tsekkaa "Porträt" - linkki Bülowista (myös Nietzschestä).

22.8.05  
Blogger Rauno Rasanen said...

Myös Nietzsche-Channelin Nietzsches`s Music-linkeistä: "FRIEDRICH NIETZSCHE: PIANO WORKS
Elena Letnanova" ja
"MUSIC OF FRIEDRICH NIETZSCHE.
JOHN BELL YOUNG", löytyy audio-esityksiä N:n sävellyksistä.

22.8.05  
Anonymous Sampo Teikari said...

Minustakin se kuulostaa joululaululta. Samoin kyllä myös esimerkiksi osa Schubertin liedeistä.

Veljeskansamme Unkarin edustajan Sándor Petőfin nimeen olisi tietysti voinut laittaa diakriittiset merkit paikalleen.

29.8.05  
Blogger Eufemia said...

Rauno, huomaan Nietzschen pianistinlahjat tapaillessani hänen sävellyksiään: niissä on soittajan kannalta ovelia jekkuja, mutta kokonaisuuksina ne eivät oikein jaksa sytyttää.

Sampo, korjasin. Kiitos huomautuksesta.

2.9.05  
Blogger Rauno Rasanen said...

Tarkennuksia.

Sen verran Bülowilla - kuten tositarinakin kertoo - varmaankin oli Cosiman tähden hampaankolossa Wagneria vastaan, että hän olisi saattanut murjaista Nietzscheä ( joka sillä hetkellä oli Wagnerin paras ystävä) hieman myös kostaakseen Wagnerille.

Nietzsche itse hämmentyi kritiikistä niin paljon, ettei omien sanojensa mukaan koskenut pianoon vuosikausiin (liioittelua - ei kyllä säveltänyt, mutta varmasti soitti).

Tosin hän sai ainakin nimellisesti positiivista palautetta sävellyksistään itse Wagnerilta ja Cosiman isältä Franz Lisztiltä.

*
Bülow kritisoi Nietzscheä osittain hieman samoin perustein kuin Wagnerkin, joka suositteli Nietzschen psykosomaattisten sairausoireitten parantamiseksi joko naimisiinmenoa tai oopperankirjoittamisprojektia.

Tämän W. lienee sanonut kieli poskessa mä luulen, koska Nietzscheltä puuttui perusteellinen, klassinen piano-opetus ja hän muutenkin ymmärsi pianon soitolla ja säveltämisellä hiukan eri asioita kuin Wagner.

Painotin Nietzschen kykyä improvisaatioon laajempien kokonaisuuksien kustannuksella ja väitin, että tämä piirre oli tyypillinen myös hänen kirjoittamiselleen ja ajattelulleen.

Hieman liioitellusti sanottu sekin.
Nietzschen tapa ajatella oli kyllä improvisatorista muttei suunnittelematonta.
Ei hän heittänyt metodia nurkkaan kuten varsinkin analyyttisen filosofian edustajat ovat kritisoineet.

Zarathustran lisäksi (joka on Nietzschen projekteista ehkä kaikkein improvisatorisin ja omalaatuisin) hän teki kuuluisinta esseeteostaan - "Moraalin alkuperästä" - varten perusteellisia luonnoksia, eikä aihe ollut lopulta enempää tai vähempää kuin länsimaisen ajattelun psyko- tai metahistoria.

Alle 200 sivuun hän sai sen sitten mahtumaan. Ja oikeastaan vasta kirjan päättävä III essee "Askeettisista ihanteista" käsittelee tätä aihetta - nihilismin syntyä - kohdallisemmin.

Siinä, missä Wagner vyörytti musiikkinsa massiiviseksi, suuren tyylin teatteriksi, siinä Nietzsche pyrki käyttämään pienempää muotoa muttei suinkaan "pienempiä" sanoja/käsitteitä/metaforia/allegorioita.

Wagnerin fix idee - musiikillis-näyttämöllinen, kuolleet uskonnolliset muodot korvaava kokonaistaideteos - oli myös ainakin nuoren Nietzschen suuri ihanne - nimenomaan antiikin tragedian muodossa.

*
PS. Kerrotaan (Hayman), että Nietzsche olisi vielä ensimmäisten kahden vuoden aikana aivohalvauksensa jälkeen ollut sen verran skarpissa vireessä, että hän soitti esim. Beethovenin pianoteoksia täysin virheettömästi.

Tätä keskittymiskykyä ei sitten jatkunut pitempään psykosomaattisen tilan heikennyttyä entisestään.

Kirjallisestihan hän ei enää aikaansaanut mitään "järjellistä", vaikka pystyikin alussa myös nännäisen asialliseen kommunikaatioon ystäviensä kanssa.
Jopa niin asialliseen, että jotkut luulivat hänen jopa vain vetävän leikillisesti jotain roolia kuten nuorempana.

Mutta ei - kyllä F. oli siinä vaiheessa täysin pihalla.

Kuten paras ystävä - kirkkohistorian professori (joka Nietzschen haki pois Torinosta kohtauksen jälkeen) Franz Overbeck lääkäreille lakonisesti totesi: mit Nietzsche ist es aus!
Ja hän jos kuka tunsi ystävänsä.

5.9.05  

Lähetä kommentti

<< Home