Ympäristön vaikutus

What makes it hard for me to be angry back at you is that I remember feeling this way from the minute we got together. Instead of listening to my gut, I started trying to take on ballast, to seem grounded and serious and responsive to your sadness and rage in hopes of connecting with you – I tried to adapt myself and change and be who you wanted instead of moving on... I sort of gave myself willful amnesia, hoping things would just "work out," thinking, I suppose, that I could "do this."

Täysikuu katsoo ikkunastani sisään. Olen pitkin päivää selaillut Anna Holmesin toimittamaa kirjaa Hell Hath No Fury; Women's Letters from the End of the Affair. Löysin tämän melkoisen namupalan eräästä niistä monista kirjakaupoista, joissa kävin tammikuussa Dublinissa. Yllä oleva ote on Kate Christensenin kirjeestä miehelle, jonka nimeä ei kerrota.

Olin kuukauden lukematta blogeja. Ryhdyin tupakkalakolta tuntuvaan koitokseen koska koin tyhmistyneeni liikaa, ja koska epäilin, että liika tietokoneen äärellä blogeja lukien vietetty aika saattaisi olla osasyy joko kokemukseen tai todelliseen tyhmistymiseen tai kumpaankin. Olin oikeassa, vaikka en tietenkään voi tietää mikä noista kolmesta vaihtoehdosta osuu lähimmäs totuutta. Tämän kuukauden aikana olen lukenut paljon kaunokirjallisuutta, kirjoittanut pari hankalaa tekstiä, niitä kirjoittaessani oppinut ja oivaltanut uutta, löytänyt kadoksissa olleen uskon siihen, että minun on mielekästä käyttää monta vuotta väitöskirjantekoon ja jäsentänyt ja ratkaissut muutaman henkilökohtaisen pulman. Tuntuu siltä, että tyhmentyminen on vähintäänkin hidastunut.

Blogien lukemisen huono vaikutus ei uskoakseni johdu pelkästään ajan tärvääntymisestä. Pikemminkin se johtuu siitä, että monissa blogeissa ja niiden välisessä tilassa risteilee huumeenkaltainen sosiaalisten jännitteiden verkosto, ja samalla niissä käydään parhaimmillaankin keskinkertaiseksi jäävää keskustelua, joka ei etene. Sosiaalinen jännite tekee keskusteluista kiinnostavia ja jopa mielekkään tuntuisia, jolloin ajatukset alkavat pyöriä niiden kysymyksenasetteluissa. Se on pahaksi, sillä yleensä nuo kysymyksenasettelut ovat huonoja, ja niiden muuttaminen on lähes toivotonta. Niihin keskittyminen tyhmistää.

Totta kai otan vaikutteita itse, mutta toisaalta tiedän, etten osaa olla ottamatta. Tehokkain tapa muokata omia tekojaan haluamaansa suuntaan on muuttaa ympäristöä, välttää sellaisia paikkoja, joissa urautuu huonouteen. (Olen jo aika pitkään jäsentänyt verkkoa tila- ja paikkakäsitteillä.) Aion kirjoittaa tätä blogia edelleen, se on hauskaa, ja palautin kommentointimahdollisuuden. Kävin myös läpi Blogilistan suosikkejani. En haluaisi luopua blogien lukemisesta kokonaan, eräät ovat niin hienoja, mutta karsin pois kaiken sellaisen, minkä seuraaminen täyttää saman tarpeen kuin Kauniiden ja rohkeiden katsominen.