Sappea

A potent challenge is presented by the new academic discipline of "cultural studies". "Culture" in cultural studies includes the fine arts, literature, and scholarship, the stuff of the curriculum in the humanities, but it also takes in the black arts of the media, and the vaguely demarcated sphere of popular culture (a mix of what used to be called folklore and proletarian art, plus sports). These forms of culture are valued very differently. Roughly speaking, official high culture is suspect, and mass-produced culture condemned as ersatz, if not irremediably corrupt (though a certain camp pleasure in soap operas may be allowed), but popular culture is treated sympathetically.

Luen Adam Kuperin mainiota kirjaa Culture, The Anthropologists' Account. Sitaatti on minusta hauska koska jaan Kuperin epäluulon cultural studiesia kohtaan. (Cultural studies suomennetaan yleensä kulttuurintutkimukseksi, mutta koska myös folkloristiikkan, kansatieteen, uskontotieteen yms. muodostamaa kokonaisuutta saatetaan kutsua kulttuurintutkimukseksi, ja koska ne eivät suinkaan ole cultural studiesia vaan ihan muuta, ja koska tämä aiheuttaa helposti ärsyttäviä sekaannuksia, käytän englanninkielistä ilmausta.) Sitaatti on kuitenkin myös huomattavan pilkallinen, ilkeämpi kuin mihin Kuper yleensä äityy.

En ihmettele pilkkaa. Cultural studies on käytännön kannanotto ihan relevanttiin tieteenfilosofiseen ongelmaan, kysymykseen tieteellisen tutkimuksen ja tiedon objektiivisuudesta ja riippumattomuudesta. Minusta näyttää siltä, että cultural studiesissa lähtöoletus on, ettei tieteellinen tieto ole koskaan poliittisesti neutraalia vaan ajaa aina jonkun asiaa. Niinpä poliittinen kanta on syytä valita etukäteen ja näkyvästi, sillä neutraalia teeskentelemällä vain hyödyttää hallitsevaa ryhmää/luokkaa/sukupuolta/mitä ikinä. Minusta tämä on yksinkertaistava, ärsyttävä ja huono päätelmä, ja Kuper näkyy olevan jokseenkin samaa mieltä. Minustakin on todennäköistä, ettei tutkimus koskaan ole millään jumalaisenkaltaisella tavalla objektiivista, mutta ei tämän tarvitse tarkoittaa sitä, että oma kanta valitaan tietoisesti jo etukäteen ja sitten tehdään tutkimusta sen pönkittämiseksi. Ei vaikka kuinka moni tekisi vähemmän tietoisesti aivan samoin.

Cultural studies, tai pikemminkin sen melko vahva asema tämänhetkisessä suomalaisessa naistutkimuksessa, saattaa muuten selittää asian, jota taannoin kummastelin: miksi Suomessa naisliike tai "feminismi" tarkoittaa usein lähinnä jotain käsittämätöntä jupinaa alusvaatemainoksista ja "pornoistumisesta"? Voisin oikeastaan tarkentaa kummasteluani: ei siinä mitään kummallista ole, että alusvaatemainoksista ja pornosta jupistaan paheksuvasti, eikä siinä mitään kummallista ole, että nykyään jupisijat nimittävät itseään feministeiksi hieman samaan tapaan kuin heidän aatetoverinsa joskus aiemmin ovat nimittäneet itseään kristityiksi. Kummastelen sitä, että niin monet tutkijat osallistuvat tähän jurnutukseen. Ei pitäisi kummastella: jos massatuotettu kulttuuri tuomitaan lähtökohtaisesti turruttavaksi korvikkeeksi (mille? "aidolle" jollekin?) tai parantumattoman korruptoituneeksi vallanpitäjiä hyödyttäväksi propagandaksi, niin mainokset ja viihde-elokuvat ovat lähtökohtaisesti pahoja. Jos asiaan liitetään sukupuolinäkökulma, mainokset ja viihde-elokuvat, joissa sukupuolisuus on vahvassa roolissa, esittävät aiheensa lähtökohtaisesti pahalla tavalla. Jos cultural studiesissa kulttuuri rajataan juuri niin kapeasti kuin sitaatissa yllä annetaan ymmärtää, niin jokseenkin väistämättä cultural studies -painoitteinen naistutkimus alkaa pyöriä rintaliivimainosten ja "valtavirtapornon" (mitä ikinä se onkaan) pahuuden ympärillä. Tämä ei tietenkään koske kaikkea naistutkimusta (aion lukea Antu Soraisen artikkelin tuoreesta Pornoakatemia! -kirjasta koska arvostelujen perusteella se kuulostaa kiinnostavalta). Koska seksi+kauhistelu kuitenkin myy, niin rintaliivimainoksia kauhisteleva naistutkimus saa paljon julkisuutta.

Aion nyt matkia erästä arvostamaani bloggaajaa. Pidän kuukauden tauon blogien lukemisessa ja poistan tuoksi ajaksi omistakin kirjoituksistani kommentointimahdollisuuden.