Kun kannattaa mainostaa

Draaman tahto on se osa ihmismieltä joka ei siedä harmoniaa vaan haikailee konfliktien perään. Draaman tahto ajaa ihmisen ylläpitämään jännitteitä, kiinnostumaan pahuudesta ja ajautumaan tragedioihin omassa elämässään. Se tekee työtään jokaisessa viestintä- ja valintatilanteessa; jokaisessa seikkailijassa, addiktissa, hoitamattomassa parisuhteessa, kiusaamistilanteessa ja sodassa. Satutetun ihmisen sydämeen draama asettuu erityisen mielellään, ylläpitäen salaisuuksia ja kostosuunnitelmia sekä hämärtäen kantajansa todellisuudentajun.

Mutta entäpä jos draamanarkomaniasta haluaa kuntoutua? Kuinka tunnistaa ne hetket joissa oman erityisyyden, pahuuden, poikkeavuuden tai luovuuden glorifiointi alkaa riistäytyä käsistä?

Draaman tahto on absurdin huumorin siivittämä cross-gender-castattu actionpläjäys, jossa elämäänsä draamaa hakevat ihmiset osallistuvat tietämättään kuntoutusprojektiin jonka kohteena ovat he itse.

Kävin tiistaina katsomassa Inkariina Simolan lopputyön Draaman tahto. Ohjaajan sananen kannattaa lukea. Esityksiä on vielä kymmenen. En ryhdy ruotimaan vaan suosittelen lämpimästi: käykäähän katsomassa.