Matkanjälkeistä

When we started for our drive the sun was shining brightly on Munich, and the air was full of the joyousness of early summer. Just as we were about to depart, Herr Delbruck (the maître d'hôtel of the Quatre Saisons, where I was staying) came down bareheaded to the carriage and, after wishing me a pleasant drive, said to the coachman, still holding his hand on the handle of the carriage door, "Remember you are back by nightfall. The sky looks bright but there is a shiver in the north wind that says there may be a sudden storm. But I am sure you will not be late." Here he smiled and added,"for you know what night it is."

Löysin pari päivää sitten dublinilaisesta kirjakaupasta viehkon teoksen, kokoelman Bram Stokerin novelleja. Se alkaa noin kymmensivuisella katkelmalla, jonka Stoker poisti Drakulasta ennen sen julkaisemista koska teosta piti lyhentää. Katkelmalle on annettu nimi "Dracula's guest" ja se on luettavissa esimerkiksi tuolla. Ymmärtääkseni katkelmaa ei ole suomennettu, joten sain päähäni valita sen toteuttaakseni kauan hautomani ajatuksen suomentaa jotain pieninä pätkinä blogissani. Aloitetaan yllä siteeraamastani alusta:

Suunnatessamme ajelullemme aurinko paistoi kirkkaasti Münchenin yllä ja ilma tulvehti varhaisen kesän riemukkuutta. Juuri kun olimme lähdössä liikkeelle, Herr Delbruck (maître d'hôtel Quatre Saisonsissa, jonne olin majoittunut) tuli avopäin alas vaunuille, ja toivotetuaan minulle hyvää ajomatkaa hän jätti vielä kätensä vaunujen oven kahvalle ja sanoi ajurille: "Muista palata pimeän tuloon mennessä. Taivas näyttää kirkkaalta, mutta pohjoistuulessa tuntuu väristys, joka kertoo myrskyn ehkä yllättävän. Mutta olen varma ettet viivy myöhään." Tässä hän hymyili ja lisäsi: "sillä tiedät mikä yö nyt on."

No, tuossa lienee vielä korjattavaa. Saatan jatkaa myöhemmin. Jäin kirjaan tartuttuani tuumimaan makuani, sitkeää viehtymystäni goottilaiseen kauhuun, juontaan alati toistavaan romanttiseen kirjallisuuteen kunhan se on vähintään noin sata ja mielellään kaksi- tai kolmesataa vuotta vanhaa, vampyyreihin, kuulaisiin neitoihin ja ah niin ärkyttäviin traagisiin kohtaloihin (joskin kaikki yleensä päättyy onnellisesti). Luin matkalla myös Anne Brontën The Tenant of Wildfell Hallia, ja ehkä suuri siksi, että Anne on aiheestakin se yleensä vaieten ohitettu Brontë, hänen kirjansa edustaa tätä jopa paheekseni nimettävissä olevaa genreä mitä oivimmin. Vain vampyyrit puuttuvat; Stoker-hankinnan kanssa kirjaostokseni ovat jokseenkin täydellinen kokonaisuus.