9.12.07

Kalpain kalskeessa tuumittua

Berlin ended his essay by quoting Joseph Schumpeter, who said, "To realise the relative validity of one's convictions and yet stand for them unflinchingly, is what distinguishes a civilized man from a barbarian." Berlin comments, "To demand more than this is perhaps a deep and incurable metaphysical need; but to allow it to determine one's practice is a symptom of an equally deep, and more dangerous, moral and political immaturity." In the jargon I have been developing, Schumpeter's claim that this is the mark of the civilized person translates into the claim that the liberal societies of our century have produced more and more people who are able to recognize the contingency of the vocabulary in which they state their highest hopes – the contingency of their own consciences – and yet have remained faithful to those consciences.

Istuin tänään hallissa maan alla seuraamassa kalpajoukkueiden SM-kisoja ja monaina odottelun hetkinä luin Richard Rortyn teosta Contingency, irony and solidarity. Naureskelen nyt itselleni siteeratessani Rortya siteeraamassa Berliniä joka siteeraa Shumpeteriä. Teko tuo mieleeni Rortyn luonnosteleman kahtiajaon, eron metafyysikon ja ironistin välillä. Lyhyesti enkä tiedä kuinka epäselvästi sanottuna Rortyn metafyysikko on ihminen, joka vetoaa terveeseen järkeen, uskoo universaaleihin totuuksiin ja asioiden perimmäisiin olemuksiin ja arvelee, että hänen omassa ympäristössään tavanomainen ajattelu on päässyt kaikista lähimmäs niiden lopullista selvittämistä. Ironisti taas on ajattelun historian hilpeyksiin huomionsa kiinnittänyt nominalisti, joka ei kuvittele pääsevänsä koskaan tekemisiin minkään muunlaisten totuuksien kanssa kuin sellaisten, jotka ovat totuuksia jossain tietyssä käsitejärjestelmässä tai "sanastossa", ja on kiusallisen tietoinen siitä, ettei ole päässyt valitsemaan omaa "sanastoaan" suinkaan kokonaan itse.

Minut olisi varmaan helppo luokitella ironistiksi. Huvittavaa kyllä, olen yllättävän epävarma siitä miten itse luokittelisin itseni. Kyllä, olen todella monessa suhteessa Rortyn kuvaama ironisti (vai pitäisiköhän sanoa ironikko?), ja toivon olevani vieläpä sitaatissa kuvatun kaltainen liberaali ironikko. Olen kuitenkin tyytymätön Rortyn sanastoon. Hän tekee erotteluja, joiden epäilen järjestävän ajatuksia osin haitallisella tavalla, ja haluaisin muuttaa sanastoa ja purkaa tiettyjä jakoja saadakseni jotkut asiat lomittumaan kauniimmin ja uusia, parempia esille. Hän muun muassa hyväksyy pulmitta jaottelun julkinen/yksityinen, mikä on omituista. En kuitenkaan puutu nyt siihen, sillä oikeastaan minua haittaa vielä enemmän juuri mainittu jaottelu metafyysikko/ironikko.

Kuinka suuri osa metafyysisiksi tulkituista väitteistä (sellaisista kuin "totuus on ihmismielestä riippumaton") on itse asiassa lähinnä pragmaattisia ärähdyksiä? Kuinka suuri osa "metafyysikoista" ei voisi olla vähempää kiinnostunut metafysiikasta, tai ei edes mieti mitä väliä sillä on esittääkö jonkun väitteen pätevän universaalisti vai ei? Kuinka monet "metafyysiset" lausumat ovat metafysiikkaa vain metafysiikkaan fiksoituneiden ironikkojen korvissa? – Ja toisaalta, tahtooko ironikko kuitenkaan loppujen lopuksi päästää totuuden käsitettä käsistään? – Ja lopulta, eikö koko parivaljakko ole luotu imartelevahkoksi omakuvaksi ja vertailuun tarvittavaksi olkiukoksi? Taidan pitää metafyysikkoa uljaana ihan silkkaa piruuttanikin.

Voi olla, että selvitän epäilykseni ja päädyn pitämään Rortyn käsitteitä käyttökelpoisina. Joka tapauksessa tämä kirjoitus on lähinnä koominen, sillä Rorty kuvaa ironikkoa myös näin:

Ironists are afraid that they will get stuck in the vocabulary in which they were brought up if the only know the people in their own neighborhood, so they try to get acquainted with strange people (Alcibiades, Julien Sorel), strange families (the Karamazovs, the Causabons), and strange communities (the Teutonic Knights, the Nuer, the mandarins of the Sung).

Her description of what she is doing when she looks for a better final vocabulary than the one she is currently using is dominated by metaphors of making rather than finding, of diversification and novelty rather than convergence to the antecedently formulated present.

Tunnisteet: , , , , ,

12 Comments:

Blogger Mikko said...

Voiko ironikko luokitella itsensä ironisella luokittelulla ironikoksi?

Ehkä ironikko on kyynikko? Kyynikko on pettynyt niin pahasti, ettei enää kykene sitoutumaan mihinkään vakavasti.

10.12.07  
Anonymous Punainen Nörtti said...

En ole koskaan ymmärtänyt, että käsitejärjestelmien kehitykselle pidetään yleensä varteenotettavina vain konvergenssimallia (jossa käsitejärjestelmä lähenee jotain todellisuutta vastaavaa ideaalia) ja yhteismitattomuusmallia (jossa eri käsitejärjestelmien paremmuutta ei voi vertailla mitenkään.)

Miksei kukaan muu kuin minä pidä varteenotettavana sitä, että käsitejärjestelmät yhdessä niiden oikeellisuusrelaation kanssa muodostavat directed setin?

http://en.wikipedia.org/wiki/Directed_set

10.12.07  
Anonymous Punainen Nörtti said...

Tuossa siis oikeellisuusrelaatio-sanan pitäisi olla paremmuusrelaatio

10.12.07  
Blogger Eufemia said...

Mikko, ironikko epäilemättä voi, mutta hän (ainakaan liberaali ironikko à la Rorty) nimen omaan ei ole kyynikko: "To realise the relative validity of one's convictions and yet stand for them unflinchingly, is what distinguishes a civilized man from a barbarian."

Punainen nörtti, tuo korjaus luultavasti paljastaa sinut Rortyn sanastossa ironikoksi. Mutta koska en ole tyytyväinen Rortyn sanastoon, haluan miettiä tuota ehdotustasi enemmän ennen kuin sanon siitä muuta kuin että kiinnostava ajatus. Tätä blogia lukee lukuisia sellaisia henkilöitä, jotka osannevat minua paljon paremmin kertoa pidätkö tosiaan yksin varteenotettavana sitä, että käsitejärjestelmät yhdessä niiden paremmuusrelaation kanssa muodostaisivat directed setin.

10.12.07  
Blogger Mikko said...

Mikko, ironikko epäilemättä voi, mutta hän (ainakaan liberaali ironikko à la Rorty) nimen omaan ei ole kyynikko: "To realise the relative validity of one's convictions and yet stand for them unflinchingly, is what distinguishes a civilized man from a barbarian."

Minkä asioiden puolesta Rorty taistelee epäröimättä? Entä sinä?

12.12.07  
Blogger Mikko said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

12.12.07  
Blogger Mikko said...

"To realise the relative validity of one's convictions and yet stand for them unflinchingly, is what distinguishes a civilized man from a barbarian."

Tästä saa muuten aika helposti kyynisen kommentin, mikäli laittaa sanat "civilized man" ja "barbarian" lainausmerkkeihin.

12.12.07  
Blogger Eufemia said...

Rorty sanoo taistelevansa epäröimättä suunnilleen hyvän puolesta pahaa vastaan. Tarkemmin sanottuna julmuutta ja sortoa ja totalitarismia vastaan; ihmisoikeuksien ja vapaan ilmaisun puolesta. Siteeraisin kuvatakseni tarkemmin, mutta kirja ei ole nyt täällä. Minä puolustan aika lailla samoja asioita.

Heh, niinpä tuosta saisi kyynisen kommentin. Ironikko voinee virnuilla sille ja seistä silti oikeaksi kokemansa takana.

12.12.07  
Blogger Mikko said...

Eufemia, et vastannut keskeiseen kysymykseeni, eli mistä tiedät että Rorty on tosissaan kun sanoo seisovansa oikeaksi kokemansa takana? Eikä esimerkiksi ironinen?

12.12.07  
Blogger Eufemia said...

Ah, en tajunnut kysymystä ennen kuin nyt. Mistä tiedän? Enhän minä voi tietää. Hänen tekstinsä kuulostaa siltä. Kannattaa ottaa huomioon, että Rorty käyttää sanaa "ironikko" aika erikoislaatuisella tavalla suorastaan teknisenä terminä.

12.12.07  
Blogger Matti said...

Ironikko on tosiaan R:lle tekninen termi: se ei tarkoita, ettei henkilö olisi tosissaan. Voi olla tosissaan, mutta samaan aikaan metatasolla tiedostaa, että omat päämäärät ja tapa jäsentää maailmaa on historiallinen ja kontingentti. Omasta mielestäni tuollainen asenne on sinänsä ihan johdonmukainen, jopa järkevä.

R:n poliittisista arvoista voi lukea hänen pamfletistaan Achieving Our Country: Leftist Thought in Twentieth Century America.

14.12.07  
Blogger Eufemia said...

Matti, minä en oikein voi muuta kuin samastua Rortyn asenteeseen, sillä en kuvittele tietäväni missä määrin päämääräni ja tapani jäsentää maailmaa ovat historiallisia ja kontingentteja. Silti jokin minua vaivaa Rortyn jutuissa. Liekö se metafyysikon hahmo, joka on niin karikatyyrimainen, että se on jo harhaanjohtavaa?

14.12.07  

Lähetä kommentti

<< Home