Tarkoitettu oikeamielisille
K. S. Laurilan rahasto
Perustuu rouva Tellervo Laurilan ja Aarne Kustaa Laurilan testamenttiin vuonna 1947 sekä Tellervo Laurilan testamenttiin vuonna 1958. Rahaston alkuperäisenä tarkoituksena on maksaa apuraha varattomalle, vakavalle tuberkuloosia tai halvauksia tutkivalle lääketieteen tohtorille tahi lääkäriksi aikovalle etupäässä yksinäiselle miehelle, kolmen tai kahden suuren sairaala-alan ylilääkärin ehdottomalle tutkijalle. Saajan tulee olla raitis ja tupakoimaton. Kaikki suvun ulkopuolelle menevät lahjoitukset on tarkoitettu oikeamielisille, kommunisti- tai vasemmistomielinen ei voi missään tapauksessa tulla kysymykseen.
Oskar Kajavan stipendirahasto
Perustuu leskirouva Josefina Kangelinin testamenttiin 1941. Rahastosta myönnetään varoja opiskelijoille, jotka täydentääkseen ranskan kielen opintojaan ja hankkiakseen itselleen riittävät tiedot ”roomalaisten” kielessä opiskelevat Ranskanmaan jossakin korkeakoulussa (muttei Pariisissa).
Mitäköhän leskirouva Josefina Kangelinilla oli Pariisia vastaan? Ja kuinkakohan paljon ehtoja on viime vuosikymmeninä jouduttu venyttämään, jotta K. S. Laurilan rahastosta on saatu myönnettyä ainuttakaan apurahaa? Lisää näitä täältä.
Tunnisteet: hauskuus, historia, tiedepolitiikka
9 Comments:
Jos minusta tulisi rikas (mikä on huomattavan epätodennäköistä), perustaisin stipendirahaston, josta stipendit myönnettäisiin kaikkein huonoimmille hakemuksille. Tarkoituksena olisi, että rahat menisivät niille, jotka tekevät oikeasti tutkimusta eivätkä pelkästään tee rahoitushakemuksia kaiket päivät.
Yritin eilenillalla kehittää uutta ruokalajia, sushiburgeria (kylmäsavulohta, riisiviinietikkaa, wasabia ja soijakastiketta riisikakkujen välissä), mutta en saanut sitä toimimaan, pääasiallinen syy oli se, että ne riisikakut maistuvat luonnostaan vähän kärtsähtäneiltä.
Pariisissa on liikaa englanninkielen osaajia? Tai olisiko se muuten vaan liian paheellinen paikka :)
Punainen nörtti, sitten rahoitussysteemi tietysti muuttuisi (oi jospa...) sellaiseksi, ettei kenenkään enää tarvitse thedä rahoitushakemuksia kaiket päivät - joten tarkoituksesti vanhentuisi vielä pahemmin kuin Lauriloiden.
Sushiburger? Vau. Kerro jos saat idean toimimaan, tahtoisin kokeilla.
Tristan, luultavimmin Pariisi vain oli liian paheellisen paikan maineessa...
Mitäköhän leskirouva Josefina Kangelinilla oli Pariisia vastaan?
Minäkin olettaisin, että Pariisi oli sellaisen paikan maineessa, jossa eletään geneerisesti siveettömällä tavalla, esim. ollaan sukupuoliyhteydessä.
Apuraha oikeistomielisille.
Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä oikeusasiamies toteaisi Lauriloiden rahastosta. Kyllähän yksityinen saa tukea aivan vapaasti haluamaansa poliittista suuntausta, mutta yliopisto on julkinen hallintoelin, joka ei saa syrjiä poliittisn perustein ketään. Se, että yliopisto hallinnoi rahastoa, joka sääntöjensä mukaan syrjii vasemmistolaisia, on lievästi sanottuna hävytöntä. Asiasta voisi tehdä ihan hyvin kantelun.
Pariisissa apuraha menee korkeisiin vuokriin. Siis opiskelun kannalta hukkaan.
Erastotenes, niin on ja niin voisi.
Tommi, sympaattinen yritys antaa järkevä selitys, mutta luulenpa ettei noin ollut vuonna 1941, ei ainakaan nykyisessä mittakaavassa.
Suoraan sanoen en tullut edes ajatelleeksi, että siinä voisi olla mitään pikkutuhmaa.
Sitäpaitsi jos haluaa mennä irstailemaan, luulisi että ihmisiin on helpompi tutustua pienemmässä kaupungissa.
Raha on tietenkin tärkeämpää kuin seksi, ja luulen että se oli vielä tärkeämpää 1941. Suomessa tehtiin laajoissa kansankerroksissa vielä 1960-luvulla henkaritkin rullaamalla vanhat aikakauslehdet pakettinarulla. Jos tuohon aikaan on edes päässyt ulkomaille, se on tavallisesti tapahtunut hyvin niukalla budjetilla.
Lähetä kommentti
<< Home