Lähtökohtaisesti kyllä

On ihmisiä, jotka sanovat mieluiten 'kyllä' ja on ihmisiä, jotka sanovat mieluiten 'ei'. Ne, jotka sanovat 'kyllä' kokevat palkkioksi seikkailuja ja ne, jotka sanovat 'ei' saavat palkkioksi turvallisuutta. On paljon enemmän 'ei'-ihmisiä kuin 'kyllä'-ihmisiä, mutta yhden ihmistyypin voi kouluttaa käyttäytymään toisen lailla. [...]
Tällä asialla on yhteys statusvaihteluihin, koska alastatuksen käyttäjät yleensä hyväksyvät ja ylästatuksen käyttäjät tyrmäävät. Korkean statuksen esittäjät tyrmäävät kaiken toiminnan, elleivät he tunne voivansa kontrolloida sitä. Korkean statuksen esittäjä pelkää tietysti tulevansa nöyryytetyksi yleisön edessä, mutta vastanäyttelijän ideoiden tyrmäämistä voi verrata hukkuvaan mieheen, joka vetää pelastajansa mukanaan veden alle. Ei ole mitään syytä, miksi ei olisi mahdollista esittää korkeaa statusta ja silti antaa tilaa toisten keksinnöille. [...]
Aluksi oppilaat eivät havaitse, milloin he tyrmäävät tai hyväksyvät, eivätkä he ole kovin taitavia tunnistamaan näitä toimintoja toisissa oppilaissa. Jotkut oppilaat mieluiten hyväksyvät (he ovat hurmaavia ihmisiä), mutta useimmat mieluiten tyrmäävät, vaikka heillä ei olisi mitään käsitystä siitä, mitä he tarkalleen ottaen ovat tekemässä.

Luen Keith Johnstonen mainiota teosta Impro. Se käsittelee pääasiassa improvisaatioteatteria, mutta hyvin paljoa muutakin. Voisin tarttua moneen kohtaan, mutta valitsin yllä olevan, sillä se sai minut ehkä ymmärtämään minulle muutamia vuosia sitten sattuneita asioita aivan uudella tavalla.

Johnstone puhuu hyväksymisestä ja tyrmäämisestä; vastauksista 'kyllä' ja 'ei'. Samalla hän sanoo, että hänen oppilaansa, usein näyttelemistä jo opiskelleet ihmiset, eivät välttämättä tunnistaneet milloin kukakin hyväksyi ja milloin tyrmäsi. Toisin sanoen kyse ei ole päivänselvistä vastauksista 'kyllä' ja 'ei'. Voisi sanoa hänen puhuvan ehdotuksiin mukaan lähtemisestä ja niiden sivuuttamisesta. Tai kuten hän itse sanoo, tarjousten hyväksymisestä ja tyrmäämisestä. Kun tähän lisätään, että ehdotuksista tai tarjouksista valtaosa ei ole suorasanaisia, asia alkaa valjeta.

Kun hyväksyy toisen tarjouksen, alkaa tehdä yhteistyötä hänen kanssaan, kuljettaa toimintaa tai keskustelua siihen suuntaan, jota hän ehdotti. Improvisaatioteatterissa tämä on tietysti loistava taito, sillä onhan lopputuloksen kannalta suotavampaa, että näyttelijät koettavat rakentaa improvisoitua kohtausta yhdessä, kuin että kukin heistä pyrkisi ohjaamaan sitä eri suuntaan sivuuttaen toisten tarjoukset. Kuten Johnstone sanoo, tämän ei tarvitse merkitä alastatuksen omaksumista; esimerkiksi tässä hyväksytään tarjoukset mutta säilytetään vahva ylästatus:

"Onko teidän nimenne Virtanen?"
"Mitä sitten jos se olisikin?"
"Te olette tehnyt säädyttömiä ehdotuksia vaimolleni."
"En minä pidä niitä säädyttöminä!"

Mainitsin siteeraamieni kohtien valaisseen minulle eräitä vuosia sitten tapahtuneita asioita. Oli kevät ja sen jälkeen kesä, jolloin olin tehnyt tietoisen päätöksen suostua lähtökohtaisesti kaikkiin minulle tehtyihin ehdotuksiin, ja kieltäytyä vain kun siihen olisi painavat syyt. Olin tuon kevään ja kesän hyvin keveä olento ja luultavasti uloskin päin säteilevän onnellinen. Muut ihmiset, tuntemattomatkin, reagoivat minuun monta kertaa yllättävän vahvasti ja positivisesti; tuntui siltä kuin monet olisivat tulleet hyvälle tuulelle seurassani. Ajattelin sen johtuvan siitä, että olin itse niin iloinen. Nyt kuitenkin arvelen, että tietoisella myöntyvyydelläni oli osansa asiassa; tajusin sen kun luin, että Johnstonen mielestä mielellään myöntyvät "ovat hurmaavia ihmisiä".

Päätökseni vastata lähtökohtaisesti 'kyllä' oli tosiaan hyvin tietoinen ja usein mielessäni. Se todennäköisesti ohjasi käytöstäni myös pienten, keskustelun kulun suuntaa ehdottavien tarjousten suhteen. Luultavasti otin tavallista herkemmin ja positiivisemmin vastaan toisten varovaisiakin ehdotuksia, johonkin suuntaavia eleitä ja sivulauseisiin sysättyjä mahdollisuuksia. Minustakin on ilahduttavaa keskustella sellaisen kanssa, joka myöntyy helposti – erityisen mukavaa se on jos myöntyvä tekee itsekin tarjouksia. On hauskaa ajatella, että toisten tarjousten vastaanottamista voi opetella ja tyypillisiä vastaustapojaan halutessaan muuttaa.