Olinkohan väärässä?

Tyttö oli Vera, itäkarjalainen opettaja. Valtauksen jälkeen hän oli ottanut kaksi toveriaan asumaan luokseen. Heti alusta asti tunsi Hietanen jonkilaista kainoa nöyryyttä Veran seurassa, eikä hän yksin kehdannut käydäkään, vaan otti aina Vanhalan ja Rokan moraaliseksi tuekseen. Eipä silti. Vera oli tyttö, jonka edessä melkein jokainen mies olisi tuntenut itsensä hieman epävarmaksi. Ensinkin hän oli harvinaisen kaunis nainen, ja lisäksi hän käyttäytyi rauhallisesti ja ylpeästi. Puhdaspiirteiset kasvot olivat ilmeikkäät, mutta samalla lujat ja ylimykselliset. Valloittajiin hän suhtautui hyväntahtoisesti, mutta ylhäältäpäin, kenties siitä syystä että hän oli vakaumuksellinen kommunisti, mutta varmasti ennen kaikkea siksi, että hän tajusi henkisen ylemmyytensä noiden kolmen toveruksen suhteen. Silti hän usein jutteli iloisesti heidän kanssaan ja tanssi mielellään.

Tajusin vasta toissailtana, että kyllähän Linnalta löytyy yksi naishahmo, joka ainakin vaikuttaa itsensä tiedostavalta, vapautta halajavalta ja viisautta tavoittelevalta ihmiseltä. Vera vain käväisee Tuntemattoman sotilaan tarinassa, mutta koko käväisynsä ajan hän vaikuttaa vaikuttavalta. Vaikka hän Hietasen silmissä on komunisminsa osalta "propagandan uhri", Linnan kertojanääni valitseekin sanan "vakaumuksellinen" – mikä ei kuulosta lainkaan uhriudelta. Vera tuntuu harkinneen ja päättäneen itse.

Paitsi vahva luonne, Vera on myös fyysisesti sekä kaunis että voimakas ja kykenevä:

Vera tanssi. Hän ei esiintynyt, vaan kaikesta näki, että hän tanssi vain itselleen. Koko hänen ruumiinsa eli musiikin pienimpiä vivahteita myöten ja nautti siitä jonkinlaisen hurmion vallassa. Kun tanssi loppui, hymyili hän hillitysti, aivan kuin sen aiheuttamasta sisäisestä tyydytyksestä.

Veran hahmo on ehkä liiankin säkenöivä. Silti: Vera vaikuttaa Linnan kirjoittamalta naishahmolta, joka tiedostaa itsensä ja kykenee johdonmukaiseen ja itsenäiseen ajatteluun, ja hyvin luultavasti myös kantamaan vastuun itsestään. Epäilen edelleen, että Linna on kirjoittanut riipivimmät esimerkkinsä vääränlaisista yrityksistä rakentaa omakuvaa juuri naishahmoilleen, mutta silti, keksinpähän yhden poikkeavan hahmon.