27.8.07

Muistiin merkitseminen

Ilmaisun kaavoittuminen on muistinvaraisen kulttuurin elinehto. Runomitta säilyttää sanatarkasti muistettavan sanoman proosaa paremmin. Walter Ong on tähdentänyt, että suullisissa kulttuureissa kollektiivinen muisti toimii paljon enemmän kaavoittuneiden mallien ja formuloiden varassa kuin kirjoituskulttuureissa. Perinteiset mallit ja kaavat vaikuttavat myös tapaan, jolla kokemukset jäsennetään muistissa säilytettäväksi.

Odotettuani aikani taiteiden yössä pikkuisen jurtan ulkopuolella pääsin sisään kuuntelemaan kuinka Taito Hoffrén lauloi Arhippa Perttuselta talteen kerättyjä runoja. Kuuntelin vain pienen osan nelituntisesta esityksestä; Lemminkäisen tarinan loppupuolen sekä Kilpakosinnan. Perttusen versioissa Lemminkäinen äitinsä ponnistuksista huolimatta kuolee ja lopuksi hänen lihansa syödään suurina herkkuina ruotsalaisissa pappiloissa; Kilpakosinnassa taas Pohjan neito annetaan lopulta Väinämöiselle.

Siteeraamani katkelma on Anna-Leena Siikalan teoksesta Suomalainen šamanismi. Oli todella kiinnostavaa kuulla Hoffrénin kertovan kuinka on mahdollista opetella ulkoa neljän tunnin verran kalevalaisia runoja. Kuten Siikala yllä toteaa, runomitta helpottaa muistamista merkittävästi. Lisäksi se toimii rakenteena johon improvisoida mikäli muistaminen ei luonnistu. Huomasin yli puoli tuntia kestäneessä Kilpakosinnan esityksessä muutamia kaarroksia, jotka loivat vaikutelman unohduksesta ja sitä seuranneesta kiertelystä ja sitten siitä, että langan pää löytyi taas. Hoffrén lauloi silmät kiinni. Esiintymispaikka oli haastava, sillä jurtan seinäkankaan koloista kurkisteli humalaisia möliseviä nuorukaisia ja vähän matkan päässä soitti joku machupicchuorkesteri (pienellä ja yhteen koska tarkoitan tuon yleisnimeksi).

Jos muistiin merkitseminen merkitsee omaan muistiin painamista, muistetun siirtäminen toisen muistetuksi vaatii paljon yhdessä vietettyä aikaa. Tulin ajatelleeksi tätä taas seuraavana iltana, lauantaina, jolloin olin sisareni syntymäpäivillä. Siellä oli myös samaa koulua viime vuoden hänen kanssaan käynyt Guillaume (jonka kotisivuja en löydä, mikä on rasittavaa; linkitän myöhemmin jos löydän), joka tuli Suomeen lomalle tyttöystävänsä kanssa. Guillaume on häikäisevän hyvä jonglööri, ja äitini sai iloksemme houkuteltua hänet esiintymään. Valonheitinkin löytyi hälventämään elokuunillan pimeyttä, joten saimme nähdä kuinka kahdeksan palloa lentää hallitusti ilmassa ison paritalon toisen kerroksen ikkunoiden tasalle ja takaisin heittelijän käsiin. Temppujen taidokkuutta kiinnostavampaa oli kuitenkin se, että Guillaume selosti meille samalla jongleerauksen notaatiojärjestelmän periaatteita.

Jongleerauskuvioita on osattu kirjoittaa muistiin vasta viimeiset parikymmentä vuotta, ja Guillaume kuuluu ensimmäiseen sukupolveen, joka on oppinut lajin alusta alkaen sellaisena, ettei tietyn tempun selittäminen vaadi sen näyttämistä kertaakaan. Tämä on hänen mukaansa johtanut viimeisten kymmenen vuoden aikana huimaan edistykseen: kun harrastajat ja ammattilaiset voivat jakaa keksintöjään esimerksi keskustelupalstoilla, ideat leviävät tykkänään toisenlaista tahtia kuin koskaan ennen. Lisäksi muualle kuin mieleen muistiin merkitsemisen mahdollisuus auttaa miettimään mikä voisi ehkä olla mahdollista, vaikka kukaan ei olisikaan sitä ehkä vielä tehnyt. Notaatiojärjestelmä on muuttanut jongleerausta ratkaisevalla tavalla. Sisareni, joka on ilma-akrobaatti, kuunteli selvästi hieman kateellisena esityksen jälkeen syntynyttä keskustelua. Hänkin on, kirjalliseen kulttuuriin kasvaneena, tietysti koettanut kirjoittaa temppujaan muistiin. Valitettavasti hänellä ei ole sellaista merkitsemisjärjestelmää, jota ymmärtäisi vaikkei olisi koskaan nähnyt tai kokeillut muistiin merkittävää temppua.

Tunnisteet: , , , ,

7 Comments:

Blogger Sedis said...

En ymmärrä puhetta unohduksesta. Pointti on siinä, että ne ovat joka kerta erilaisia.

Laulaja elää ja muut kokevat ne aina uudelleen.

Tarina tietysti pitää.

28.8.07  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Itselläni on tausta kuorolaulajana. Lapsena tuli opittua paljon latinankielistä kirkkomusiikkia, josta en tajunnut mitään. Laulu kyllä sujui. Sama koski myös negrospirituaaleja, joiden englanninkieli oli kahdeksanvuotiaalle käsittämätöntä. Kirjoitetuista sanoista ei ollut mitään hyötyä. Miten ihmeessä Nobody knows my trouble like you lord voi tarkoittaa Nobadi nows mai trable laik ju lord ja Swing low, sweet chariot, coming for to carry me home puolestaan Sving lou, sveet zäri-o-out, kaming foo tu käri mii houm? :-) Hyvin ne silti ulkoa oppi ja nykyään niiden sanatkin ymmärtää.

Kerran kuuntelin intialaisen kaverin autossa muutaman tunnin ajomatkalla samaa intialaista iskelmäkasettia pari kertaa läpi. Sen jälkeen saatoin laulaa kertosäkeen ja osan sanoista ilman kasettia, vaikka varmaan osa tekstistä muuttui siansaksaksi. Kertosäe kyllä meni suurinpiirtein oikein.

Jotenkin pystyn tuntemaan sympatiaa pieniä muslimipoikia kohtaan, kun he opettelevat ulkoa arabiankielistä koraania, josta eivät välttämättä ymmärrä sanaakaan. Ei se silti mikään ylivoimainen tehtävä ole, runot on helppo oppia.

28.8.07  
Blogger Eufemia said...

Koska Hoffrén sanoi laulavansa juuri Arhippa Perttusen runoja, puheessa unohduksesta on tietty mieli. Hän on opetellut kirjoitetusta. Mutta totta, voisin tarkentaa kuvaustani unohduksen vaikutelmasta: oli kuin laulaja olisi hetkeksi eksynyt ajatuksissaan pois siitä, mitä lauloi, ja huomannut sitten, ettei ole aivan varma missä kohtaa tarinaa menee. Kokoamiseen kulunut aika täyttyi jännillä kaartelevilla säkeillä.

28.8.07  
Blogger Eufemia said...

Kas, lisää kommentteja. Minäkin olen laulanut lapsena paljon latinankielistä kirkkomusiikkia kuorossa, ja aivan, osaan edelleen. Ranskassa taas tuli pakon edessä opittua serbialaista kansanmusiikkiväritettyä syntikkapoppia, jota naapuri soitti kovaa. Niitä kertosäkeitä en kyllä enää muista kuin suunnilleen.

28.8.07  
Blogger Felis Catus said...

Tämä tulkinta Lemminkäisestä muistuttaa kovasti Dionysos-myyttiä, Dionysos(kin) revitään kappaleiksi. En muista syövätkö titaanit hänen lihansa, mutta Dionysoksen palvontamenoihin liittyi kyllä raa'an lihan syömistä. Samat teemat ovat olemassa tietysti myös Kristus myytissä: ristiinnaulitseminen ja ehtoollinen (=Jeesuksen veri ja ruumis).

28.8.07  
Blogger Erastotenes Aleksandrialainen said...

Entisaikaan (1800-luvulla) oli monesti tapana korostaa Kalevalan omaperäisyyttä. Yhteyksiä muuhun maailmaan ei tarvittu, sillä Kalevala oli osoitus kansallisesta nerokkuudesta, suomalaisten itsenäisesti luoma taideteos. Tietyssä mielessä kyse oli romanttisen taiteilijaihanteen siirtämisestä koskemaan koko kansaa.

Nykyään on hyväksyttävää ja muodikasta löytää yhtäläisyyksiä kansanperinteemme ja muiden tarustojen välillä. Nämä osoittavat silloin yhteisiä kulttuurivaikutuksia: eurooppalaisuutta. "Aika aikaa kutakin", sano pässi, kun päätä leikattiin.

Lemminkäisen liittäminen välimerelliseen ylösnousevan jumalan myyttiin on muuten mielenkiintoinen ajatus, jonka ensimmäisenä esitti Martti Haavio. Ajatus selittäisi Kalevalan version, jossa Lemminkäinen herää kuolleista ja Perttusen version, jossa hänet syödään. Juuri näin käy Dionysokselle, jonka vastustajat repivät kappaleiksi ja syövät. Osiris puolestaan heitetään kuolleena virtaan, josta hän kuitenkin vaimonsa Isiksen kokoamana herää.

Myyttien kiertokulku on hauskaa. Nopeutetussa muodossa sen näkee katselemalla vaikkapa amerikkalaisia lasten piirrettyjä, joissa Grimmin satujen teemoja toistellaan aina hiukan muokaten, tietoisena aiemmasta perinteestä. Myös kuulijakunta (lapset) on perinteestä selvillä, joten lasten piirretyissä kyse on tällöin varsin monipuolisesta kulttuurisesta dialogista.

28.8.07  
Blogger Felis Catus said...

Olin kuullut jo aikaisemminkin Lemminkäisen ja Dionysoksen yhteydestä, vaikken tiennytkään, että se oli Haavion idea. Tuo syötäväksi joutumisen idea Eufemian mainitsemassa tulkinnassa vain vahvisti vaikutelmaa. Samoja piirteitä löytyy myös mm. Orfeus-myytistä tai vaikkapa Patrik Süskindin Parfyymi-romaanista. Monet välimeren maiden myytit kuolevista ja uudestisyntyvistä jumaluuksista ilmentävätkin vuodenaikojen vaihtumista ja siihen liittyviä kylvö- ja kyntötöitä.

28.8.07  

Lähetä kommentti

<< Home