Kineettisiä veistoksia ja improvisointia elokuunyössä
Löysin Liekkiön lokista tämän videon ja olen nyt katsonut sen monta kertaa. Se leikkaa johonkin hermoon, joka on ollut hyvin herkkä viime aikoina. Nuo olennot voisivat laiduntaa minunkin unissani. Hassua, videon alku on automainoksesta.
Olin maanantaina vanhempieni luona syömässä rapuja. Seuranamme olivat Katinka, äänitaiteilija Charles Morrow (nimeän heidät, joilla on kunnon sivut joille linkittää) sekä hänen suomalainen vaimonsa, jonka kanssa pääsin keskustelemaan kääntämisestä. Sisareni, jolla kohtuutonta kyllä ei ole verkkosivua, innostui vielä melkoisten rapumäärienkin jälkeen hypähtämään pihakeinuun. Se on erikoinen kaoottinen heiluri: kahden aika kaukana toisistaan olevan koivun väliin korkealle on ripustettu laajana kaarena roikkuva joustava köysi, köyden keskikohtaan kaksi alas roikkuvaa köyttä, ja niiden varaan keinun istuinlauta. Koska koivut joustavat ja köysi joustaa, keinun liikkeet eivät ole aivan arvattavissa eikä siinä oikein voi ottaa itse vauhtia. Keinu liikkuu unenomaisen lentävästi.
Charlie alkoi soittaa munniharppua, minä aloin juosta sisarelleni vauhtia, ja hän alkoi kokeilla kuinka tuo keinu sopii trapetsiksi. Hyvin. Myöhemmin kun improvisoimme toisenkin esityksen, isäni haki pihalle valonheittimen.
Munniharppumusiikki innosti meitä hakemaan soittimiamme pihalle. Sisareni haki viulunsa, isäni huuliharppukokoelmansa, ja he alkoivat soittaa yhdessä. Ehdin melkein harmitella, mutta saman tien älysin, että vanhempieni eteisessä on kokoontaittuva matkaharmoni. Kannoin sen pihalle ja liityin seuraan. Se on hämmentävä soitin, vaatii soittajalta sopeutumista siihen, että koskettimen painamisen ja äänen kuulumisen välillä on huomattava ja arvaamattomasti vaihteleva viive. Sisarestani on jossain välissä kehkeytynyt hyvä viulisti. Mieleeni muistui monta kertaa vuosien takainen yö, jolloin aloimme naapurien pihalla nuotion ääressä suurella joukolla improvisoida laseilla, pannuilla ja muutamalla vanhalla pyykkilaudalla.
Tunnisteet: ihmisten tapaaminen, liikeaisti, musiikki, sirkus, taide
9 Comments:
Ihmeellistä kauneutta. Haukoin henkeäni läpi videon. Tämän minä linkitän myös. Kiitos.
Tuo merkillinen video - jostain syystä mieleeni tulivat Leonardo da Vincin piirrokset ja rakennelmat. Ja paljon muutakin, leikkuupuimuri, hyönteiset jne. Kineettinen taiteilija, eivätkös nämä valon ja hologrammien kanssa työskentelevätkin käytä sitä nimikettä?
Kadehdin leirinuotiotanne ja musisoinnin lahjaa. Olisin nauttinut vain hiljaa mukana ollen. Ja senhän teit sanoilla mahdolliseksi.
Se keinu on kyllä jäänyt mieleen lapsuuden vierailuista teilläpäin. (Samoin kuin toki se kerroksesta toiseen johtava "salakäytävä".)
Kiitos videolinkistä. Hypnotisoiduin.
Kun sinä kerran tunnut tietävän jotain kääntämisestä, voisitko selittää, miksi pelikirjat kuten
tämä
http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=280&component=/PublishDB/Kirjat_kirjaesittely.asp&recID=490
ovat lähes poikkeuksetta käännetty niin huonosti, että pelien sääntöjä ei voi ymmärtää lukemalla. (1) Tämä kirja ei ole mikään poikkeus, vaan kyseessä on hyvin yleinen ilmiö. (2) Englanninkieliset versiot ovat ihan oikeasti paljon yksiselitteisempiä. (3) Tämä ei ole vittuilua, vaan kyseessä on ilmiö, joka on kummastuttanut minua pidemmän aikaa.
Kyllä, voin selittää. Sama ongelma koskee melkein kaikkia harrastekirjoja. Syy on se, että käännökset teetetään väärillä ihmisillä. Lopputulos olisi hyvä jos käännökset teetettäisiin joko kääntämistä opiskelleilla ammattilaisilla tai kyseisen kirjan aiheeseen perehtyneillä ihmisillä, jotka lisäksi kykenevät kääntämään.
Kääntämistä opiskelleet ammattilaiset kykenisivät työhön koska he osaavat tehokkaasti selvittää silloin kun eivät tiedä tai ymmärrä. He myös tajuavat yksiselitteisyyden arvon. He eivät kuitenkaan juurikaan tee niin tylsää ja huonosti palkattua työtä kuin harrastekirjojen kääntämistä. Voisivat ehkä tehdä jos palkkio olisi huomattavasti isompi, mutta kustantamoilla ei ole siihen varaa.
Kielitaitoiset (erityisesti suomenkielentaitoiset!) harrastajat taas tietysti kääntäisivät tuollaisen kirjan hyvin, ja saattaisivat jopa suostua tekemään työn sillä palkalla mikä siitä maksetaan. Heidän löytämisensä on kuitenkin vaikeaa, ja lisäksi heidän yhteistyökykynsä ja vauhtinsa on aina kysymysmerkki.
Kustannustoimittajan on voitava luottaa siihen, että käännös valmistuu ajallaan ja teksti on painossa silloin kun on sovittu, muu tietää taloudellisia ongelmia. Siksi he turvautuvat niihin ihmisiin, joihin ovat turvautuneet menestyksellä ennenkin, etenkin jos käännöksellä on kiire, ja niillä lähes aina on. Esimerkiksi tuollainen pelikirja saatetaan hyvin painattaa monikielisenä yhteispainoksena jossain kaukoidässä. Suomalaisen version on siis oltava valmis samaan aikaan muunkielisten versioiden kanssa, ja eri maiden kustantamojen yhteistyö tapaa johtaa sietämättömiin aikatauluihin (minulta on esim. kerran pyydetty käännökset kahdesta lasten puuhakirjasta kahdessa päivässä).
No, kääntäjät ovat ihmisiä. Mitä luulet tapahtuvan, kun freelancekääntäjälle työnnetään teksti, joka ei erityisemmin kiinnosta häntä, jonka aihetta hän ei tunne, jolla on julmettu kiire, ja työstä vielä maksetaan huonohkosti? Hän ei voi oikein kieltäytyä tehtävästä, sillä hän on riippuvainen siitä, että kustannustoimittaja tarjoaa hänelle töitä jatkossakin. Hän todennäköisesti tekisi työn mielellään kunnolla, mutta kiire (ja mahdollisesti rahapula) saavat hänet päästämään käsistään huonoa jälkeä. Kun kustannustoimittajalla on vähintään yhtä kiire, käännös päätyy painoon selvästi keskeneräisenä.
Kohtaasi 2 arvelisin, että suurilla kielialueilla kuvaamani ongelmat onvat pienempiä, sillä käännöksellä tienattavat voitot ovat suurempia, joten työ voidaan teettää ties vaikka käännöstoimistoilla. Tai sitten se englanninkielinen versio on alkuteksti, jonka kirjoittaja on asiantuntija ja hänellä on ollut aikaa.
Kiitos selvityksestä. Ikävä kuitenkin kuulla, että harrastekirjojen suomennokset ovat lapsipuolen asemassa. Ne kun ovat (koulukirjojen ohella) monille nuorille lukijoille ensimmäinen kosketus asiatekstiin. Nimim. lapsuutensa pelien sääntöjen huonoja suomennoksia tankannut.
Niin, harrastekirjat ovat siitä kiusallisia käännettäviä, että ne vaativat joko kyseisen harrasteen terminologian ja käytäntöjen tuntemista tai sitten kääntäjältä rautaista selvittämiskykyä. Niitä ei kuitenkaan arvosteta kovin kummoisesti, mikä näkyy aikatauluissa ja palkkauksessa. Valitettavaa, että se johtaa huonoon jälkeen.
Mahtava video. Olen saattanut nähdä ukon töitä aiemminkin tai sitten kärsin lievästä epilepsiasta, - dejavú - sillä oudon tutuilta nuo otukset näyttivät. Laitoin myös omaan blogiini pätkän.
Lähetä kommentti
<< Home