Toiset kirjoittavat hyvin
Olin ajatellut, että kirjoittaisin vielä vähän Rortyn kirjasta, josta jo jotain sanoinkin, mutta Tulta syöksevä lintu ehti ensin, ja sanoi muutakin olennaista. Lisäksi olin ajatellut kirjoittaa "jengipetturuudesta", mutta Siren sanoi sen jo. (Siitä kyllä vielä kirjoitan, että miksi kummassa esimerkiksi Hollannissa prostituution laillistamista pidettiin ja -tään yleisesti juuri naisliikkeen voittona, ja täällä meillä taas naisliike tai "feminismi" tarkoittaa usein lähinnä jotain käsittämätöntä jupinaa alusvaatemainoksista. Miksi pohjoismaissa feminismiksi kutsutaan yleisesti jotain ihan muuta kuin Keski-Euroopassa?)
Olen viimeiset pari viikkoa tehnyt töitä tavalla, johon yksikään eläin ei suostuisi, ihminen vain.
Lukekaa vielä tämäkin.
Olen viimeiset pari viikkoa tehnyt töitä tavalla, johon yksikään eläin ei suostuisi, ihminen vain.
Lukekaa vielä tämäkin.
Tunnisteet: ystävät
15 Comments:
Miksi pohjoismaissa feminismiksi kutsutaan yleisesti jotain ihan muuta kuin Keski-Euroopassa?
Heitän kylmiltäni, että osittain uskonnon vuoksi. Pohjoismaalaiset ovat tunnetusti luterilaisia ja keskieurooppalaiset katolilaisia. Jos vastausta etsii vaikeimman eli Marian kautta, niin katolilaisille Maria oli kuolemaan asti neitsyt ja vapaa synnistä. Sen sijaan luterilaisten mukaan Maria oli neitsyt vain Jeesuksen synnyttäessään. Maria eroaa siten jyrkemmin muista naisista katolilaisuudessa kuin luterilaisuudessa, jossa Neitsyt Mariaa ei palvota. Ja sitten heitän lonkalta (en tunne naisliikkeen taustoja Hollannissa enkä siellä käytyä taistelua prostituutiosta), että koska Hollannissa katoliset ovat niukka enemmistö, niin jos feministit siellä kokivat epäsuorasti, että valtio laillistaessaan prostituution tuomitsi samalla uskonnon taholta tapahtuneen naisten asettamisen eri arvoiseen asemaan. Tämä oli sitten reitti vaikeimman kautta ja täysi heitto, mutta sain näin kommentoitua jotain blogiisi.
Yritys löytää erityinen laajempi kulttuurinen selitys ei vakuuta. Pohjoismaalaiset, tai pikemminkin monet varteenotettavat poliittiset liikkeet, ovat kuitenkin selvästi ottaneet vastaan amerikkalaisen kulttuuriradikalismin tarjoamia virikkeitä. Lisäksi voisi pohtia, miksi vaikkapa "patriarkaatin" tapainen kulttuuriontologiaa viljelevän radikaalifeminismin käsite on kotiutunut paremmin sosialismia liberalismin kustannuksella suosiviin maihin kuin sellaisiin, joissa liberalismi on sosiaalisen hyvinvoinnin ehto. Ajattelen Hollantia.
Miksi pohjoismaissa feminismiksi kutsutaan yleisesti jotain ihan muuta kuin Keski-Euroopassa?
Siksi, että pohjoismaissa kaikki valtavirtafeminismin tavoitteet ovat jo toteutuneet. Jäljelle jäävät vain fasistoidien kiihkoilijoiden, lesboseparatistien sun muiden roistojen yritykset valtavirtaistaa selvästi demokratian ja liberalismin vastaisia ääriaatteitaan.
Ampitudi, minuunkaan ei oikein uppoa tuo uskonnolla/kulttuurilla selittäminen. Muiden syiden lisäksi koska vastaesimerkkejä on niin helppo keksiä; esimerkiksi Saksassa protestanttisimmillakin alueilla feminismi on minusta vaikuttanut pikemminkin Hollannin kuin Pohjoismaiden mallin mukaiselta.
Tulta syöksevä lintu, onko sinulla lisää ajatuksia siitä, miksi amerikalainen kulttuuriradikalismi - ja sen mallin mukainen feminismi, jolle sentään Yhdysvalloissa lötytyy vahvoja feministisiä vastustajia - on saavuttanut niin vahvan valta-aseman juuri Pohjoismaissa? Jotta oletuksesi poliittisten perinteiden vaikutuksesta vahvistuisi, täytyisi miettiä kuinka on käynyt muissa "sosialismia liberalismin kustannuksella suisovissa maissa".
Panu, tuo saattaa olla osasyy. En kuitenkaan osaa uskoa, että se olisi koko syy: en näet usko, että jos Hollannissa saavutetaan sellainen sukupuolten välinen tasa-arvo kuin Pohjoismaissa on saavutettu, niin siellä alettaisiin suuresti vauhkota alusvaatemainoksista. Kuten Tulta syöksevä lintu totesi, täällä on todella tehokkaasti omaksuttu tietyn kulttuuriradikaalin feministisen suuntauksen kuva feminismistä. Se on minusta kummallista. Yhdysvalloissa, josta tuo suuntaus on kotoisin, monet feministit julkisesti vastustavat sitä. Täällä ne, jotka ilman muuta ovat eri linjoilla näiden alusvaatemainosnäpertelijöiden kanssa ovat hiljaa. Voisin esimerkiksi kuvitella, että Pornoakatemia -projektin tutkijoista aika harva kokee alusvaatemainosten sensuroinnin minkään kannalta oleelliseksi asiaksi. Mutta tämä ei tule julki ei iltapäivälehtijulkisuuteen eikä poliittiseen keskusteluun.
Myönnän: Maria -teoria oli heikko, mutta en tarkoittanut sitä erityiseksi vaan yhdeksi selitykseksi laajemmassa kulttuurisessa kontekstissa. Ajattelin vain eroa Pohjoismaiden ja Keski-Euroopan feminismin välillä ja jätin alusvaatteet sinällään ulkopuolelle irrelevanttina. Maria -teoria tekemällä luterilaisista naisista keskenään tasa-arvoisempia tukee myös Panun väitettä siitä, että Pohjoismaissa jos ei kaikki niin useat valtavirtafeminismin tavoitteet ovat jo toteutuneet. Pohjoismaissa jäljelle jäävät siksi alusvaatteisiin liittyvät kysymykset.
Uskontoa / kulttuuria ei voi mielestäni täysin ohittaa, koska modernit yhteiskunnat kasvoivat uskonnollisista. Koska kaikki liikkeet toimivat tässä historiallis-kulttuurisessa kontekstissa ja ymmärtävät / oikeuttavat olemassaolonsa siinä, niin myös feministisillä liikkeillä on vuosisatainen historia (ml. uskonnon taakka) takanaan, ja se vaikuttaa niissä. Näin intän lapsellisesti, mutta myönnän, että teoria on heikko ja sopiikin kumota.
Ruotsissahan radikaalifeminismi on saanut melko paljon jalansijaa. Pohjoismainen "sosialismi" ja keskustelu hyvinvointivaltiosta taitaa olla hengeltään hyvin erilaista kuin muualla, joten esimerkit löytyvät lähistöltä. Mitään poliittista luonnonlakia en ole hakemassakaan. On kummallista, kuinka tuntematonta Euroopan puoleinen keskustelu on täällä. Mallia haetaan aina ruotsista ja viitatuista teoreetikoista suurin osa on amerikkalaisia tai sieltä vaikutteita saaneita brittejä. Jos jatkaisin kirjoittamista, päätyisin jälleen Cultural studiesin ja kriittisen kulttuuriteorian jalanjäljille, joten en jatka. Ihmeellinen uusi Rooma.
Amplitudi, uskontoa ei varmasti ole syytäkään kokonaan ohittaa, mutta "suuret selitykset" olisi syytä. Ihmisten suhde uskonnoksi nimettyihin tietosisältöihin ja -käytänteisiin sekä niihin, joita kutsutaan "yhteiskunnaksi" on aina epävakaa ja osittainen. Ihmisen täytyy nähdä melkoinen vaiva voidakseen "sosialisoida" itsensä ja onnistuakseen vakuuttamaan toiset ihmiset "kulttuurisesta" kompetenssistaan. Kaikuluotaamme lepakoiden lailla oppiaksemme enemmän sijainnistamme suhteessa toisiin. Voimme olla patriarkaatin tai jonkin muun 'makron' uhreta vasta, kun olemme työskennelleet tiiviisti kyetäksemme kokemaan jollakin tapaa koherentin kollektiivisen yksikön, kuten eheän kielen, toimivan valtarakenteen, luonnon tai yhteiskunnan. Tästä juontuukin melko hassusti mieleen Freudin käsitys uskonnosta "kollektiivisena pakkoneuroosina". Mikä taas muistuttaa siitä, että kaikesta huolimatta Freud sentään taisi tehdä melko hienoa työtä pyrkiessään tuomaan tiedettä pois jumalselityksistä. Ehkei "kollektiivinen pakkoneuroosi" rajoitu vain uskontoon. Tämä taitaa olla myös juuri se osa hänen tuotantoaan, jota ihmistieteet eivät koskaan omaksuneet.
Ihmisen täytyy nähdä melkoinen vaiva voidakseen "sosialisoida" itsensä ja onnistuakseen vakuuttamaan toiset ihmiset "kulttuurisesta" kompetenssistaan. Kaikuluotaamme lepakoiden lailla oppiaksemme enemmän sijainnistamme suhteessa toisiin. Voimme olla patriarkaatin tai jonkin muun 'makron' uhreta vasta, kun olemme työskennelleet tiiviisti kyetäksemme kokemaan jollakin tapaa koherentin kollektiivisen yksikön, kuten eheän kielen, toimivan valtarakenteen, luonnon tai yhteiskunnan.
Tämä on kyllä ihan tuubaa. Muutaman vuoden vanha lapsikin osaa haluta tämän vuoden muotilelut joululahjaksi. Vaikka joskus lapset ovatkin vähän lepakoita, niin eivät ne nyt herranen aika sentään tietoisesti yritä "vakuuttaa toisia omasta sosiaalisesta kompetenssistaan" tai "koe jollain tapaa koherenttia kollektiivista yhteiskuntaa".
Mikko, en taida vakuuttua. Lapsi käyttää suuren osan resursseistaan (etenkin aika mukaan luettuna) asenteen oppimiseksi ja toiset ihmiset ovat rakentaneet ja ylläpitäneet omilla resursseillaan hänelle ihanteellisen ympäristön sosialisaation vahvistamiseksi. Ihminen jatkaa asemointinsa säätämistä läpi elämän. En ole missään vaiheessa puhunut mistään habermasilaisesta 'rationaalisesta' neuvottelusta, joka jää jotenkin oppimisen peruspsykologian ulkopuolelle.
Jaa, tarkoitit että "vaiva" on enimmäkseen tiedostamatonta. Minun mielessäni sellainen ei täytä "vaivan" määritelmää, koska se tapahtuu itsestään. Mutta jos noin on, olen varmaankin samaa mieltä.
Tulta syöksevä lintu, Freudille uskonnot olivat tosiaan kollektiivisia pakkoneurooseja, joista ihmiset tuli parantaa. Tietenkään tätä ei voida rajoittaa vain uskontoihin, koska kaikki poliittiset ja sosiaaliset liikkeet ja ryhmät ovat eräänlaisia uskontoja. Ongelma on tällöin vain se, että kaikki ihmisyyteen liittyvä tulee patologisoiduksi. Ehkä tämän vuoksi ihmistieteet eivät ole omaksuneet tätä osaa Freudin tuotannosta. Ne patologisoisivat silloin itsensä. En ole kuitenkaan perehtynyt näihin asioihin, ja osa siitä terminologiasta, jota käytät on vaikeaa ymmärtää. Tunnet selvästi nämä asiat ja niiden taustat hyvin ja olet varmasti monessa kohdassa oikeassa.
Kaikesta sosiaalisesta determinismistä. Lienee eri asia olettaa sosiaalisia pakkoliikkeitä kuin patologisoida ne; saati sitten patologisoida pakkoliikkeen puuttuminen. Ja tällä alueella patologia johtaa yhtä hyvin rangaistukseen kuin yritykseen löytää 'parannuskeino'. Tiedämmehän "psykopaatit", jotka "sairastavat" poikkeamaa diagnostin ja testin laatijan yhteiskuntapsykologismista. Vaiva ammennetaan lääketieteellisten etiologioiden puuttuessa kriminologiasta. Kummallista, kuinka ihmisestä voi tietyssä lääketieteellistä tiedonlegitimaatiota jäljittelevässä retoriikassa tulla potilaan sijaan oire. Kenellä se ruumis tällöin olikaan?
Freudista. En tunne Freudia tai ihmistieteellistä keskustelua hänestä erityisen hyvin. Siksi ihmettelen.
Luin joitain vanhempia kirjoituksiasi ja vastaan niistä johonkin, missä kommentoit sitä miten asiallisesti sinua kohdellaan, blogikommenteissa ja muuallakin. Päivän aiheen vierestä siis menee.
Tekstisi on älykkään oloista ja kuivaa, ymmärryksen rajamailla, enemmän kevyttä ihmettelyä kuin intohimoja herättävää. Ehkä mukana on myös jotain poliittisen tai akateemisen korrektiuden sukuista, mitä vastaan ei jaksa taistella.
Poliittista tai akateemista korrektiutta? Itse olen päinvastoin lukenut intohimon parempaa ymmärrystä kohtaan. Nyt tämän sanottuani mietin, että mikä on se elementti Eufemian teksteissä, joka saa minut ajoittain ajattelemaan, että noin voi sanoa vain, jos oikeastaan piittaa enemmän jonkin asian ilmaisusta kuin asian nimissä käydyn keskustelun päämääristä itsessään. Päädyn toteamaan myönteisesti, että jokaisen esteettiset mieliteot hakevat jatkuvasti alaansa. Eufemia liikkuu tällä hetkellä sellaisella vyöhykkeellä, että jos en olisi hyväntahtoisen agnostisen puuskan vallassa, olettaisin hänen pyrkivän parhaillaan eroon monesta sellaisesta näkökulmasta kielen olemukseen, joita hän on omaksunut aikaisempien vuosien saatossa. Saas nähdä.
(fan-fictionia?)
Heh, fan-fictionia.
Outoa kuulla, että tekstini on ymmärryksen rajamailla. Tai korrektia... Mutta Tulta syöksevä lintu, en minä ole kirjoittanut aikoihin kielen olemuksesta - ainoastaan siitä, miten minusta on tarkoituksenmukaista kirjoittaa. Lisäksi itseään on terveellistä törmäyttää uusiin käsityksiin.
En tarkoittanut lainkaan topikaalista kirjoittamista kielen luonteesta. Tarkoitin tietyllä rajatulla kielikäsityksellä tai sen kiteymällä (tarkoitan sellaista esteettistä oikotietä, jolla henkilö pysyy oman ajatuksensa jäljillä) surffaamista.
Lähetä kommentti
<< Home