Muutoksia ja muuttumattomuutta

Hän selaili lehteä syödessään.
Ruotsi oli hoidellut huonosti mahdollisuutensa jääkiekon maailmanmestaruuteen, ja joukkueen johto, valmentaja ja pelaajat ilmensivät urheiluhengen puutetta syyttelemällä julkisesti toisiaan puheissaan. Kähinää näytti olevan televisiossakin, jossa monopolijohtoinen yritys selvästi teki kaikkensa pitääkseen eri kanavien uutisaineiston tiukassa kontrollissa.
Sensuuria, ajatteli Gunvald Larsson. Silkkihansikkain. Tyypillistä kapitalistiselle holhousmentaliteetille.

Lepäilen vilustuneena kotonani ja luen Maj Sjöwallin & Per Wahlöön dekkareita. Yllä oleva tekstinpätkä on romaanista Komisario Beck tähtäimessä, joka julkaistiin vuonna 1971. Liki neljäkymmentä vuotta ei ole muutanut Larssonin moitetta miksikään, syypäiksi vain nimetään nykyään eri tyypit kuin tuolloin.

Kirjan loppupuolelta vielä toinen sitaatti:

Erikoismiehet, joiden piti lopettaa terrori – sama vanha nimitys, joka kerta toisensa jälkeen ilmestyi käyttöön kun ei tuntunut löytyvän uudempiakaan – olivat kaksi nuorta poliisia, joilla oli laaja kokemus lähitaistelussa ja nopeissa hyökkäyksissä.