27.3.06

Tutkiiko joku verkon maantiedettä?

The development of the world-wide-web appears to be transforming the face of philosophical culture rather dramatically: it no longer makes a difference whether the person I discuss a philosophical question with is a collegue in the neighbouring office and a person raised in the same tradition, or a person in Buenos Aires, Vancouver, or Sankt Peterburg. What counts is the position that one is trying to develop or to argue for, the arguments that are being exchanged, the ideas that are being brought to the fore.
Luen Evert van der Zweerden artikkelia "Reflections on philosophical culture" vuodelta 1997. Artikkeli on kiinnostava, minusta olisi syytä ajatella filosofisen kulttuurin käsitettä muutenkin kuin puhuttaessa venäläisestä filosofiasta. (Ei ole sattumaa, että filosofisesta kulttuurista puhuva van der Zweerde tutkii venäläistä filosofiaa.) Mutta: en ole välttämättä kovin samaa mieltä hänen kanssaan lukiessani yllä olevan väitteen, tai pikemminkin arvelen, ettei tuo väite riitä. Ilman muuta paikallisuuden merkitys esimerkiksi filosofisen keskustelun muovautumisessa on muuttunut. Paikallisuus ei kuitenkaan ole kadonnut; pikemminkin on olemassa uudenlaista paikallisuutta.

Intin joskus aikanaan verkossa Niko Lipsasen kanssa siitä, onko verkossa paikkoja. Minä väitin että on mielekästä puhua verkkopaikoista, maantieteilijä Lipsanen väitti ettei ole. Keskustelun aikana muun muassa muutuin hetkeksi monijalkaiseksi vompatiksi - muutoksella havainnollistettiin sitä, että verkon paikoissa voi tapahtua erilaisia asioita kuin fyysisissä paikoissa. Täällä voin halutessani olla monta, voin olla melko näkymätön, siirtyminen paikasta toiseen ei tapahdu samalla tavalla kuin fyysisessä maisemassa jne. Lisäksi verkkopaikat ovat siitä kiinnostavia, että ne eivät ole tilassa kuten fyysiset paikat: jos joku myllää fyysisen paikan raivaustraktorilla tunnistamattomaksi, paikka säilyy sillä sen sijainti tilassa säilyy. Verkossa sen sijaan paikkoja voidaan suurentaa, pienentää, siirrellä ja jopa kokonaan poistaa: etsiessäni laajalle ulottuvaa ja suurta verkkopaikkaa voin törmätä ilmoitukseen, ettei sitä ole: silloin sen paikalla ei ole mitään, ei tilaakaan.

Erot verkkomaiseman ja fyysisen maiseman välillä ovat suuria. Silti verkkopaikoista on mielestäni mielekästä puhua - mielekkyys tulee paikallisuuden käsitteestä. Toisin sanoen jos paikkoja ajatellaan sellaisena, missä ollaan ja tehdään, missä vietetään aikaa ja missä synnytetään monenlaista yhteisöllisyyttä - silloin verkossa itsestäänselvästi on paikkoja. Verkkopaikat tarjoavat tilaa sellaisten paikallisten kokemus- ja tapakokonaisuuksien syntymiselle, joita voidaan kutsua kulttuureiksi. Tämä on päivänselvää kun huomataan, että verkkopaikoista löytyy puhetta siitä, että jokin ollut kulttuuri on muuttumassa tai jopa tuhoutumassa.

Verkon maantiedettä pitäisi tutkia. Voi olla että joku jo tutkiikin, luultavasti tutkii, minä en vain tiedä. Tiedättekö te?

Täällä on satanut paljon vettä ja samalla kevät on ovelasti puikahtanut kaupunkiin. Nytkin on 18 astetta lämmintä ja istun verkkokahvilan avoimen oven vieressä palelematta. Viime viikolla talvitakki ja hattu olivat ulkona tarpeen.

Huomasin kaksi uutta kiinnostavaa blogia. (Huomaamiseen saattoi vaikuttaa se, että niistä löytyy linkit tänne.) Käykää tekin lukemassa Jackin ja Hämähäkkimiehen kirjoituksia.

1 Comments:

Anonymous JtB said...

Kiitos kaunis mainoksesta. Saattaa olla, että sanon jotain aiheesta blogissani joskus kohta.

28.3.06  

Lähetä kommentti

<< Home