Marras

Je passais au bord de la Seine
Un livre ancien sous les bras
Le fleuve est pareil à ma peine
Il s'écoule et ne tarit pas
Quand donc finira la semaine

Apollinairea, Marie. Huvittavasti olin vasta viilaillut tuosta runosta suorasanaista käännöstä ystäväni avuksi kun verkossa tuli vastaan vaatimus ottaa lähin kirja, kääntää sivulle 56 ja kertoa viides virke. Tulkitsin hieman, viides säe, milloin viikko siis loppuu.

Olin viime keväänä kuukauden kokonaan lukematta blogeja ja huomasin sen tekevän hyvää. Sittemmin olen huomannut, etten osaa säädellä verkossaoloaikaani järkevästi: joko ei lainkaan tai etenkin iltaisin väsyneenä helposti liikaa. Etenkin nyt pimetessä.

Marraskuu tekee ihmisille Suomessa joka vuosi jotain outoa. Kasvokkain katsottuna he sulkeutuvat. Verkossa eivät, mutta se mitä monista tulee, aiheuttaa minussa pahoinvointia. Lisäksi se on tarttuvaa. Olen siis nyt ainakin loppuvuoden taas blogeitta, ja tämä blogi on vailla kommentointimahdollisuutta.

Sähköpostiosoitteeni tuossa yllä muuten vaihtui; jos joku on koettanut kirjoittaa vanhaan Luukku-osoitteeseeni eikä ole saanut vastausta, johtuu se siitä, että sinne tuli liikaa roskapostia: olen saattanut poistaa niiden mukana vahingossa muutakin.

Kuinka kaunis lumimyräkkä ulkona.