Edelleen tosiasioista
Tämä on niin havainnollistavaa, että on pakko kirjoittaa hieman.
Joku selvästikin valehtelee. Poliittiset mielipiteeni ja sympatiani ylipäätään suuntautuvat niin, että minusta tuntuisi mukavalta jos Johanna Korhonen puhuisi totta, ja epämukavalta jos paljastuisi, että hän olisikin valehdellut. Lisäksi Kai Telanteesta nyt julkisuudessa syntynyt kuva on sellainen, että tuntuisi herkulliselta jos jotenkin paljastuisi, että nimen omaan hän olisi valehdellut. Liiallista konditionaalien käyttöä, tiedän, mutta minun on jotenkin yritettävä hillitä väärintulkintoja ja Google-hakuja.
Minähän en tiedä kuka valehtelee. Sympatiantunteeni eivät ole tiedon perusta. Se mikä tuntuisi palkitsevalta – sellaiselta katsokaa nyt kuinka pahoja ne on, ihan niin kuin ajattelinkin -palkitsevalta – ei myöskään ole tiedon perusta. Mitä minä siis tiedän? Tiedän, että kovan luokan toimittaja-ammattilainen, entinen alan ammattilaisten lehden päätoimittaja, jonka siis iso osa Suomen ammattitoimittajista tuntee henkilökohtaisesti, on tullut julkisuuteen ja saanut etenkin Alma Median kilpailijat kirjoittamaan isoilla otsikoilla Alma Mediasta sellaisia juttuja, että mikäli ne ovat totta, se on karseaa. Tiedän myös, että Alma Median edustajat, joita tässä syytetään, eivät tarjonneet vastaväitteitään julkisuudessa heti valmiina, vaan vähitellen. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että heidän piti keksiä yhteinen peitetarina, tai esimerkiksi siitä, että tilanne tuli heille yllätyksenä, ja heidän piti sopia tiedotuslinjastaan.
Olen lukenut eilen ja tänään suuren määrän kannanottoja, joissa ihmiset lähtevät siitä, että he tietävät kuka puhuu totta. Suurin osa uskoo kiivaasti Korhosta, mutta olen nähnyt heitäkin, jotka uskovat aivan yhtä kiivaasti Telannetta. Minusta näyttää siltä, että uskominen perustuu juuri yllä kuvaamani kaltaiselle halulle kokea miellyttäviä tuntemuksia ja olla kokematta epämiellyttäviä tuntemuksia. On täysin mahdollista olla vielä uskomatta kumpaakaan, on täysin mahdollista sanoa "en tiedä", vaikka kuinka tuntuisi siltä, että olisi helpottavaa jos Korhonen puhuisi totta ja ahdistavaa jos hän paljastuisi valehtelijaksi (kuten minusta epäilemättä olisi). Ajatteluketju "olisi mukavaa jos olisi näin joten uskon että näin on" johtaa kohtuuttoman helposti vääriin luuloihin.
Joku selvästikin valehtelee. Poliittiset mielipiteeni ja sympatiani ylipäätään suuntautuvat niin, että minusta tuntuisi mukavalta jos Johanna Korhonen puhuisi totta, ja epämukavalta jos paljastuisi, että hän olisikin valehdellut. Lisäksi Kai Telanteesta nyt julkisuudessa syntynyt kuva on sellainen, että tuntuisi herkulliselta jos jotenkin paljastuisi, että nimen omaan hän olisi valehdellut. Liiallista konditionaalien käyttöä, tiedän, mutta minun on jotenkin yritettävä hillitä väärintulkintoja ja Google-hakuja.
Minähän en tiedä kuka valehtelee. Sympatiantunteeni eivät ole tiedon perusta. Se mikä tuntuisi palkitsevalta – sellaiselta katsokaa nyt kuinka pahoja ne on, ihan niin kuin ajattelinkin -palkitsevalta – ei myöskään ole tiedon perusta. Mitä minä siis tiedän? Tiedän, että kovan luokan toimittaja-ammattilainen, entinen alan ammattilaisten lehden päätoimittaja, jonka siis iso osa Suomen ammattitoimittajista tuntee henkilökohtaisesti, on tullut julkisuuteen ja saanut etenkin Alma Median kilpailijat kirjoittamaan isoilla otsikoilla Alma Mediasta sellaisia juttuja, että mikäli ne ovat totta, se on karseaa. Tiedän myös, että Alma Median edustajat, joita tässä syytetään, eivät tarjonneet vastaväitteitään julkisuudessa heti valmiina, vaan vähitellen. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että heidän piti keksiä yhteinen peitetarina, tai esimerkiksi siitä, että tilanne tuli heille yllätyksenä, ja heidän piti sopia tiedotuslinjastaan.
Olen lukenut eilen ja tänään suuren määrän kannanottoja, joissa ihmiset lähtevät siitä, että he tietävät kuka puhuu totta. Suurin osa uskoo kiivaasti Korhosta, mutta olen nähnyt heitäkin, jotka uskovat aivan yhtä kiivaasti Telannetta. Minusta näyttää siltä, että uskominen perustuu juuri yllä kuvaamani kaltaiselle halulle kokea miellyttäviä tuntemuksia ja olla kokematta epämiellyttäviä tuntemuksia. On täysin mahdollista olla vielä uskomatta kumpaakaan, on täysin mahdollista sanoa "en tiedä", vaikka kuinka tuntuisi siltä, että olisi helpottavaa jos Korhonen puhuisi totta ja ahdistavaa jos hän paljastuisi valehtelijaksi (kuten minusta epäilemättä olisi). Ajatteluketju "olisi mukavaa jos olisi näin joten uskon että näin on" johtaa kohtuuttoman helposti vääriin luuloihin.
Tunnisteet: politiikka, tieto, valistus
17 Comments:
Minusta taas ei ole selvää, että joku valehtelee; minun on helppo selittää tilanne vilpittömäksi tulkintaerimielisyydeksi.
Jos olen ymmärtänyt oikein
(1) Korhonen salasi tiedon parisuhteensa laadusta sekä puolisonsa poliittisesta aktiivisuudesta työhaastattelussa.
(2) Alma Median mukaan tuo salaaminen on ollut de facto valehtelua, joka aiheuttanut luottamuspulan.
(3) Korhonen väittää, että kohta
(2) on keppihevonen, ja todellinen syy potkuihin on parisuhde naisen kanssa.
Käsittääkseni on enemmän tulkintakysymys kuin kova fakta, onko asian salaaminen valehtelua vai ei. Minun on helppo kuvitella työhaastattelutilanne, joissa asioita jätetään sanomatta, ja osapuolet voivat perustellusti muodostaa erilaisia mielipiteitä siitä, onko työhaastattelussa valehdeltu vai ei.
Oletetaan sitten, että Korhonen on valehdellut sen verran, että Alma medialla olisi moraalisesti/juridisesti riittävät perusteet purkaa työsuhde. (En tiedä, onko asia näin, mutta tämä on mielestäni mielenkiintoisin tilanne.) Oletetaan myös, että Alma media ei halua lesbosuhteessa elävää päätoimittajaksi, ja he sen takia vetoavat valehteluun työsopimuksen purkamiseksi. (En tiedä, onko asia näin, mutta tämä on edelleen mielenkiintoisin tilanne.) Jos Alma media tällaisessa yhteydessä ilmoittaa valehtelun työsuhteen purkamisperusteeksi, puhuvatko he totta? Minun kielikorvani ei nimittäin anna kysymykseen yksiselitteistä vastausta. Nimittäin kysyttäessä syytä johonkin toimintaan, useat ihmiset tuntuvat hahmottavan kysymyksen niin, ettei kysytä perimmäistä motiivia (lesbosuhde) vaan riittävää perustetta (valehtelu oletuksen mukaan), ja hypoteettisessa tilanteessani Alma Media toimi juuri näin.
Ylipäätänsä kysymys siitä, kuinka syrjintälakeja tulisi soveltaa tämänkaltaisiin tilanteisiin on vaikea. Jos lafkalla on moraalisesti riittävät perusteet erottaa toinen, syyllistyvätkö he syrjintään, jos heidän perimmäinen motiivinsa erottamiselle ei ole tuo riittävä peruste vaan henkilön kuuluminen vähemmistöryhmään. Jos pitäisimme tällaisia tapauksia juridisesti syrjintänä, lakisysteemissämme käytännössä kriminalisoitaisiin syrjiviä mielipiteitä, ei toimintaa, ja ajatuspoliisijärjestelmää ainakin henkilökohtaisesti vastustan. Ehkä olisikin erottaa tässä yhteydessä laki ja moraali, ja ajatella, että ihanneyhteiskunnassa Alma-median toimita hypoteettisilla oletuksillani olisi syrjintää vain moraalisesti muttei juridisesti.
BTW. Olen joskus saanut itseni kiinni sellaisesta kielenkäytöstä, että olen REHELLINEN ilmoittaessani syyksi totuudenmukaisen riittävän perusteen ja VILPITÖN ilmoittaessani syyksi perimmäisen motiivini.
Korhosen muistiosta syntyi minulle samanlainen mielikuva kuin Punaiselle Nörtille tämän kappaleen perusteella:
Muistan hänen kyllä jossain yhteydessä käyttäneen sanaa mies, mutta en käynyt sitä erikseen oikomaan – vastasin kysymykseen puolison muuttohaluista tajuamatta, että olennaista olikin Telanteen mielestä juuri puolison sukupuoli. Voi myös olla, että Telanne piti itsestään selvänä, että puolisoni on mies. Minä taas en tajunnut, että puolisoni sukupuoli, samalla siis oma seksuaalinen suuntautumiseni, onkin Almalle ydinkysymys.
Telanne on varmasti kokenut tulleensa petetyksi riippumatta siitä pitäisikö tuo tulkita valehteluksi vai ei. Petetyksi itsensä kokenut rupeaa tekemään kaikenlaista tyhmää.
On myös mahdollista että syy ei ole kumpikaan esitetyistä, vaan todellisuudessa esimerkiksi Korhosen poliittiset mielipiteet vaikkapa kalapuikkoviiksisektoriin kohdistuneista syytöksistä aiemmin.
Riippumatta siitä onko Alma media moraalisesti väärässä, ainakin julkisuus on hoidettu todella amatöörimäisesti. Sama koskee rekrytointiprosessia jos olennaisia asioita haettavasta ei saada selville etukäteen.
Minusta Korhosen ja Telanteen väitteitä ei voi sovittaa yhteen; jompi kumpi väistämättä valehtelee. Siteeraan esimerkiksi kaksi sellaista kohtaa heidän lausunnoissaan, joita ei voi minusta selittää tulkintaerimielisyydeksi:
Kysyin, onko siis niin, että ilman tätä puolisoni sukupuolta koskevaa väärinkäsitystä tai tietovajausta he eivät olisi valinneet minua Lapin Kansaan lainkaan. Telanne sanoi: "Kyllä. Emme olisi valinneet." Tämän jälkeen hän selosti, miten on "täysin mahdoton ajatus", että LK:ssa työskentelisi kaltaiseni henkilö, jolla on tällainen perhe ja nainen puolisona.
- Johanna Korhosen muistiosta
Meillä on vastaavia parisuhteita Alma Mediassa lukuisia, hyviä työntekijöitä ja onnellisia perheitä. Alma Mediaan mahtuu ja meillä pitääkin olla erilaisia ihmisiä. Korhonen tietää hyvin, ettei parisuhde ollut syy.
- Kai Telanteen lausunto
Alman johdon suhtautuminen valehteluun on tietysti todella omituinen, toimittajahan on ammattivalehtelija joten valehtelutaitoja voisi pitää hyveenä.
Mikko, kommenttisi tuli samaan aikaan kun vastasin Punaiselle nörtille. Siitä olen aivan samaa mieltä, että Alma Median tiedottaminen on hoidettu käsittämättömän tökerösti.
Mietin myös sen headhunterin ammattitaitoa, joka Korhosen muistion mukaan alkujaan metsästi tämän haastateltavaksi. Eikö hänen työhönsä olisi kuulunut selvittää sellaiset triviaalit seikat kuin Korhosen puolison henkilöllisyys ja poliittinen sitoutuneisuus, jos kerran sellaisilla asioilla on väliä?
Eufemia: Tylsää tietysti lähteä arpomaan eri ihmisten sanomisia, mutta harvoin kukaan kehtaa täydellisesti valehdella julkisuudessa.
Joka tapauksessa Telanne sanoo vain että seksuaalinen suuntautuminen olisi ollut este rekrytoinnille. Se on eri asia kuin että se on ollut irtisanomisperuste silloin kun rekrytointi on jo tapahtunut
Jos asia on kuten epäilen, todellinen syy on ollut jotain muuta, mutta seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää. Esimerkiksi radikaalifeminismi.
Luinpa huolimattomasti, mainitsitkin jo rekrytointiprosessin kälyisyydestä. Kyllähän Korhosen poliittisten näkemysten, esimerkiksi mahdollisen radikaalifeminismin (en yhtään tiedä onko hän sellainen), olisi pitänyt olla selvillä jo ennen työhaastatteluun kutsumista.
On varmaan vaikeaa olla eri mieltä siitä että Alman näkökulmasta rekrytointi meni käteen. Mutta silloin olennainen kysymys on, olisiko rekrytoinnissa saattanut tapahtua piilosyrjintää. En usko sen olevan kovin harvinaista, mutta tuomittavaa yhtä kaikki.
Kyynikkona minusta on iltapäivälehtitasolla kiinnostavaa on myös, kuvitteliko JK oikeasti että rekrytointi menisi lopulta läpi? Vai että tiesikö JK koko ajan että Almassa oli tapahtunut virhe rekrytointiprosessissa jota käytettiin hyväksi julkisuustemppuun. Tämä paljastuisi varmaan tutkimalla onko JK perheineen tehnyt toimenpiteitä joita normaali perhe tekee muuttaessaan toiselle puolelle Suomea.
Tämä kohta oli hämärä:
Sanoin luulleeni, että tulen keskustelemaan puolisoni kunnallisvaaliehdokkuudesta ja sen vaikutuksesta muuttoaikeeseemme. Tästä Telanne sai uutta vettä myllyynsä: Olin kuulemma valehdellut myös politiikasta, kun hän oli kysynyt, olenko minä tai puolisoni mukana politiikassa. Olin vastannut kieltävästi. Totta puhuakseni en välttämättä edes muistanut puolisoni vaatimatonta kuntavaaliehdokkuussuunnitelmaa. Olimme jo keskustelleet kotona, että jos siirryn Lapin Kansaan, Lapin kunnallispolitiikkaan puolisoni ei toki osallistu. Nyt oli kyse kotikaupungistamme Vantaasta, ja ensimmäisestä mahdollisesta ehdokkuuskerrasta, joka sekin oli siis jo vesitetty.
Minusta ei ole kovin vakuuttavaa että Korhonen unohtaisi puolison kunnallisvaaliehdokkuuden.
Jep, ihmettelin tuota muistamattomuutta itsekin. Ja Iltasanomissa Telanteen haastattelussa tulee nyt vielä siteeraamaani kohtaa parempi osoitus siitä, että joku tässä välttämättä valehtelee:
Jos hän olisi sanonut, että hänen puolisonsa on nainen se olisi ollut teidän kannalta okei? Eikä este hänen nimittämiselleen.
- Se olisi ollut ihan okei. Ei missään tapauksessa. Olisin ollut siitä oikein iloinen.
Todennäköisimmältä alkaa minusta tuntua, että kumpikin hieman kaunistelee asioita joissain kohdin. Eduskunnassahan tämä meni nyt jo puoluepolitiikkakysymykseksi.
Omakohtainen kokemukseni rekrytoinnista Suomessa on, että hakijat ovat yleensä kovin vaatimattomia omien taitojensa suhteen ja siksi rekrytoija luottaa varsin paljon rekrytoitavan sanaan.
Vieläkin tuntuu olevan varsinkin it-alalla harvinaista että suosittelijoita soitettaisiin oikeasti läpi tai että käytännön työnäytteitä katsottaisiin tarkemmin.
Olen aiemmissa työpaikoissani herättänyt huomiota esimerkiksi teettämällä hakijoilla käytännön ohjelmointitehtäviä tai muuten kartoittamalla hakijan ongelmanratkaisukykyä.
Se on osoittanut toimivaksi. Tuskin niinkään valehtelun takia, vaan koska kehnoimmilla hakijoilla tuntuu olevan on epärealistinen käsitys omista kyvyistä eli ns. second order knowledge on heikkoa. Tästä näkee myös helposti miten henkilö suhtautuu epämiellyttäviin työtehtäviin, joita työelämässä valitettavasti tulee aina silloin tällöin vastaan.
Yksi tämän Korhosen tapauksen taustalla oleva tekijä voisi olla myös tuosta vaatimattomuudesta kumpuava kulttuurimme kirjoittamaton laki, jonka mukaan työhaastattelussa valehtelu on moraalisesti erittäin paheksuttavaa. Muissa maissahan se on ihan arkipäivää.
Iloisuus toisen parisuhteesta haiskahtaa kyllä aika pahasti.
"Olen joskus saanut itseni kiinni sellaisesta kielenkäytöstä, että olen REHELLINEN ilmoittaessani syyksi totuudenmukaisen riittävän perusteen ja VILPITÖN ilmoittaessani syyksi perimmäisen motiivini."
-Tuletko 50-vuotispäivilleni?
-Harmi juttu, olen silloin matkoilla (enpä olisi tullut muutenkaan)
Sama vanha anonyymi
Voi olla että Korhonen saa osakseen syrjintää työmarkkinoilla päätöksestään haastaa työnantajansa oikeuteen.
Osa rekrytoijista voi odottaa syvempää kumartamista ja suun supussa pitämistä työntekijöiltä.
Sama
Viimeinen sama anonyymi:
Korhonen kuuluu siihen professionaalien raskaaseen sarjaan, jonka ei tosiaan tarvitse välittää jatkosyrjinnän riskistä. Hänen "tasoisillaan" juuri on varaa nostaa kissoja pöydälle.
Nokkimisjärjestyksessä alempana olevien kohdalla tilanne on aivan toinen, ja siksi eliitillä on jopa velvollisuus olla äänekäs tällaisissa asioissa.
Eiköhän Korhonen ihan mukavasti työllisty, mutta silti, veikkaisin että monessa paikkaa on lasikatot muurattu.
Lainaan Henrik Immosta, joka on kirjoittanut kirjan "Tekstiviestejä johtajalle".
Luvussa suhteista henkilöstöön hän kirjoittaa:
"Ole säälimätön, kun
- arvovaltaa uhmataan
- toimitaan vastoin organisaation etua
- ollaan epärehellisiä."
Sama
Lähetä kommentti
<< Home