18.9.08

Tosiasioihin vetoamisen vapauttavuudesta

Ongelma oli lyhyesti sanottuna tämä: EU-vastustajat väittivät puolueellisten, EU myönteisten tiedotusvälineiden esittävän heidät propagandistisesti vääristellen pelkkinä hörhöinä. Mutta kun heitä asettui kuuntelemaan ja heille antoi luvan antaa itsestään täsmälleen sellaisen kuvan kuin he itse halusivatkin antaa, he aivan liian usein todella osoittautuivat pelkiksi hörhöiksi. Odotin koko vuoden, että joku ei-puolen merkittävä johtohahmo pyytäisi julkisesti anteeksi kampanjansa typeryyksiä ja sanoisi ääneen, että ei-äänen voi antaa myös siitä huolimatta, että ei-puolella ovat niin monet sekopäät ja muuten epämiellyttävät ihmiset. Kukaan ei kuitenkaan noussut tekemään pesäeroa heihin, ja vaikka olin pitkään toivonut pääseväni äänestämään ei, jouduin siis äänestämään kyllä. Jos minua pyydetään samaistumaan joko Kimmo Sasiin tai Leo Melleriin, niin totta kai samaistun Kimmo Sasiin, niin EU-kriittinen vastakkaisen poliittisen äärilaidan edustaja kuin olenkin. Raja nyt vain on vedettävä johonkin. EU-vastustajat antoivat vaikutelman, että kaltaiseni ihminen on ei-toivottu henkilö heidän omasta mielestään korkeampimoraalisemmissa mutta minusta moraalittomissa joukoissaan.

Luin jo jonkin aikaa sitten ystäväni Tommi Uschanovin mediassa mukavasti huomatun teoksen Mikä vasemmistoa vaivaa?. Onneksi minun ei siis tarvitse edes teeskennellä lukevani Tommin kirjaa puolueettoman kriittisesti; muiden kommentit kertonevat riittävän hyvin, että kirja on oikeasti huomattava teko suomalaisessa poliittisessa keskustelussa. Aion siis rauhassa keskittyä puhumaan teoksen eräästä piirteestä, joka viehättää minua erityisen paljon.

Kuten Sven Laakso sanoo, "Uschanov karttaa argumentoinnissaan tarkasti kaikkea metafyysistä todistelua. Hänen argumenttinsa perustuvat materiaalisille ja empiirisille tosiasioille." Toisin kuin Sven, minä pidän tätä ansiona. Pidän sitä jopa erittäin harvinaisena ja ylistämisen arvoisena ansiona. Metafyysinen todistelu (mikäli ymmärrän lainkaan mitä arvon runoilija tarkoittaa metafysiikalla) ei näet ole sitä, mitä mielestäni politiikassa kaivattaisiin. Päinvastoin, sitä näkee politiikassa aivan liikaa. Ja ennen kaikkea materiaalisille ja empiirisille tosiasioille vakaasti pohjaavaa perustelua näkee aivan liian vähän. Paljon näkee toki sellaista retoriikkaa, jossa väitetään vedottavan tosiasioihin; yllä siteeraamassani katkelmassa mainittu Leo Meller vetoaa mielestään epäilemättä tosiasioihin.

Minusta on syvästi vastuutonta väittää vetoavansa tosiasioihin kun oikeasti ei tee niin. Oma yksityinen etiikkani (josta pitää jossain vaiheessa kirjoittaa jotain jäsennellympää; tiedostan olevani sen osalta huvittavan moderni) hieman hillitsee haluani moralisoida muita kun he keksivät teoriaansa sopivia tosiasioita. Täysin en tässä onnistu moralisointihaluani tukahduttamaan, en vaikka tiedän kuinka helppoa ja houkuttelevaa kivojen tosiasioiden keksiminen on. Olen kaikkea muuta kuin synnitön. Kirjoitin aiemmin Tommin kirjassaankin mainitsemasta tutkimuksesta, jossa huomattiin miten vahvat poliittiset näkemykset korreloivat vahvasti virheellisten tosiasiaväitteitä koskevien uskomusten kanssa.

Tosiasioihin vetoamiseksi kutsutaan usein sitä, että ensin kiinnitetään huomiota muutamaan sinällään virheettömään havaintoon. Niiden pohjalta luodaan omien ajatusten kanssa yhteensopiva teoria, sellainen jossa nuo muutamat havainnot edustavat jotain paljon itseään suurempaa. Teorialle ei tarvita tämän enempää tukea tosiasioilta, ja aina tarvittaessa voidaan marssittaa esille myös noita muutamia, sopivia havaintoja. Tällaiselle perustalle voidaan rakentaa valtaisia poliittisia ja teoreettisia ohjelmia, ja pian puhe tukkii tilan ja vie ajan, eikä tosiasioista enää edes tarvitse ottaa selvää. Kiihdyn kirjoittaessani tätä; onneksi Mozart ja punaviini rauhoittavat ärtynyttä mieltä. Kiihtymys on turhaa; eivät ihmiset pahuuttaan jätä ottamatta selvää, eivät pahuuttaan tee yleistyksiä liian vähän tiedon varassa.

Tosiasiat ovat usein epämiellyttäviä. Ja ikävä kyllä ne eivät ole epämiellyttäviä vain poliittisille vastustajilleni tai -si, vaan aivan yhtä lailla minulle ja sinulle. Esimerkiksi alussa siteeraamassani katkelmassa kuvattiin osuvasti se tosiasia, että kun äänestettiin Suomen EU-jäsenyydestä, EU-vastustajat muodostivat aivan vapaaehtoisesti kokonaisuuden, ja kokonaisuuden nimissä esitettiin paljon kaikenlaista kaistapäistä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti samalla tavalla epämiellyttävä tosiasia kuin se, että kun Ensi- ja turvakotien liitto anoi joitain vuosia sitten RAY:lta rahoitusta naisten väkivaltaisuutta käsittelevään tutkimukseen, naisjärjestöt asettuivat yksin tuumin vastustamaan rahoituksen myöntämistä. Kyllä, muistan ihan itse. Kummastelin jo silloin. En ole huomannut yhdenkään naisjärjestön irtisanoutuneen tuostakaan pohjanoteerauksesta, joten en tietenkään voi yhteenkään moiseen järjestöön kuulua. Harmi sinänsä.

Kun politiikassa väitetään, että vedotaan tosiasioihin, tosiasioina esitetään usein – aivan oikein – lukuja ja tilastoja, tai – vähemmän oikein – erilaisia teorioita. Tosiasiat voivat kuitenkin olla myös esimerkiksi tosiasioita riitasoinnusta puheiden ja tekojen välillä. Esimerkiksi riitasoinnusta, joka riipii korviani, kun joku väittää vetoavansa tosiasioihin vaikka on ilmiselvää, ettei hän niin tee. Riipiminen on erityisen epämiellyttävää silloin, kun haluaisi sympata puhujaa. Saatan pitkänkin aikaa koettaa olla huomaamatta koko asiaa, mutta loppujen lopuksi ristiriidan myöntäminen on vapauttavaa. Joskus se tietysti vapauttaa myös muista ihmisistä, mikä on sääli.

Tunnisteet: , , ,

15 Comments:

Blogger Timo said...

Nimellisluontoinen pikahuomautus: Meller, ei Melleri.

19.9.08  
Blogger Eufemia said...

Tosiaan, kiitos korjauksesta.

19.9.08  
Anonymous Anonyymi said...

Taidan kuulua siihen puolueseen, jota rassaa epätosi puhe. Yksi muoto on se, jossa sinänsä todesta seikasta vedetään päätön johtopäätös. Väitetään siis, että jostain seikasta seuraa jotain tiettyä, vaikkei näin olisikaan.

Valaistaan.

Syy: Romanialaiset kerjää kadulla.

Seuraus: Otetaan romanialaisilta lapset pois.

Epätodesta faktasta jää helpommin kiinni, kuin syy-seuraussuhteista, jotka ovat monimutkaisempia ja vaikeammin havaittavissa olevia.

Edelleen sama anonyymi.

19.9.08  
Anonymous joakim said...

Hmmm, sattumalta sain eilen juuri päätökseen tuon Uschanovin kirjan. Aika moni asia resonoi minussakin.

Tosiasioiden vetoamisessa on kaikkein tyypillisintä se, että argumentoidessa valitaan vain ne tosiasiat, jotka sopivat omaan ideologiaan. Joko tämä tehdään tietoisesti tai tiedostamatta (koska epämiellyttävät tosiasiat eivät tietenkään tunnu tärkeiltä...).

Kirjoittaminen / puhuminen on aina valintaa. Sanottaessa jotain, peittyy väistämättä samalla jotain muuta. Tilastojakin voi tulkita samalla rusinametodilla - ja sitähän tehdään.

Nämä kuuluvat tietenkin retoriikan jaloon taitoon, joka on turhaan väheksyttyä. Aikanaan Kari Palosen luennoilla istuneena olen taas elvyttämässä kiinnostusta. Palonen - legendaarinen hahmo - on varmasti maan johtava Skinner ja Koselleck -tuntija.

Mutta miten erottaa poliitikon, joka vetoaa tosiasioihin, poliitikosta, joka väittää vetoavansa tosiasioihin?

19.9.08  
Blogger Juhana Harju said...

Joakimin tapaan minäkin tunnustan tutustuneeni Kari Palosen ajatteluun.

Metafysiikkaa tarvitaan siihen, mitkä tosiasiat valitaan ja miten niitä tulkitaan. Maailma ei vain naivisti ilmene objektiivisina tosiasioina, vaan mieli jakaa kokemaamme todellisuutta tosiasioiksi.

Tietty pyrkimys neutraaliuteen saattaa joskus olla tavoiteltavaa, mutta se on silti paikallaan erottaa objektiivisuudesta. Se lienee harha ellemme sitten joskus pysty puhtaaseen havaitsemiseen, mihin esimerkiksi buddhalaisuudessa viitataan.

20.9.08  
Blogger Eufemia said...

Niin, retoriikka on jalo taito, ja olennainen osa politiikkaa. Minäkin olen kuunnellut Palosta.

En tiedä miten erotetaan toisistaan poliitikko, joka väittää vetoavansa tosiasioihin, ja poliitikko, joka tekee niin. Linkitinhän kirjoituksessani vanhaan kirjoitukseeni, jossa sanon suoraan, etten luota tässä itseenikään "en hetkeen uskalla kirjoittaa mitään". Silti ero on yllättävän selvä, ja ainakin minusta politiikassa erittäin tärkeä.

20.9.08  
Blogger Mikko said...

Kirjoitin poliitikoista tänne.

Luulen että dikotomia valehteleva/kenuiini poliitikko on virheellinen. Todennäköisesti iso osa poliitikoista on tuuliviirejä, joka on kauniimpi tapa sanoa että he ovat opportunisteja.

Taidan kuulua siihen puolueseen, jota rassaa epätosi puhe.

"Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."
— Joh. 8:7

22.9.08  
Anonymous Anonyymi said...

"Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."

:)

Tiedostan kyllä omaa vaillinaisuuttani tässä asiassa, siksi ponnistelen kohti parempaa.

Kehottaisin kaikkia kivenheittotalkoisiin! Häpeilemättä!

Edelleen sama.

22.9.08  
Blogger Eufemia said...

Itse asiassa en ajatellut niinkään varsinaisia poliitikkoja kuin sitä pienimuotoisempaa poliittista keskustelua, jota mekin tässä nyt käymme. Jako kenuiineihin, valehteleviin ja opportunisteihin menettää silloin mielekkyyttään. Politiikasta verkossa väittelevät ihmiset, ja ainakin jossain määrin myös kansalaisjärjestöissä toimivat aktiivit, inttävät kyllä uskoakseni huomattavan usein varsin vilpittömästi.

Näissä joukoissa juuri vilpittömyys ja into johtavat helposti tosiasioiden kuvittelemiseen ja keksimiseen. Minä olen takuulla keksinyt "tosiasioita". Koetan nykyään kiinnittää huomiota siihen, etten ryhtyisi perustelemaan mitään poliittista näkemystä esittämällä arvioitani siitä, miten asiat ovat, jos en ole lainkaan selvillä siitä, mille arvioni perustuvat. Ne kun voivat perustua esimerkiksi poliittisille näkemyksilleni. Huomion kiinnittäminen tähän on yllättävän työlästä.

22.9.08  
Blogger Mikko said...

Itse asiassa en ajatellut niinkään varsinaisia poliitikkoja kuin sitä pienimuotoisempaa poliittista keskustelua, jota mekin tässä nyt käymme.

Mistä tiedät että ajattelit?

23.9.08  
Blogger Eufemia said...

:D Siitä, että valikoin jonkin aikaa mielessäni sitä, mitä käyttäisin esimerkkinä epämiellyttävästä tosiasiasta. Valitsin sellaisen, joka oli epämiellyttävä nimen omaan minulle, ja sellaisen, joka oli lähimpänä varsinaisten poliitikkojen sfääriä. Muut mieleen juolahtaneet esimerkit olivat keskusteluista (esim. netti-), joihin olen itsekin osallistunut.

23.9.08  
Blogger Mikko said...

:D Siitä, että valikoin jonkin aikaa mielessäni sitä, mitä käyttäisin esimerkkinä epämiellyttävästä tosiasiasta.

Valikoit milloin?

Ymmäränkö oikein: valikoit siis mielessäsi jonkin aikaa eli harkitsit ja harkinnan tuloksena päätit käyttää sanaa "poliitikko" kuvaamaan aktiivisesti blogeihin kirjoittavia henkilöitä?

23.9.08  
Blogger Matti said...

Ihmisillä on maailmankuvansa pohjalla yleisiä, hiukan epämääräisiä uskomuksia kuten "markkinat toimivat/eivät toimi" tai "Rautatieasemalle ei kyllä uskalla mennä illalla ilman miesseuraa". Joku sanoisi, että nämä ovat enemmän asenteita kuin uskomuksia.

Keskustelussa näitä yleisiä asenteita tuetaan kokemuksilla, kuulopuheilla tai luetuilla tutkimuksilla. Tuskin muuten voisi ollakaan.

Nämä jälkimmäiset yksittäiset, anekdootinomaiset faktat voivat kyllä olla aivan aitoja faktoja. Jos jokin fakta on koettu vahvasti, jos on vaikka joutunut ryöstetyksi asemalla, siitä tulee maailmankuvan peruskiviä. Nuo yleiset, arvoväritteiset uskomukset/asenteet eivät kuitenkaan sinänsä seuraa maailmankuvan perustaksi valikoituneista faktoista, joten poliittinen erimielisyys voi jatkua loputtomiin.

En kuitenkaan usko, että tällaisen poliittisen keskustelun yläpuolelle voi asettua: "faktoissa pitäytyminen" ei onnistu, koska yksilöllisessä ja yhteisessä päätöksenteossa on pakko laatia yleisempiä sääntöjä ja toimintamalleja. Faktojen unohtaminen taas oli mielipuolisuutta hipovaa idealismia.

23.9.08  
Blogger Eufemia said...

Mikko, en käytä tässä blogikirjoituksessani sanaa "poliitikko". Käytän sitä vain kommenteissa kerran kun vastaan Joakimin kysymykseen, jossa hän puhuu poliitikoista.

Et siis ymmärtänyt oikein. Valikoin esimerkkiä mielessäni silloin kun kirjoitin blogikirjoitustani, ja silloin en ajatellut poliitikkoja.

Sanoin tuossa ylempänä näin: "Itse asiassa en ajatellut niinkään varsinaisia poliitikkoja kuin sitä pienimuotoisempaa poliittista keskustelua, jota mekin tässä nyt käymme." Puhuin tuossa siitä, mitä ajattelin kirjoittaessani blogikirjoitusta. Kommenteissa keskustelu siirtyi poliitikkoihin, joten huomautin, ettei alkuperäinen tarkoitukseni ollut puhua varsinaisista poliitikoista. Selvästikään en onnistunut sanomaan ymmärrettävästi. Onnistuinko nyt?

Matti, en minäkään usko, että kuvaamasi kaltaisen keskustelun yläpuolelle pääsee. Se vaatisi keskustelun itsensä dramaattista muuttumista, mikä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Voin kuitenkin koettaa hallita omaa poliittista retoriikkaani ja ohjata sitä enemmän ihanteitteni mukaiseksi.

23.9.08  
Anonymous Anonyymi said...

Faktanvalmistuksen resepti.

Faktan tulee olla uskottava, hankalasti tarkistettava tai kumottava, ja käytetyssä kontekstissa esitettyä näkemystä tukeva.

Keksiikö joku, mikä on ainakin yksi laajalti käytössä oleva valmistettujen faktojen kategoria? :)

Edelleen sama.

24.9.08  

Lähetä kommentti

<< Home