Hyviä ohjeita

Sarkophagen und Urnen verzierte der Heide mit Leben:
Faunen tanzen umher, mit der Bacchantinnen Chor
Machen sie bunte Reihe; der ziegengefüßete Pausback
Zwingt den heiseren Ton wild aus dem schmetternden Horn.
Cymbeln, Trommeln erklingen; wir sehen und hören den Marmor.
Flatternde Vögel! wie schmeckt herrlich dem Schnabel die Frucht!
Euch verscheuchet kein Lärm, noch weniger scheucht er den Amor,
Der in dem bunten Gewühl erst sich der Fackel erfreut.
So überwältiget Fülle den Tod; und die Asche da drinnen
Scheint, im stillen Bezirk, noch sich des Lebens zu freun.
So umgebe denn spät den Sarkophagen des Dichters
Diese Rolle, von ihm reichlich mit Leben geschmückt.
Kaum an dem blaueren Himmel erblickt ich die glänzende Sonne,
Reich, vom Felsen herab, Efeu zu Kränzen geschmückt.

Tänään aamulla istuin auton kyydissä mummuni vieressä. Mummu oli tuhkauurnassa. Tuhkan lasku hautaan oli yksinkertainen tilaisuus, hautajaiset olivat jo aiemmin. Hautajaisissa sain tietää hänestä kaksi minulle uutta asiaa: hän oli 30-luvulla marssinut asiaankuuluvaan virastoon ja suomalaistanut sukunimensä. Mutta ei vain omaansa, vaan myös vanhempiensa ja yhdeksän sisaruksensa, ja ilmoittanut heille asiasta sitten jälkeenpäin. Tästä olisi jo tutkimusaiheittenikin vuoksi ollut hauska keskustella hänen kanssaan, mutta luultavasti hän olisi vain juonikkaasti vaihtanut puheenaihetta. Toinen uusi asia oli hänen viimeinen ohjeensa (hän jakoi paljon hyviä ohjeita) 17-vuotiaalle veljenpojalleni, hänen vanhimmalle lapsenlapsenlapselleen: nuorena ei pidä haksahtaa siihen ensimmäiseen, vaan vaihtaa tyttöystävää niin kuin mustalainen hevosta.

Yllä oleva runo on Goethen kokoelmasta Venezianischen Epigrammen, josta on julkaistu lukuisia sensuroituja versioita runojen säädyttömyyden vuoksi. Vietin juuri pari päivää Tallinnassa armaani kanssa, ja satuin löytämään kirjakaupasta kaksikielisen (saksa/englanti) kokoelman Goethen eroottisia runoja. Ne ovat ilahduttavia.

Mummu oli liimannut makuuhuoneensa seinälle kaksi lappua, joissa oli ohjeita. Laput tuotiin muistotilaisuuteen ja ohjeita noudatettiin yllättävänkin kiitettävästi. Ohjeet kuuluvat näin:

Älkää surko sitä, että olen kuollut, vaan iloitkaa siitä, että elin.

Ilo ja nauru ovat ainoat ilmiöt, joilla voimme saada taivan jo täällä maan päällä omaksemme. Muistakaa minua nauraen. Jos muistatte itkien, älkää muistako ollenkaan.