Lasik-leikkaus – huomioita viikko leikkauksen jälkeen

Kirjoitin tarkan kuvauksen leikkauskokemuksista jo heti leikkausta seuranneena päivänä. Nyt on kulunut jo viikko, enkä enää osaisi kirjoittaa yhtä tarkasti, paniikin muistot ovat haalistuneet sen verran.

Viikko on sujunut hyvin. Minusta on tullut taitava silmätippojen annostelija, ja alan pikku hiljaa tottua siihen, ettei silmien edessä ole laseja tai edes piilolinssejä suojana. Aluksi olo oli ulkona jotenkin turvaton tuulen osuessa leikkauksesta herkistyneisiin silmiin. Aiemmin tuonkaltaiseen suojattomaan tuntuun liittyi aina se, etten nähnyt hyvin, ja on kummallista kun niin ei enää olekaan. Olen kuitenkin jo lakannut hakemasta silmälasejani; tai no, ainakaan en tee sitä kovin usein.

Olen nähnyt ja näen jatkuvasti erittäin hyvin. Välillä joudun tavallaan tarkentamaan hetken, erityisesti lähelle katsoessani; jotain tapahtuu eri tavalla kuin ennen, ja siihen totuttelu tuntuu vievän hetken. Tämä on kuitenkin vähenemään päin. Silmät kyllä kuivuvat herkästi, ja etenkin oikeassa silmässä on silloin tällöin ollut roskan tunnetta ja joskus pientä kirvelyä. Onneksi sairaalalla muistutettiin siitä, että silmät paranevat aina hieman eri tahtiin. Eilen ja tänään kirvelyä ei ole tuntunut lainkaan, ja vasen silmä on ollut jo monta päivää kuivumista lukuunottamatta täysin normaalin tuntuinen.

Olen tarvinnut aurinkolaseja vähemmän kuin heti leikkauksen jälkeen arvelin, sillä silmien valonarkuus on vähentynyt nopeasti. Tuulta ne eivät kuitenkaan kestä erityisen hyvin, ja olenkin keksinyt suurille aurinkolaseille lisäkäyttöä tuulisuojina. Se näyttää epäilemättä hassulta lokakuisina iltoina.

Meikkasin silmäni eilen ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen; hankin uuden, erityisen helposti irtoavan ripsivärin, ja kaikki sujui vallan hyvin. Poistin meikin silmämeikinpoistoaineella ja pumpulilapuilla pyyhkien silmän sisänurkasta ulkonurkkaan päin, painamatta ja hankaamatta. En meikannut alaripsiä jotteivät silmätipat levittäisi väriä poskille.

Olen nukkunut kiltisti suojalasit päässä, vaikka se onkin aika rasittavaa ja minulla on aamuisin aina painaumat poskiluitteni kohdalla vaikka säätäisin lasit kuinka löysälle. Pari kertaa olen herännyt yöllä huomaamaan, että olen unissani ottanut ärsyttävät lasit pois. Enää yksi yö, sitten uskallan olla ilman.

Jos mitään odottamatonta ei tapahdu, kirjoitan tästä aiheesta seuraavan kerran sitten kun on kuukausitarkastuksen aika ja saan tietää lukuina kuinka hyvin nyt näenkään. Nyt pitää malttaa ajatella muuta.