Internet on taas ihmeellinen
I don't know what's scarier: the idea that this thread is a sign of the end times, or that it's a sign of the status-quo
Minun pitäisi lukea yhtä kummallista romaania, josta olen luvannut kirjoittaa lausunnon, mutta koska kirja on tuhottoman puiseva, juutuin jo ties kuinka monetta kertaa tänään lukemaan tämän ReadWriteWebin kirjoituksen kommenttiketjua. Itse kirjoitus ei ole mitenkään erityisen kiinnostava, jos ei oteta lukuun lihavoitua, jälkeenpäin lisättyä kappaletta sen alkupuolella. Se ei liity mitenkään kirjoituksen aiheeseen, vaan on yritys reagoida yllättävään tilanteeseen, joka syntyi kun kirjoitus nousi Googlen hakutuloksissa korkealle. Lihavoidulla kappaleella koetetaan näet auttaa niitä ihmisiä, jotka ovat googlanneet facebook login, päätyneet Facebookin sijasta tuohon blogikirjoitukseen, kuvitelleet, että kyseessä on uudistunut Facebook ja kommentoineet sitten turhautuneina, kuinka huono tämä Facebookin uusi uudistus onkaan. Heitä on satoja.
Hauskinta on, että ReadWriteWeb tarjoaa kommentoijille mahdollisuuden sisäänkirjautua facebooktunnuksilla. Blogiin eksyneet hämmentyneet ja kiukkuiset ihmisparat ovat siis kirjautuneet kommentoimaan tunnuksillaan, joten heidän kommenteissaan näkyy heidän koko nimensä, joka myös toimii linkkinä heidän facebookprofiileihinsa. Olen nyt viettänyt puolisen tuntia katsellen kuvia ihmisistä, jotka ovat kyenneet ymmärtämään niin pahasti väärin. Lisäksi olen nähnyt kamalan määrän Farmville -päivityksiä (ja nauranut heleästi monta kertaa).
Osuin eilen sattumalta Jyrki Kasvin blogin kautta Kaisa Rastimon blogiin lukemaan hienon näytteen siitä, kuinka vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmään kuuluva elokuvaohjaaja ei erota pfishingsivustoa piraattisivustosta, eli kuvittelee nigerialaiskirjeen tasoista huijaussivustoa, jolla koetetaan kalastella luottokorttitietoja, sivustoksi, jolta voi ladata elokuvia laittomasti. (Lisäksi hän kutsuu politiikasta kiinnostuneita nuoria miehiä "poikasiksi" tavalla, joka ottaa minua kieltämättä melkoisesti päähän. Kuvitelkaa jos joku keski-ikäinen mies tytöttelisi nuoria naisia samaan sävyyn.)
Rastimo kirjoittaa mainiota suomea, kun taas ReadWriteWebin kommentoijista monet vaikuttavat lähes luku- ja kirjoitustaidottomilta. Olin kuitenkin kovin samaan tapaan ällistynyt kumpaakin keskustelua lukiessani. On tietysti terveellistä tajuta, kuinka paljon oppimista ja tottumista moni itsestäänselvyydeltä tuntuva asia on vaatinut ja kuinka moni ei ole oppinut juuri samoja asioita kuin itse olen. Hieman ahdistavalta sen sijaan tuntuu se, että tuntematon herättää kiukkua ja tietämättömyys tosiaan yhdistyy usein vankkaan uskoon, että tietää vallan mainiosti.
Alun sitaatti muuten löytyi ReadWriteWebin kommenttiketjusta ja siinä kommentoidaan hämmentyneiden facebookkäyttäjien tulvaa. Uskon, että tulva kertoo status quosta.
Tunnisteet: empirian ihanuus, verkko