7.2.10

Pari poimintaa

Käykää ihmeessä katsomassa Kurt Nuotion ohjaama Pitkän päivän matka yöhön Kansallisteatterissa. Eugene O'Neillin näytelmän henkilöistä isoveli Jamie on erityisen riipivä hahmo; perheen vanhemmat ovat jo muuttuneet karikatyyreiksi itsestään, eikä auta vaikka he aina välillä ymmärtävätkin tapahtuneen, sillä karkuun itsensä toistamista he eivät enää pääse. Edmund, O'Neillin omakuva, on niin nuori, etteivät hänen henkiset vammansa alkavasta alkoholismista huolimatta vielä toden teolla näy. Kymmenen vuotta Edemundia vanhempi Jamie sen sijaan ottaa paraikaa sitä askelta, jonka jälkeen toivo tervehtymisestä on mennyttä, ja hän näkee tekevänsä niin, muttei osaa suunnata kuin kohti tulevaa itsemurhaansa. Jamien humalainen monologi näytelmän jälkimmäisellä puoliajalla oli katarttinen kokemus.

Ihmiset ovat taitavia puhumaan toistensa ohi. Esimerkkejä tästä on viime aikoina löytynyt mm. Anna Kontulan ja Tiedemiehen blogeista. Kemmenttikeskusteluja lukiessani muistelin taas tätä kirjoitustani. Olenkin viime aikoina jutellut Tommin kanssa usein siitä, kuinka oudolta politiikka alkaa vaikuttaa kun tutustuu tutkimuksiin ihmisten poliittisesta tietämättömyydestä. Voisin suositella vielä paria tuoretta blogia: Kaskasteen kirjoituksia olen odottanut jo hyvän aikaa. Tommi Melenderin blogista taas bongasin linkin Marginaliaan, jonka kirjoittaja onnistui taannoin aiheuttamaan skandaalin kirjoittamalla esseekokoelman, mikä oli virkistävää.

Tunnisteet: , , ,

6 Comments:

Blogger Timo said...

Mikä olisi ohi puhumisen vaihtoehto? Se, että osapuolet löytäisivät toisensa saman argumentaatiokehikon sisältä? Tällöin kyse olisi jostain muusta kuin väittelystä; puolivakavissani epäilen, että ei-väittelevä keskustelu saatetaan (täällä jossain näillä main) kokea liian intiimiksi toimitukseksi julkisella foorumilla.

7.2.10  
Blogger Tommi Uschanov said...

Mikä olisi ohi puhumisen vaihtoehto? Se, että osapuolet löytäisivät toisensa saman argumentaatiokehikon sisältä?

Se, että mennään vastustajan argumentaatiokehikkoon ja osoitetaan, että hän on yhtä lailla väärässä myös sen sisällä. No, ehkä tämä ei ole aivan aina mahdollista, mutta itselleni se on muodostunut eräänlaiseksi väittelyn perusmetodiksi, jota huomaan kokeilevani vähän väliä mitä erilaisimmissa yhteyksissä.

Ehkä blogini olemassaolo on jo siinä määrin unohtunut, että voisin taas aloittaa sen uudelleen. Siellä koettiin myös sen lyhyen kukoistuskauden aikana unohtumattomia ohipuhumisen hetkiä. Ja minulta kun tulee tänä vuonna uusi kirjakin, mainitusta poliittisesta tietämättömyydestä...

(Sanavahvistus: nonsess.)

7.2.10  
Blogger Timo said...

Tuota metodiahan ei huono keskustelija voi sietää vaan tulkitsee sen liiviin uimiseksi, ja tällaisia huonoja keskustelijoita on Internetin ihmemaa – ja todennäköisesti maailma – pullollaan. Ah, turhauttava on ihminen.

7.2.10  
Blogger Tommi Uschanov said...

Niin, tämä onkin siitä kätevä menetelmä, että se sivutuotteena erottelee hyvät keskustelijat huonoista. Osittain juuri siksi käytän sitä usein jo aivan keskustelun alkuvaiheessa - säästää aikaa, kun huonojen keskustelijoiden huonous paljastuu mahdollisimman varhain.

8.2.10  
Blogger Timo said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

8.2.10  
Blogger Timo said...

Menetelmä on hyvä mutta sen totuus julma: jokainen yritys parantaa tai kasvattaa keskustelukumppania on epätoivoinen ja hukkaan heitetty. Antoipa sitten tuolle kiusaukselle periksi tai vetäytyi viisaasti leikistä, seurauksena on, että huonompi vaihdon väline tulee ajaneeksi paremman pois markkinoilta.

[Kirjoitin kommentistani uuden version, kun huolimaton kursivointi sotki edellisen.]

8.2.10  

Lähetä kommentti

<< Home