Muutos tiedossa ja muutos toiminnassa
Nykytilanteessa on yhtä järjetöntä kuvata koneiden maailmaa päämäärän ja keinojen avulla kuin on kysyä luonnolta, onko se tuottanut siemenen tuottaakseen puun vai puun tuottaakseen siemenen. Tämän vuoksi jatkuvat pyrkimykset ohjata luonnon loputtomia prosesseja ihmisten maailmaan saattavatkin tuhota sen ihmisten valmistamana maailmana, mutta todennäköisesti ne tarjoavat ihmislajille loputtomasti ja rajattomasti hyödykkeitä niin kuin luonto itse tarjosi niitä ennen kuin ihmiset rakensivat maan päälle keinotekoisen kotinsa ja pystyttivät raja-aidan itsensä ja luonnon välille.
Luen Hannah Arendtin Vita activaa. Englanninkielinen alkuteos on julkaistu vuonna 1958. Sittemmin käsityksemme ihmisten ja luonnon suhteesta on muuttunut niin radikaalisti, että yllä olevan kaltaista kappaletta tuskin enää tulisi kirjoitettua. Arendt tuntuu pitävän elävän luonnon "loputtomia prosesseja" sellaisena alati uusiutuvana kiertona, jota ihmisten toimet eivät hetkauta. Niiden ohjaaminen ihmisten maailmaan teollistumisen myötä voi radikaalisti muuttaa ihmisten valmistamaa maailmaa (Arendtin tarkoittamassa mielessä, jota en tässä käy selittämään), mutta luonnon kierto jatkuu. Vain kerran koko kirjassa hän mainitsee toisenlaisesta mahdollisuudesta: "Jää nähtäväksi, muuttaako tulevaisuuden teknologia luontoa siitä, millaisena se on tunnettu maailman synnystä asti, yhtä paljon kuin nykyteknologia on muuttanut ihmisten tuottaman maailman maailmallisuutta." Taaskaan en selitä tuota "maailmallisuutta", kirjoitukseni kannalta olennaista on kuva luonnosta jonain sellaisena, jota ihminen ei kykene haavoittamaan.
Kuva on muuttunut täysin. Arendt lienee viimeisiä ajattelijoita, joiden oli helppo omaksua tuo nyt kyseenalaistettu kuva luonnosta. Nykyään yhä useammat uskovat, että meidän on mahdollista muuttaa maapallo ehkä jopa tykkänään elinkelvottomaksi ohjaamalla "luonnon loputtomia prosesseja ihmisten maailmaan", eli ohjattujen kemiallisten prosessien ja tekniikan avulla. Muutos ajatuksissa ei ole mitätön. Syklistä ja ajatonta kuvaa luonnon olemuksesta on horjutettu.
Ajatustavan järkkyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alkaisimme toimia toisin kuin ennen. Keskustelin taannoin Mikon kanssa, ja kun jatkoimme keskustelua muualla, minulle valkeni, että keskustelu koski ennen kaikkea sitä, merkitseekö muutos tiedossa ilman muuta muutosta käytöksessä. Olen samaa mieltä Mikon kanssa siitä, että ei tosiaankaan. Tämä on helppo osoittaa empiirisesti. Käyn esimerkiksi itsekin: ajattelen luontoa aivan toisin kuin Arendt ja hänen aikalaisensa, ja silti elän kuin luonnon prosesseja ohjaamalla olisi mahdollista saada "loputtomasti ja rajattomasti hyödykkeitä". Kulutan enemmän kuin osani rajallisista luonnonvaroista. Ajatustavan muutoksen merkittävin seuraus on syyllisyydentunto.
En lähde arvailemaan miksi en juuri tässä asiassa ole muuttanut käytöstäni radikaalisti. Riittää kun tajuan, että tapamme jäsentää maailmaa, olennaiset käsitteelliset erottelumme, voivat muuttua radikaalisti – eikä toimintamme silti mitenkään automaattisesti muutu miksikään. On työlästä muuttaa jäsennystapojaan ja on työlästä muuttaa käytäntöjään, ja nämä ovat kaksi eri työläyttä.
Tunnisteet: filosofia, luonnollisuus, valistus
