16.6.07

Munkit Lorelein kimpussa


Olin toissapäivänä äitini kanssa Kumussa. Kannatti, ja päiväretki Tallinnaan kannatti muutenkin. Wiiraltia oli tietysti kiinnostavaa nähdä kokonainen näyttelyllinen. Venäläistä nykytaidetta esittelevä näyttely oli epätasainen mutta erittäin kiinnostava sekin. Muutama työ teki hyvinkin vaikutuksen; erityisesti Kerim Ragimovin maalaukset Pietarin metroasemista:

I needed to take colour photographs of all the subway stations in St. Petersburg. This was my first experience with project based assignment – the creating of the series where the main focus was not so much on the things in themselves but rather on that which forms as a result of their numerous components. First I was tempted to express the sacred plurality of the subway in a standard unified manner: the closed, hermetic, mysterious and mythologized parallel system of the underworld (Borges, civil defence lessons …).

But large-scale colour printing was not available (it was October 1993) whereas paper, brushes and colours were always at hand. After a short period of experimentation I decided in favour of oils and Whatman paper. The further formal diversity inside the framework of this style owes much to the following simple fact – painting in oils is easier (cheaper, more convenient) than taking photographs and having them printed.

Lopputulokset ovat huimia, erityisesti sarjana. Ylle kuitenkin valitsin Johann Kölerin hupaisan teoksen "Lorelei needmine munkade poolt" (osaako joku suomentaa tuon?). Vaikuttavuus ei oikein välity verkossa: maalauksen suuruus on näet konkreettista, se ulottuu lähelle korkean näyttelysalin kattoa ja Lorelei on maalattu luonnollista kokoa melkoisesti isommaksi.

Huomaan pitäväni Benjamin Brittenistä ja Ralph Vaughan Williamsista. Pitäisi näemmä kuunnella Last.fm:ää useammin. Tekee hyvää kipeyden keskellä; Tallinnanmatkasta selvisin särkylääkkeillä ja Duactilla, sen jälkeen olen lähinnä nukkunut. Olen myös nauttinut paljon Prinsessan piriste -nimistä yrittiteetä Tallinnasta ostetusta kupista.

Tunnisteet: , ,

4 Comments:

Blogger Tulta syöksevä lintu said...

Ooh, mikä kuppi! Ja Wiiralt on minustakin kiinnostava artisti, vaikka en ole hänen maalauksiaan livenä nähnytkään. Rujoja, seksuaalisesti virittyneitä satuhahmoja ja piruja.

17.6.07  
Anonymous Anonyymi said...

Merrily we sailed along
Though the waves were plenty strong
Down the twisting river Rhine
Following a song...
Legend's faded storyline
Tried to warn us all
Oh, they called her "Loreley"
Careful or you'll fall...

Oh, the stories we were told
Quite a vision to behold
Mysteries of the seas in her eyes of gold...
Laying on the silver stone, such a lonely sight
Barnacles become a throne, my poor Loreley...

And the winds would cry, and many men would die
And all the waves would bow down to the Loreley...

You would not believe your eyes, how a voice could hypnotize
Promises are only lies from Loreley
In a shade of mossy green, seashell in her hand
She was born the river queen, ne'er to grace the land...

Oh, the song of Loreley
Charms the moon right from the sky...
She will get inside your mind, loveley Loreley...
When she cries "Be with me until the end of time"
You know you will ever be with your Loreley...

Blackmore's Night / Loreley

Sama friidu?

--AOK--

17.6.07  
Blogger Eufemia said...

Tulta syöksevä lintu, näyttelyssä oli aika hypnotisoiva (ja pitkä) anomaatio, jossa Wiiraltin rujot hahmot oli pantu tanssimaan vuoroin pirun pillin tahtiin kabareessa, vuoroin tanssiorkesterin kauniin soiton.

Sama friidu, AOK. Lorelei on 1800-luvun runoilijoiden (etenkin saksalaisten) suosima folklorevaikutteinen hahmo, jonka tarinasta on monta erilaista versiota. Kaikissa niistä hän kyllä istuu kivellä houkuttelemassa laulullaan merimiehiä turmioon.

17.6.07  
Blogger Rauno Rasanen said...

Tosi makee kuppi.

Loreleista pari pärettä.

http://actuspurunen.blogspot.com/2005/09/heinrich-heine-lorelei.html

http://actuspurunen.blogspot.com/2005/09/lure-of-lorelei.html

21.6.07  

Lähetä kommentti

<< Home