Toiselta tieteenalalta

But now neuroscience has proves Jevons's pessimistic prediction wrong; the study of the brain and nervous system is beginning to allow direct measurement of thoughts and feelings.

Luin Colin Camererin, George Loewensteinin ja Drazen Prelecin artikkelin "Neuroeconomics: How Neuroscience Can Inform Economics". Se mainittiin viimeisellä Humanismi tieteenä -luentosarjan luennolla, ja päädyin vielä erääseen seminaariinkin kuuntelemaan kuinka asiaa paremmin ymmärtävät keskustelivat siitä. Minunkin ymmärryskyvylläni tuli kuitenkin selväksi, että artikkeli on omituista huttua. Käytännössä siinä esitetään ylläolevan kaltaisia villejä väitteitä, luvataan esitellä neurotieteen uusimpia tuloksia taloustieteilijöitä kiinnostavalla tavalla, mutta esitetäänkin sitten vanhoja sosiaalipsykologien tutkimustuloksia, joilla ei ole mitään tekoa neurotieteen kanssa. Viereen läimitään kivoja kuvia aivoista.

Artikkeli on päässyt läpi varteenotettavaan julkaisuun Journal of Economic Literature. Läpipääsy ei jaksa kummastuttaa minua. En ole sitä mieltä, että taloustieteilijät olisivat jotenkin erityisen kritiikittömiä; olen sitä mieltä, että käytännössä kaikilla tieteenaloilla toisten tieteenalojen tutkimuksia jätetään ymmärtämättä aivan sietämättömällä tavalla. Tämä tietysti harmittaa silloin kun luen jonkin kohtalaisen hyvänkin tutkimuksen metodilukua, jossa suhtaudutaan auktoriteetteina filosofeihin, joiden kirjoituksista ei ole ymmärretty mitään. Henkilökohtaisesti minua kuitenkin hirvittää enemmän se, että aika ajoin (aivan liian usein) tapaa tieteenfilosofisia tekstejä, joissa ei selvästikään ymmärretä mitään niistä tieteenaloista, joista puhutaan.

Petri Ylikosken luento tieteiden välisistä suhteista oli mainio, ja sen jälkeen virinnyt keskustelu suorastaan erinomaista. Toki törmäsin taas kerran aika rajoittuneeseen kategorisointiin:

Tekevätkö ihmistieteiden erityispiirteet ajatuksen kausaalisesta selittämisestä soveltumattoman ja siten ihmistieteistä olennaisesti erilaisia?

Kyllä (metodologinen separatismi)
• tulkitsevan tai ymmärtävän ihmistieteen edustajat
• intentionaalisuuden ja merkitysten rooli

Ei (metodologinen naturalismi)
• myös ihmistieteiden tulisi pyrkiä selittämään tutkimiaan ilmiöitä
• ei merkitse intentionaalisuuden kieltämistä
• sallii silti merkittävän tieteiden epäyhteneväisyyden

Kysyinkin miten esimerkiksi Latour tai erinäiset dekonstruktiiviset ajattelijat sijoittuvat tähän kätevään kahtiajakoon – aivan: eivät sijoitu. Vastaus kysymykseen ihmistieteiden mahdollisesta "erilaisuudesta" olisi arvattavasti "ei", mutta ei heitä silti voi nimitellä naturalisteiksi. En oikein ymmärrä sitä, että anglo-amerikkalaisen filosofian ulkopuolelta huomioidaan käytännössä ainoastaan hermeneutiikka.

Tämä on kuitenkin vähäpätöistä natinaa, sillä luennolla puhuttiin paljon asiaa ja keskustelu oli todella ilahduttavaa. Puheenaiheeksi nousi se, kuinka ymmärtämättömyys toisten tieteenalojen pyrkimysten suhteen voi johtaa keskustelua kummallisille urille. Esimerkiksi monet väitteet ihmistieteiden "erilaisuudesta" pohjaavat oikeastaan siihen, että kuva luonnontieteistä on pahasti vääristynyt. Tällaiseen tietämättömyyteen tai ajattelemattomuuteen syyllistyn todistettavasti itsekin.

Ymmärtämättömyydestä ja siihen usein liittyvästä kritiikittömyydestä on haittaa muuallakin kuin yleisluontoisissa keskusteluissa. On noloa päästää arvostettuun julkaisuun läpi niinkin huttuisa teksti kuin tuo yllä siteeraamani artikkeli. On kurjaa saada tietää, että oma tutkimus kaatuu niihin tuloksiin, joita on kritiikittä ottanut käyttöönsä joltain toiselta tieteenalalta. On kiusallista huomata kuinka ne, jotka julistavat tieteenalan a tulevan ja ratkaisevan kaikki tieteenalan b onglemat, eivät yleensä ole kovin perehtyneitä siihen tieteenalaan a (tätä tapahtuu erityisesti kun "pehmeiden" tieteiden onglemia lupaillaan ratkottavaksi "kovilla" tieteillä kunhan ne vielä vähän kehittyvät). Ja on todella ärsyttävää huomata, että tuore tieteenfilosofinen teksti olisi ehkä ollut kohtalaista 50 vuotta sitten, mutta sillä ei ole juurikaan tekoa sen kanssa, mitä tiede on tänään.