Ilmaista viinaa

Ja minä olin selvinpäin. Ensin iloisia ihmisiä, jotka kiertelivät hälyssä lasit käsissään. Ihmiset osaavat cocktail-kutsukäytöksen ehkä jo ensi kertaa sitä kokeillessaan. Blinejä ja sienisalaattia.

Tuttuja, tämänkin lukijoita. Viehko nainen, joka kauhistuisi minulle neutraalia tytöttelyä. Puolituttuja, innoittuneita kesken jääviä keskusteluja. Kuulumisia. Jotkut menevät seuraamaan ohjelmaa.

Kovaäänisiä naisia. Tuttu miekkonen ei kestä, että edelleen sanon kyllä siihen, mikä minua miellyttää ja ei siihen, mikä ei miellytä. Inttämistä, sopertelua ja hörötystä. Pieniä ryhmiä keskittyneinä keskusteluihin. Mansikatkin on jo syöty, en muistanut hakea itselleni.

Valot himmennetään, puhetta jatkoista, sielläkin piikki auki. Laiskaa liikehdintää eteisaulaan.

Tuntematon setä suuttuu viehkolle naiselle koska tämä ei tahdo. Setä tunkee liki ja solvaa. Istun vieressä. Tuttu miekkonen alkaa urosuhitella sedälle, setä vastaa samoin. Varoitan järjestäjiä, jotka tunnistavat tyypit. Haen takkini, kauempana tuolilla röhnöttävä nainen mulkaisee pahasti ja potkaisee minua polveen. Oven edessä setä huomaa viehkon naisen taas ja jatkaa. Vältän tutun miekkosen.

Jatkoilla minulle työnnetään lasi käteen. Ihmiset hipelöivät toisiaan vähän. Kun tuntematon mies tulee juttelemaan minulle, pöydässä jo istunut mies käskee hänen mennä pois. Englanniksi, parikymmentä kertaa: "go away". En tiedä miksi, en tunne eikä hän kerro. Tuntematon on mukava ja rupattelee. Hänen suomalainen ystävänsä liittyy seuraan ja alkaa soperrella; haluaisi hipelöidä mutta kieltäydyn. Tuntematonta naurattaa kun sanon chaplinesque. Viehko nainen vierelläni kikattelee ja puhuu viisaita, nojautuu välillä sohvassa taaksepäin ja kaulailee. Setäkin on tullut jatkoille, muttei huomaa viehkoa naista vaan haukkuu muita nuoria naisia pöydän toisella puolella. Pöytään kannetaan lisää laseja. Päätän lähteä kotiin koska olen yhä selvinpäin.